YRITYSTEN YHTEISKUNTAVASTUU
- miten se näkyy erityisesti osuustoiminnassa?

Suomen Akatemia järjesti taannoin seminaarin, jonka aiheena oli Yritysten yhteiskuntavastuu: onko sitä ja missä se näkyy? Hyviä kysymyksiä, mutta vastausten antaminen ei sitten ollutkaan yhtä yksinkertaista. Joitakin näkökohtia noiden kysymysten ympärillä pyrin seuraavassa valottamaan.

Yritysten yhteiskuntavastuu on viime vuosina noussut erääksi liiketaloustieteen opin ja käytännön muotiteemaksi. Myös tutkimusta aihepiiristä alkaa olla runsaanpuoleisesti. Kysymys ei kuitenkaan ole mistään uudesta asiasta, vaan pikemminkin hyvin vanhasta ja periaatteellisesta kysymyksestä koskien yritysten tehtäviä, tavoitteita, velvoitteita ja olemassaolon oikeutusta.

Klassisen talousteorian mukaan yrityksen ainut tehtävä on voiton tuottaminen omistajille. Tämän ns. shareholder-lähestymistavan vastakohtana esitetään usein yrityksen kaikkien eri sidosryhmien tavoitteet paremmin huomioon ottava ns. sidosryhmä- eli stakeholder-lähestymistapa. Yrityksillä sidosryhmiensä muodostamana koalitiona on monia tavoitteita, ei vain voitontavoittelu.

Kolmas mahdollisuus on nähdä yritykset yrityskansalaisina, joiden tulee yhteiskunnan keskeisinä toimijoina kaikin keinoin pyrkiä yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseen. Tämä ns. Corporate Citizenship -lähestymistapa menee ehkä liiankin pitkälle, eikä enää näe taloudellista kannattavuutta liiketoiminnan välttämättömänä reunaehtona. Eri yhteyksissä yrityskansalaisuuden käsitettä kuitenkin käytetään hyvin vapaasti ja markkinahenkisesti suuremmin piittaamatta termin filosofisista perusteista.

Osuustoiminta ei koskaan ole perustunut pelkästään yhden sidosryhmän tavoitteita palvelevaan voiton tuottamiseen, vaan osuuskuntien perustaminen ja toiminnan - meillä usein satavuotinen - jatkuvuus ovat perustuneet eri sidosryhmien ja samanaikaisesti eri sidosryhmärooleissa toimivien jäsenten ja laajemmin koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin parantamiseen.
Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA on määritellyt osuuskunnan ”itsenäiseksi henkilöyhteisöksi, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja tavoitteitaan”.

Jo pikaisen määritelmä-analyysin mukaan osuustoiminta on yhteistoimintaa, jossa taloudellisten tarpeiden ja tavoitteiden rinnalla on muita yhteiskunnallisia tavoitteita. Siinä missä osakeyhtiömuodossa tapahtuva liiketoiminta tyypillisesti edustaa shareholderismia, siinä osuustoiminta edustaa stakeholderismia.
Globaalissa taloudessa shareholderismi usein mielletään omistaja-arvon maksimoinniksi, jossa pienten maiden kuten Suomen yhteiskunnalliset näkökohdat jäävät isompien jalkoihin. Tästä näkökulmasta paikalliset olosuhteet ja kaikki eri sidosryhmät paremmin huomioon ottavalle osuustoimintamuotoiselle liiketoiminnalle uskoisi tulevaisuudessa olevan nykyistäkin suurempi tilaus.

Kiina-ilmiö ei vakuuta

Muiden kuin taloudellisten tavoitteiden toteuttamisessa on joskus menty liiankin pitkälle ja näin saatettu toiminnan jatkuvuus uhanalaiseksi. Kun maailma muuttuu, on myös osuustoiminnan muututtava. Muutoksen tulee kuitenkin tapahtua osuustoiminnan omia periaatteita ja arvoja noudattaen eikä omistajalähtöisen shareholderismin ratkaisumalleja kopioiden. Siinä on osuustoiminnan omaleimaisuus ja vahvuus.

Yhteiskuntavastuu nähdään amerikkalaisessa doktriinissa neljän kategorian portaikkona tai pyramidina (esim. Carroll - Buchholz, Business and Society, 2003), joka rakentuu alhaalta ylöspäin taloudellisena, lakisääteisenä, eettisenä ja hyväntekeväisyystoimintana.

Kauppalehdessä (12.9.07) oli artikkeli otsikolla ”Salcomp Kemijärven ja Kiinan opeilla Intiaan”. Otsikkoon sinänsä jo liittyy viesti, joka ei (ainakaan kerran petettyjä kemijärveläisiä) vakuuta yhtiön yhteiskuntavastuullisuudesta.

Tuotanto ja osaaminen siirretään maanosasta ja maasta toiseen suuremmin eri sidosryhmien ajatuksia kuulematta. Salcomp tosin aloitti tukemaan uuden tehtaan sijaintipaikan odottavien äitien raskauskuolleisuuden alentamista heille suunnatulla tiedotuskampanjalla. Salcompin Intian toimintojen johtajan mukaan tehdas tarvitsee noin 2000 työntekijää, joista yli 90 % on nuoria naisia.

Voiko yritysten yhteiskuntavastuu tosiaan olla näyttävän lahjakirjan luovuttamista hyväntekeväisyyteen, joka kuitenkin voidaan perustella omistajille yrityksen omilla työvoimatarpeilla ja intresseillä?

Arkista vastuunkantoa

Osuustoiminnan neuvottelukunnan pari vuotta sitten julkaisemasta Osuustoiminta – vastuullista suomalaista omistajuutta -kirjasessa ruoditaan keskustelua siitä, miten pitkälle yritysten yhteiskuntavastuun voi vaatia menevän ennen kuin se muuttuu hyväntekeväisyydeksi.

Tekstissä edelleen todetaan, että ”vaikka varsinainen hyväntekeväisyys on pohjoismaiselle osuustoiminnalle yleensä vieras ajatus, yleishyödyllisten toimintatapojen ja varsinkin oman alueen hyvinvoinnin edistäminen on luonteva lähtökohta osuuskunnan toiminnassa.”

Pörssiyhtiöille kannattavuus on tärkein päämäärä. Osuustoiminnan yhteiskuntavastuullisuus on toiminnan perusteissa, sen arkipäivässä, eikä niinkään yksittäisissä teoissa ja niiden näyttävässä raportoinnissa.

Osuustoiminnan neuvottelukuntaa siteeraten: ”Osuuskunnat työllistävät siellä, missä jäsenet asuvat ja elävät. Osuuskunnan vastuullisuus ulottuu myös kaikkiin arkipäivän toimintoihin. Oman alueen hyvinvoinnin edistäminen on luonteva lähtökohta osuuskunnan toiminnassa. Investointien painopiste on jäsenten elinympäristössä.”

Tampereen yliopistossa yrityksen taloustieteen laskentatoimen professorina työskentelevän Salme Näsin luottamustehtäviin kuuluvat mm. Pirkanmaan Osuuskaupan hallintoneuvoston, Suomen Osuuskauppojen Keskusliitto ry:n hallituksen ja Osuustoiminnan neuvottelukunnan jäsenyys.

Salme Näsi

| Sivun alkuun |