Sanan voimalla osuustoiminnan puolesta 4.
OT-lehden 1970- ja 1980-luvut:
AVOIMUUDEN ALKUTAHTEJA
1970-luvulla Osuustoiminta-lehti jatkoi vielä tutuksi käyneellä vakaalla ja turvallisella linjallaan. Mutta muutosten aika alkoi jo seuraavalla vuosikymmenellä. Avoimuus lisääntyi ja toimituksellinen ote terävöityi. Lehti muuttui värilliseksi ja myös sen koko ja laajuus kasvoivat.
Osuustoiminta-lehden päätoimittajana ja Pellervo-Seuran toimitusjohtajana oli 1960-luvun lopulta aina vuoteen 1978 Esko Koivisto. Samoissa tehtävissä toimi tämän jälkeen vuoteen 1989 toimitusjohtaja Aarne Hakala. Hänen jälkeensä päätoimittajaksi tuli oman toimensa ohella Pellervo-lehden päätoimittaja Martti Seppänen.
1970-1980-luvuilla Pellervon osuustoimintaosaston johtaja oli toimitussihteerin ohella keskeinen henkilö lehden tekemisessä. Johtajista tärkeässä roolissa olivat 1970-luvulla Matti Sipilä ja seuraavalla vuosikymmenellä Juhani Tauriainen. Toimitussihteerin - myöhemmin toimituspäällikön - tehtävää ehti 1970-1980-luvuilla hoitaa peräti yhdeksän henkilöä, pisimpään 1981-89 Jukka Jääskeläinen. Nykyinen toimituspäällikkö Mauno-Markus Karjalainen ehti aloittaa työnsä vielä 1980-luvun puolella, syksyllä 1989.
Talousjournalismia silkkihansikkain
1970-luvulla Osuustoiminta-lehden sisältö oli kohdistettu osuustoiminnallisten suuryritysten ylimmälle luottamusmies- ja ammattijohdolle. Näiden keskeisten pellervolaisten vaikuttajien eri tilaisuuksissa esittämiä mielipiteitä julkaistiin mielellään ja hyvinkin myötäsukaisesti. Varsinaisia avomielisiä haastatteluja yritysten johtajilta oli vaikea saada. Suurimmat johtajat näkyivät perinteiseen tapaan yrityksistään esittämiensä vuosikatsausten yhteydessä. Yleensäkin yrityksistä kertoivat niiden pää- ja toimitusjohtajat eli käytännössä paljolti tiedotusosastot, joiden kirjoituksia julkaistiin sellaisenaan.
Pellervolaisessa liikkeessä vallinnut oikeaoppisuuden paine aiheutti sen, ettei ot-yrityksissä havaituista puutteista juuri kirjoitettu. Lehtimiestenkin piti olla visusti uskollisia omille yrityksilleen.
Konsensushenkiset lehdet olivat hampaattoman turvallisia. Talouslehdille tarpeellinen itsenäinen analyyttisyys ja tarvittaessa avoimen kärjekäskin pureutuminen havaittuihin ongelma- tai kipupisteisiin puuttuivat. Yhteistä venettä ei haluttu yhtään keikuttaa, vaikka pellervolaisella kentälläkin riideltiin avoimesti ja eri ongelma-alueet olivat tiedossa.
Myös Osuustoimintalehti pyrki tuolloin turvallisesti ohittamaan kiistakysymykset ja ikään kuin nostamaan itsensä niiden yläpuolelle.
Muutoksen tuuli alkaa puhaltaa
Osuustoiminta-lehden suuntaa lähdettiin kuitenkin 1980-luvun alussa reivaamaan. Taustalla oli analyysi, joka paljasti pellervolaisen osuustoiminnan olleen 1970-luvun lopulta lähtien vakavassa kriisissä. Osuustoiminnan ”perustehtävä oli hukkaantunut byrokratiaan ja mustiin autoihin”, kuten asia tuolloin kärjistettiin. Hallintomiehet olivat usein sokaistuneet menestyksestään ja jättäneet osuuskunnat käytännössä tuuliajolle. Osuustoiminta-lehtikin oli ollut osa tätä kriisiytymistä vaikenemalla teemoista, jotka olisivat yhtään uhanneet vakiintuneita toimintakaavoja ja yleisesti vallitsevaa konsensushenkeä.
