Intian maaseudun
V I S I O N Ä Ä R I
Vikhe Patil oli kouluja käymätön, köyhä maanviljelijä, mutta niin vahva visionääri, että hän onnistui uudistamaan Intian rutiköyhän maaseudun oloja pysyvästi. Yksinkertaisena mutta yllättävän tehokkaana käytännön keinona oli osuustoiminta.
 Vikhe Patil |
Intian osuustoiminta käynnistyi alkuun osuuskassoilla. Varsinainen osuustoiminnan laajenemiskausi koettiin vasta maan itsenäistyttyä 1947. Maan kautta aikojen merkittävimpiä osuustoimintahahmoja on Vithalrao Vikhe Patil (1901-80), joka tunnetaan etenkin Intian osuustoiminnallisen sokeriteollisuuden edelläkävijänä.
Liikkeelle niukoin eväin
Vikhe Patil syntyi Intian läntisessä Maharashtran osavaltiossa Ahmednagarin alueella vähävaraiseen viljelijäperheeseen. Puutteelliset ja yläluokille tarkoitetut kouluttautumismahdollisuudet merkitsivät sitä, että pojan koulunkäynti jäi vähiin. Hänestä tuli sukunsa perinteen mukaisesti maanviljelijä.
Nuoreen Vikhe Patiliin tekivät suuren vaikutuksen Intian itsenäisyystaistelijoiden ja yhteiskunnallisten uudistajien ajatukset. Kun hän sai henkilökohtaisesti kokea köyhien sekä luku- ja kirjoitustaidottomien viljelijöiden ahdingon, hän vakuuttui siitä, että vain viljelijöiden voimat yhdistävän osuustoiminnan avulla maaseutuväestön asemaa ja maaseudun olosuhteita voitaisiin parantaa.
Patilin osuustoimintatyö alkoi 1923, kun hän oli vain 22-vuotias. Tuolloin hän perusti kotikyläänsä Loniin osuuskassan, joka myönsi luottoa maatalouden ohella muillekin aloille. Lisäksi hän perusti köyhille työläisille työosuuskuntia. Koulutuksen puute ei ollut esteenä hänen toiminnalleen.
Sokerintuotanto viljelijöiden omiin käsiin
Ahmednagarin alue kuuluu Intian sokeriruokovyöhykkeeseen. Sokeriruo’on viljelijät elivät pitkään maattomuuden, rahanlainaajien ja yksityisten sokeritehtaiden hyväksikäytön luomassa loukussa. Sen sijaan sokeritehtaiden omistajat pystyivät keräämään itselleen suuria voittoja.
Vikhe Patililla oli vankka usko siihen, että mikäli paikalliset viljelijät järjestäytyisivät ja perustaisivat osuustoiminnallisen sokeritehtaan, heidän vaikeaa asemaansa voitaisiin parantaa. Hän järjesti 1945-1947 viljelijöille joukon kokoontumisia, joissa hän selvitti tehtaan perustamismahdollisuuksia. Raaka-aineensa tehdas saisi pienviljelijöiltä, ja tehtaan tuotot tulisivat viljelijöiden itsensä hyväksi.
Sokeritehtaan perustamispäätöksen jälkeen Patil ryhtyi kokoamaan peruspääomaa potentiaalisilta jäseniltä, jotta hankittaisiin lisärahoitusta pankeilta ja muilta rahoittajilta. Köyhien viljelijöiden varat olivat niukkoja, joten tehtävä oli äärimmäisen vaikea. Mutta Patilin uskon ja kykyjen ansiosta urakka onnistui, vaikka siitä muodostui seikkailu.
Vikhe Patil joutui vaeltamaan kylästä kylään hevosella tai kävellen välittämättä terveydestään ja osakseen tulleesta pilkasta. Monet rikkaat maanomistajat ja kauppiaat nauroivat hänelle ja tekivät ilkeitä huomautuksia hänen pyrkimyksistään. He yrittivät lannistaa puuhamiehen. Noina aikoina sokeritehtaan käynnistämistä viljelijöiden yhteisin toimin pidettiin mahdottomana.
Patil kuitenkin onnistui organisoimaan 44 kylän sokeriruo’on viljelijät tehtaan perustamisen taakse. Taisteltuaan vielä vastahankaisten viranomaisten ja erinäisten menettelytapakysymysten kanssa, lupa sokeritehtaan perustamiselle saatiin 1948. Pravaranagariin pystytetty Pravaran tehdas oli Aasian ensimmäinen osuustoiminnallinen sokeritehdas ja ylipäätään ensimmäinen osuustoiminnallinen tehdasyritys Aasiassa.
Mahdottomasta tuli esikuva muille
Viljelijöiden oman sokeritehtaan myötä sokeriruo’on hinnat tulivat vakaiksi ja lisää alueita otettiin viljelyyn. Tehdas otti vähitellen aloitteen käsiinsä myös alueen maatalouden kehittämisessä ja kastelujärjestelmien rakentamisessa.
Kun Pravaran tehdas menestyi yli kaikkien odotusten, monet tulivat pyytämään Patilin apua vastaavien hankkeiden käynnistämiseksi. Uusia osuustoiminnallisia sokeritehtaita perustettiin esimerkin innostamana runsaasti muuallekin Intiaan. Viljelijät ympäri maata havaitsivat osuustoiminnan hyödylliseksi organisoitumismuodoksi.
Tänä päivänä Intia on maailman suurin sokerintuottaja. Tästä tuotannosta peräti noin puolet tulee osuustoimintasektorilta. Maharashtran - Intian kolmanneksi suurimman ja toiseksi väkirikkaimman osavaltion - sokerintuotannosta 95 % on osuustoiminnallista. Vuonna 2005 siellä toimi 167 osuustoiminnallista sokeritehdasta.
Pravaran sokeritehdas on laajentunut sokerintuotannon liitännäisteollisuudella yritysryhmäksi, joka käsittää nykyään myös sellu- ja paperitehtaan, biokaasun tuotantolaitoksen, kemikaalitehtaan ja tislaamon.
Yhteiskuntavastuuta laajalla rintamalla
Vikhe Patil ryhtyi sokeritehdashankkeeseen parantaakseen seudun viljelijöiden asemaa sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Tämän mukaisesti sokeritehtaan yhteyteen perustettiin kehitysrahasto, joka ryhtyi ohjaamaan osan ylijäämävaroista alueellisiin kehityshankkeisiin: maatalouden edistämiseen, koulutukseen, terveydenhoitoon jne.
Vuonna 1964 perustettiin Pravaraan yhdistys ylläpitämään kouluja ja korkeamman asteen oppilaitoksia aina korkeakoulutasolle asti. 1972 perustettu lääketieteen säätiö mm. ylläpitää 800 vuodepaikan sairaalaa. Kaikkiin sokeritehtaan toiminta-alueen sataan kylään on nykyisin rakennettu hyväkuntoinen tiekin.
Intian itsenäistyttyä maan johtajat antoivat näkyvästi tukensa osuustoiminnalle ja korostivat sen tärkeää roolia kansakunnan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäjänä. Intian teollistamisessa osuustoiminta sai erityisaseman, etenkin maataloudessa.
Kun Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru vieraili Pravaran tehtaalla 1961, hän lausui:
”Olin kuullut tästä osuustoiminnallisesta sokeritehtaasta ja minulla oli jonkinlainen mielikuva siitä. Mutta vierailu täällä ja saamani lisätiedot ovat olleet yllätys. Kymmenen vuoden toiminta ei ole merkinnyt vain huomattavaa kasvua tehtaan omassa toiminnassa, mutta myös alkua koko maaseudun kehitykselle. Toivoisin, että ihmiset muistakin osavaltioista tulisivat tänne ja näkisivät kuinka oikea osuuskunta on organisoitu ja kuinka sitä hoidetaan. Tämä on esimerkki koko kansakunnalle.”
Samana vuonna Vikhe Patil sai arvostetun Padma Shri -palkinnon ja arvonimen, jotka Intian hallitus myöntää huomattavista ansioista yhteiskuntaelämän eri alueilla.
Kari Inkinen
| Sivun alkuun |