Osuustoiminnallisuus - toiminnan kantava idea - halutaan nyt aiempaa selvemmin nostaa mukaan osuustoimintayritysten kaikkeen tulostiedottamiseen. Se on kilpailuetu, jota ei vielä osata käyttää läheskään täysimääräisesti.

Suomalaisella osuustoiminnalla on jo yhteensä seitsemän miljoonaa jäsentä eli omistajaa. Vastaavasti esimerkiksi kaikilla pörssiyrityksillä on yhteensä vain noin miljoona suomalaista omistajaa.

Tällöin nimenomaan osuustoiminnalla on vahva intressi kehittää ja kansanomaistaa yritysten nykyistä tulosraportointia. Myös avoimuuden vaatimukset ja ihmisten odotukset yritysten yhteiskuntavastuullisesta toiminnasta ovat selvästi kasvaneet.

Vuonna 1989 ensimmäisen kerran julkaistu Vuoden tulos -opas uudistettiin ja jaettiin viime lokakuussa Osuustoiminta-lehden tilaajille. Oppaassa kerroimme parhaista käytännöistä ja kokemuksista eri sektoreilla osuuspankeista pienosuuskuntiin asti. Painotimme erityisesti jäsenhyödyistä säännöllisesti raportoimisen merkitystä jäsenille.

Kasvollista omistajuutta

Avoimuuden lisäksi korostimme oppaassa rehellisyyttä kautta linjan. Huonokin tulos voidaan välillä hyväksyä suuremmitta mutinoitta, kunhan se kerrotaan jäsenille rehellisesti ja avoimesti.

Mutta jos tulokset jatkuvat vuosia heikkoina, ja jos samalla kilpailijoiden tuloskehitys on selvästi parempaa, niin omistajien velvollisuus on puuttua asiaan, ja riittävän aikaisin.

Ot-yrityksissä nimenomaan johtavien luottamushenkilöiden eli puheenjohtajien rooli on seurata kehitystä. He edustavat osuustoiminnan kasvollista ja luotettavaa omistajuutta.

Vastuullisuus yritysten luottamusjohdossa ei riipu kunkin henkilön rahapussin paksuudesta - kuten vallitseva asenne nykyisin tuntuu olevan - vaan aina ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista. Osuustoimintayritysten tulokset ovat parantuneet 1990-luvun lopulta alkaen.

Katastrofit on vältetty

Suomalainen osuustoiminta on välttynyt suurilta katastrofeilta 1990-luvun puolivälin jälkeen, jolloin konkurssit koettelivat laajasti työväenliikkeen osuustoimintaa. Velkasaneerauksen kautta se myöhemmin toipui.
Hankkija-Noverasta muodostui varoittava esimerkki jo kesällä 1992.

Velkasaneerauslakia ei silloin vielä Suomessa ollut, ja yritysrypäs ajautui konkursseihin. Osa toiminnoista saatiin myöhemmin eri muodoissaan pelastetuiksi.

Nykyisin velkasaneerauksessa toimiva Järvi-Suomen Portti sai tänä kesänä merkittävän sopimuksen HKScanin kanssa yhteisyrityksen perustamisesta pyörittämään Mikkelin nykyaikaista tehdasta. HK ottaa yhteisyrityksessä pääomistajan roolin, mutta Portille jää kokonaan omaakin tuotantoa Kouvolaan.

Osuuskuntien konkurssit ovat olleet 29-kertaa harvinaisempia kuin osakeyhtiöiden. Muutaman pienosuuskunnan vuosina 2006 – 2010 kokemat konkurssit ovat myös vaikutuksiltaan olleet pieniä.

Matkalla arvoyhteiskuntaan?

Suomi on tietoyhteiskunnan jälkeen nyt pitkällä ja vaativalla matkalla kohti tulevaisuuden arvoyhteiskuntaa.

Vuosikymmenten mittainen puhe ns. tieto- eli informaatioyhteiskunnasta on osoittautumassa kuplaksi länsimaisessa ajattelussa. Tietoa kun on nykyisin tarjolla enenevästi joka tuutista paljon enemmän kuin me ihmiset mitenkään pystymme omassa elämässämme hyödyntämään. Monien sanotaan jopa kärsivän kroonisesta informaatioähkystä.

Tulevaisuudessa tarvitaan nimenomaan tiedon arvottamista. Tarvitaan myös uusia kriteereitä ja tekniikoita, joiden avulla me tavallisina ihmisinä ja kansalaisina pystyisimme osaltamme hallitsemaan informaatioyhteiskuntaa. Tilanne näyttää muuten kehittyvän koko ajan yhä kaaoottisemmaksi.

Tämä kaikki tulee toivottavasti johtamaan arvoyhteiskunnan syntyyn. Edellytyksenä on ainakin se, että kehitys saa jatkua rauhanomaisena ja länsimaisia kansakuntia uhkaavat suurimmat kriisit onnistutaan välttämään.

