KUNNAT JA VESIOSUUSKUNNAT
etsivät yhteistä säveltäsuuskunta

Kunnat ovat päävastuussa vesihuollosta, mutta osuuskunnat kantavat aina vain pontevammin kortensa kekoon palveluiden järjestämisessä. Viimeistään jätevesien käsittelyä kiristävä asetus on saanut aikaan sen, että monet kunnat edesauttavat vesihuolto-osuuskuntien perustamista haja-asutusalueilla.
Mutta löytyykö yhteinen sävel, kun strategiat kunnissa puuttuvat ja suhtautuminen osuuskuntiin on monenkirjavaa?

Suomessa on jo yli tuhat asiakasomisteista vesiosuuskuntaa, jotka ovat lunastaneet paikkansa vesihuoltopalveluiden järjestäjänä. Osuuskuntien rooli näyttäisi laajenevan entisestään. Kehitystä ovat vauhdittaneet haja-asutuksen vesihuollon kehittämiseen tarkoitettu valtion tuki sekä asetus, joka patistaa kiinteistöjä tehostamaan jätevesien käsittelyä vuoden 2013 loppuun mennessä.
Laki määrää kunnille velvollisuuden huolehtia vesihuollosta. Hyvänä yhteistyökumppanina ovat olleet vesiosuuskunnat. Ne ovatkin saaneet monen kunnan kehittämissuunnitelmissa merkittävän roolin palvelujen järjestämisessä. Kunnat ovat myös tukeneet osuuskuntien investointeja.
Kuntakentältä on ilmennyt tarvetta selventää osuuskuntien roolia vesihuollossa nyt ja tulevaisuudessa. Vesiosuuskuntia perustetaan edelleen kovaa vauhtia.

Viemäröinti lisääntyy osuuskunnissa

Toki kuntien omat vesilaitokset ovat edelleen avainasemassa vesihuoltopalvelujen tarjoajana. Kyselyyn vastanneista 137 kunnasta 94 % oli sellaisia, joissa toimi kunnan oma laitos.
Vesiosuuskuntia tai -yhtymiä näissä kunnissa toimi lähes 800, ja niiden verkostoon oli liittynyt yli 60.000 kiinteistöä. Runsas kymmenesosa toimi useamman kunnan alueella.
Uusia osuuskuntia oli perustettu vuoden 2000 jälkeen lähes puolessa kyselyyn vastanneista kunnissa. Uusista osuuskunnista runsaat 70 % oli sellaisia, jotka vastasivat viemäröinnistä joko pelkästään tai talousveden jakelun ohella.
Vajaat puolet osuuskunnista oli saanut määräyksen toiminta-alueestaan kunnalta. Suuri osa osuuskunnista on kuitenkin jäsen- ja asiakasmäärältään niin pieniä, ettei vesihuoltolain velvoite toiminta-alueen määräämisestä koske niitä.

Perustamistahti jatkuu vilkkaana

Kunnilta tiedusteltiin myös näkemyksiä osuuskuntien merkityksestä jatkossa. Kunnat arvioivat, että varsinkin jäteveden keräilyä hoitavia osuuskuntia ja -yhtymiä perustetaan vilkkaasti. Asukkaiden aktiivisuus kuitenkin vaihtelee paljon. Joissakin kunnissa osuuskuntia on perustettu jo useita, kun taas toisaalla ollaan vielä lähtökuopissa.
Haja-asutusalueiden jäteveden käsittelylle on tullut uusia vaatimuksia. Kuntien mielestä vaatimukset voidaan kiinteistökohtaista jätevesien käsittelyä paremmin täyttää osuuskuntien ja yhtymien avulla. Ne perustavat kiinteistöjen yhteisiä viemäriverkostoja, joiden kautta jätevedet johdetaan kunnan viemäriverkkoon.
Usein kunnat kannustavat perustamaan jätevesiosuuskuntia myös taajamien lievealueille. – Näillä alueilla pitäisi kuitenkin vakavasti harkita myös sitä, että laajennetaan kunnan oman laitoksen toiminta-aluetta, esittää kyselystä vastannut kehittämisinsinööri Paavo Taipale Kuntaliitosta. Hän perustelee näkemystä tuoreella Kuntaliiton linjauksella, jonka mukaan osa osuuskuntien verkostoista on alun perin suunniteltu siirrettäväksi myöhemmin osaksi kunnan vesihuoltolaitosta.

Toimintavarmuus huolettaa

Vaikka vesiosuuskunnat tunnutaan näkevän kunnissa myönteisessä valossa, niiden suhteen esitetään myös epäilyjä. Kunnissa kannetaan jonkin verran huolta osuuskuntien toimintavarmuudesta.
Osuuskuntamuotoisen vesihuollon katsottiin täyttävän laatuvaatimukset vain silloin, kun osuuskunta on niin suuri, että se voi palkata alan ammattilaisia. ”Vesihuollon suunnittelu ja rakentaminen voivat jäädä puutteelliseksi, niin myös toiminnan ulkopuolinen ja riippumaton valvonta.” Peloksi koettiin, että osuuskunta ajautuu ennemmin tai myöhemmin kunnan syliin.
Kuntapäättäjien aatokset askartelevat myös fuusioissa. Toimintavarmuus nähdään paremmaksi kuntien yhteisessä vesilaitoksessa, johon myös alueen osuuskunnat liittyisivät. Päinvastaista ei kysytty, ei myöskään kunnallisten vesiosuuskuntien perustamismahdollisuutta (esim. OT 4/07).
Kunnilta ei aina onnistu osuuskuntien toiminnan ohjaaminen, kuten rakentamishankkeiden kohdentaminen. Hankkeita toteutetaan tai jätetään toteuttamatta ”epäsuotuisasti kuntakehityksen kannalta”.

Yhteistyön arvellaan joka tapauksessa tiivistyvän, tavalla tai toisella. Noin puolet kyselyyn vastanneista kunnista piti todennäköisenä, että nykyiset tai lähivuosina perustettavat osuuskunnat hankkivat kunnan vesilaitokselta kunnossapitopalveluja verkostoilleen ja laitteilleen. Tällä haavaa vastaavia palvelusopimuksia on tehty 7 %:ssa kunnista.

Enemmistöllä ei kantaa fuusioihin

Puolet kunnista pitää todennäköisenä, että osuuskunnat tarjoavat verkostojaan ja laitteitaan siirrettäväksi kunnan vesihuoltolaitokselle. Näkemys tästä asiasta kuitenkin vaihtelee suuresti, sillä melkein yhtä moni pitää tällaisia vesihuolto-omaisuuden siirtoja epätodennäköisenä. Runsaassa neljäsosassa kunnista siirtoja on jo tehty, osassa jo yli 10 vuotta sitten.
Enemmistö kunnista ei kuitenkaan ole päättänyt kantaansa siihen, miten osuuskuntien verkostojen, laitteiden, omaisuuden, velkojen ja vastuiden siirtämiseen kunnan vesilaitoksen omistukseen pitäisi suhtautua. Runsaat puolet kunnista ilmoitti, että linjauksia tai arvioita ei toistaiseksi ole tehty. Myönteisesti siirtoihin suhtautuu neljäsosa kunnista ja kielteisesti viidesosa.
Moni kunta ei ole vielä arvioinut pitkäjännitteisesti osuuskuntien tulevaisuutta vesihuollon toimijoina. Paavo Taipale kuitenkin muistuttaa, että koska kuntien velvollisuus on viime kädessä huolehtia vesihuoltopalveluista, niiden pitäisi tehdä asiasta strateginen linjaus. Mukaan linjaukseen ja sen päivityksiin pitäisi ottaa myös osuuskunnat.
– Tässä yhteydessä tulisi varautua siihenkin, että jotkut osuuskunnat eivät pitkällä aikavälillä selviydy velvoitteistaan vesihuoltolaitoksena.
Kunnat tarjoavat osuuskunnille usein verkostojen suunnitteluapua. Raportin tekijät kannustavat kuntia koordinoimaan suunnittelua, jotta turvataan verkostojen tekninen yhteensopivuus, jos laitoksia myöhemmin yhdistellään.

Tarja Repo

| Sivun alkuun |