1980-luvulle tultaessa oli kuitenkin selvää, ettei osuustoiminta silloisella menolla tulisi enää pitkälle selviämään. Monet kilpailijat olivat saaneet aloitteen käsiinsä. Ympäröivän yhteiskunnan perusteellinen muutoskin jo aavistettiin. Tähän karuun muutokseen myös osuustoiminnan, lehteään myöten, oli havahduttava.
Osuuskuntien toiminnassa piti ajoissa ottaa huomioon, että kilpailun vapautuminen tekisi niiden toimintaympäristön yhä avoimemmaksi. Ja avoimilla markkinoilla toimivan osuuskunnan johtaminen olisi hyvin erilaista kuin suljetulla.
Lehden uudistuminen näkyi myös ulkoisesti. Mustavalkoiseen lehteen alkoi ilmestyä väriä ja vuoden 1986 alusta lehti koki siihenastisen historiansa suurimmat muutokset. Se kasvoi nykyiseen kokoonsa, ulkoasu uudistettiin ja mukaan tulivat uudet aihealueet. Myös nimi lyheni. Entinen Suomen Osuustoimintalehti oli nyt ytimekkäästi Osuustoiminta. Levikkikin oli 1970-luvun alkupuolen 2700 kappaleesta noussut selvästi.
Eteenpäin uudella linjalla
1980-luvulla Osuustoiminta-lehdelle tuli osuustoiminnan syntyaikojen jälkeen taas kerran herättelijän ja valistajan tehtävä. Se pyrki ottamaan hallintoa ja omistajaa tukevan edelläkävijän ja muutosagentin roolin ”pysähtyneisyyttä, salailua ja managerivaltaa vastaan”. Lehden uudistuksen jälkeinen, vuoden 1986 ensimmäinen numero alkoikin kuvaavasti artikkelilla: Pellervolaisen kehittämisen avainsanat: Jäsenyys, osallistuminen, muutosherkkyys ja tulos.
Samassa lehdessä Jukka Jääskeläinen linjasi:
”Olemme pyrkineet hakemaan tälle lehdelle oikeaa paikkaa pellervolaisen johtamisen ja aatteen kehittämisen lehtenä. Osuustoiminnan, maakuntien ja maatalouden näkökulmasta yritysten johtamista ja talouselämää tarkastelevalle lehdelle on olemassa tilaus. Osaltaan sen vahvistaa tämän lehden levikin kaksinkertaistuminen viimeisten vuosien aikana.”
”Osuustoiminnan tavoitteista ja perinteestä ei pysty millään johtamaan jäämistä liikkeenjohdollisesti tai teknisesti jälkeen ajan kärjestä. Päinvastoin: osuustoiminnan menestyksen pohjana ovat aina olleet rohkeat otteet ja uudet oivallukset, tehokkuus, ennakkoluulojen murtaminen sekä usko ihmisiin ja heidän kykyynsä itse päättää asioistaan.”
Osuustoiminta-lehdessä taktiikkana oli edetä avoimuuden hakemisen tiellä pienin askelin. Se oli sanomisen siedätyshoitoa, jossa rajoja saatiin venytettyä numero numerolta avoimempaan suuntaan.
Kari Inkinen
LÄHTEITÄ:
Sami Karhu: Muutoksen pioneeriksi - Osuustoiminta-lehti 1970-1980-luvuilla. OT 6/98.
Mauno-Markus Karjalainen: Osuustoiminta-lehti 1909-1989: Osuustoimintaliikkeen omatuntona. OT 1/04.
OT-lehdet 1970-1989.
| Sivun alkuun |