Ihmiskunta painii monien vakavien kriisien keskellä: väestöräjähdys, köyhyys, ilmastonmuutos, ruokapula, sodat, terrorismi, useiden luonnonvarojen ja puhtaan veden ehtyminen jne. Tätä taustaa vasten Suomi on poikkeuksellisen onnellisessa asemassa maailmassa. Emme voi täysin sulkea silmiämme muun maailman hädältä.

Kestäväksi osoittautunut aate

Osuustoiminta syntyi alkujaan nimenomaan arvopohjaiseksi yrittämismalliksi 1800-luvun puolivälissä valistusaatteiden perillisenä. Ensimmäinen pysyvästi henkiin jäänyt osuuskunta, Rochdalen Oikeamielisten Kankureiden osuuskauppa, avasi ovensa 21.12.1844 Englannin Manchesterin liepeillä (OT 5/94).

Sittemmin osuustoimintaa on leimannut erityisen hyvä sopeutuvuus aikojen rajuun vaihteluun.

Osuustoiminta on hyvin käytännöllinen toimintamalli ja -tapa osallistua esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Osuustoiminnasta voi puhua nykyaikaisella tavalla myös aatteena. Itse asiassa nyt olisi viimein aika nostaa se vanhasta koipussista paremmin esiin.

Aatteen ydin on jatkuva pyrkimys luoda kansanvaltaisia menettelytapoja myös talouselämään ja jakaa samalla hyvinvointia selvästi laajemmalle kuin mihin sen yksityiset kilpailijat ovat toistaiseksi pystyneet.

Esimerkiksi hyvin kehittyneitä ja laajentuneita bonusjärjestelmiä ovat monet kilpailijatkin joutuneet jäljittelemään. Kuluttajansuojan saaminen oli aikoinaan hieno voitto koko osuustoiminnalle. Myös maa- ja metsätalouden piiristä löytyy monia vastaavanlaisia esimerkkejä karjan ruokinnasta ja puun hinnoittelusta alkaen.

Hyvinvointi ot-brändin ydin

Ihmisten hyvinvointi tarkoittaa tässä samaan aikaan sekä jäsenten alueellisen että sosiaalisen tasa-arvon tavoittelua. Hyvinvointia mitataan monin eri kriteerein. Osuustoimintayritysten kokonaisuus vastaa näihin haasteisiin toimiessaan yhä useammilla eri toimialoilla.

Aatteesta puhuttaessa tulee samalla aina korostaa jokaisen ihmisen omaa vastuuta ajatella ja toimia itsenäisesti. Mutta sitten kun yhteiset päätökset osuuskunnassa on saatu puserrettua aikaan, niin tapahtuu myös jäsenten sitoutuminen toimintaan samansuuntaisesti. Sitä voidaan tukea myös yhteisesti sovituilla velvoitteilla jäsenille.

Ihmisten oman ajattelun korostaminen on ainakin osittain taannut myös sen, että useisiin muihin viime vuosisatojen suuriin aatteisiin verrattuna osuustoiminnalla ei ole mitään hävettävää omassa pitkässä historiassaan. Myös liikkeen tulevaisuus näyttää aiempaa valoisammalta.

Osuustoimintaliikkeen kehitys voidaan jopa nähdä yhtenä osana meneillään olevaa arvoyhteiskunnan rakentamista. Samaan aikaan kuitenkin monissa kehitysmaissa ihmiset joutuvat edelleen taistelemaan jokapäiväisestä toimeentulostaan, joten myös erot osuustoiminnan sisällä kasvavat.

Yhteistyön vahvistaminen

Osuuskunnat ovat tyypillisesti saman alan pienten toimijoiden yhteistyötä markkinoilla. Usein markkinoita hallitsevat suuret monopolit ovat joutuneet pelkäämään juuri osuustoiminnan kehittymistä. Toisenlaiseen toimintamalliin liittyy usein myös runsaasti erilaisia ennakkoluuloja.

Esimerkiksi Valion tapauksessa osuustoiminta oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ehkä liiankin tehokasta, kun sitä itseäänkin alettiin pitää ”tuottajien monopolina”. Nykyisin tosin osuusmeijereiden keskinäinen kilpailu helpottaa tätä arvostelua. Myös osuustoiminnalliset lihatalot kilpailevat nykyisin keskenään.

Eniten väärinymmärretty osuustoiminnan periaate onkin vaatimus osuuskuntien keskinäisestä yhteistyöstä. Valtioiden kilpailulait on siinä luonnollisesti pakko ottaa huomioon. Yhteisyritysten perustaminen on toki mahdollista kunhan ne eivät muodosta millään alalla monopoleja.

Suomessa kannattaisi painottaa osuuskuntien yhteistyön kehittämistä nimenomaan järjestötasolla. Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA puhuu painokkaasti osuustoiminnan tukiorganisaatioiden ja -toimintojen vahvistamisen tarpeesta: ”On ratkaisevan tärkeää, että eri osuuskunnat tekevät yhteistyötä suhteessa valtiovaltaan tai puhuessaan osuustoiminnan puolesta suuren yleisön keskuudessa.”

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |