Oma jälkikasvu mukaan osuustoimintaan
Osuustoiminnan päättäjien piirissä valitellaan, että kansa ei riittävästi tiedä, mitä osuustoiminta tarkoittaa ja että erityisesti nuoret ovat haaste. Kun maailmassa ei mikään tule työtä tekemättä, osuustoimintaliikkeen kannattaa käyttää voimavaroja omasta asiastaan kertomiseen.
Tämän lehden lukijat ovat osuustoiminnan ydinjoukkoa. Voimme aloittaa itsestämme. Isät, äidit ja isovanhemmat: olemmeko itse puhuneet lapsillemme siitä, mitä osuustoiminta tarkoittaa?
Jos ei keksi muuta, kannattaa turvautua vanhaan konstiin: puhu hyvässä hengessä jälkikasvulle vaikka saunan lauteilla. Siellä moni tunnettu veteraanikin on osuustoimintaoppinsa saanut. Korosta, että osuustoiminta on meidän yhteinen juttumme. Idea jää tällöin uskottavasti muhimaan ja kantaa hedelmää. Pian nuoret astuvat aikuisuuteen ja ovat vastuussa omasta elämästään, taloudestaan ja elinpiirinsä rakentamisesta.
Tällaisesta varhaisesta valistuksesta on hyvä esimerkki OP-Pohjolan Lapin alueen asiakaslehden kannessa oleva viisikuukautinen Niila, joka on Posion Osuuspankin nuori omistajajäsen. Suhde osuuskuntaan kulkee perheessä ja suvussa. Vanhemmat eivät teeskentele muodin mukaista aatteettomuutta.
Aloitin itse 15-vuotiaasta Kasperi -pojastani. Puhuin saunan lauteilla siitä, että osuustoiminnassa palvelujen käyttäjät omistavat yhdessä palvelujen tuottajan, ja että osuustoiminta on lopulta mitä luonnollisin tapa organisoida taloutta.
Yritysmuodon vahvuuksista pitää kertoa nuorille. Tässä joitakin monille varmaan tuttujakin perusteluja:
”Osuustoiminta kehittää alueemme taloutta…se on kiinni meidän elinkeinoissamme…keskinäisyys on vakuutusalan osuustoimintaa… jäsenomisteisuutta on kaikilla aloilla Suomen talouselämässä... ja osuustoiminta olemme lopulta me!”
Ihan uudesta asiasta ei toki ollutkaan kysymys, sillä koulun kaupallisissa aineissa asia oli ollut esillä. Hyvä.
Aatteen pitää muuttua toiminnaksi. Ot-yritysten nettisivuilla kannattaa surffailla, osuuskuntien esitteitä kannattaa lukea ja osuuskuntiin kannattaa liittyä varhain. Osuuskunnan osuus sopii nuorelle vaikka synttärilahjaksi.
Jäsenyyteen kuuluu osuusmaksun maksaminen, koska kaikki yritykset tarvitsevat omistajiltaan pääomapanoksia. Ot-yrityksellä on demokraattinen luonne eli osuuskuntakokoukseen tai edustajiston vaaleihin tulee osallistua eikä saa olla välinpitämätön. Osuuskunnan palveluja pitää käyttää ja jäsenedut tulevat palvelujen käytön suhteen.
Kasperi liittyi lopulta vanhempien avustuksella osuuskaupan ja osuuspankin jäseneksi. Ihan luontevana alaikäisen ”aatteellista” liittymistä ei kaupan palveluosastolla pidetty. Ilmeisen paljon on viime vuosina korostettu jäsenyyden taloudellisrationaalista puolta vaan ei osuustoiminnan yhteisöllistä puolta: kuulumista johonkin, eli psykologista omistajuutta, kuten tiedemiehet upeasti sanovat.
Kouluissa toki kehitetään yrittäjyyskasvatusta ja osuustoiminta on osa sitä. Silti kouluille ei voi sälyttää kaikkea, vaan kasvatustehtävä on ennen muuta vanhemmilla.
Siis epäröimättä perinteiseen valistustyöhön silläkin uhalla, että se varmaan joidenkin mielestä on jotenkin epämuodikasta ja vanhanaikaista. Vaan kuka asiasta huolehtii, jos emme itse. Perusteet pitää kertoa nuorille nyt ja vanhempana he valitsevat itse oman tiensä.
Näin kasvatamme jälleen uuden sukupolven, joka kertoo jäsenlehden haastattelussa joskus 2030-2040 -luvuilla, että osuustoiminnan siemenen sain jo kotoa!
Pidetään huoli, että Suomi on maailman osuustoiminnallisin maa myös tulevaisuudessa.
Osuuskunnan jäsenyys teineille lahjaksi »
Sami Karhu
sami.karhu@pellervo.fi
Kirjoitettua tekstiä löytyy myös Pellervon verkkosivuilta www.pellervo.fi, mm. ”Osuuskunnan jäsenen käsikirja” ja opetuspaketti-kohdasta diasarja ”Osuustoiminta tutuksi”. Niillä pääsee pitkälle.
| Sivun alkuun |