Euron kujanjuoksu - edessä vaikea talvi

Maailmantaloutta ravistelevat muutoksen tuulet ja Eurooppa on joutunut nyt pahimman myrskyn keskelle. Suomellakin on edessään poikkeuksellisen vaikea talvi.

Euroopan unionin velka- ja finanssikriisi on hallinnut uutisotsikoita koko kuluneen syksyn. Koko ajan talousennusteita on jouduttu vetämään entistä pessimistisemmiksi.

Jopa uutta lamaa on Suomeenkin ennustettu, vaikka edellisestäkään ei vielä ole ehditty kunnolla toipua. Eikä valtiolla ole enää varaa hoitaa päälle kaatuvaa tilannetta yhtä mallikkaasti kuin parin vuoden takaista.

Hyvä uutinen on, että kaikki suuret suomalaiset ot-yritykset ovat nyt vähintään tyydyttävässä taloudellisessa kunnossa. Tutkimme vajaan 500 suurimman yrityksen tilanteen jälleen viime elokuussa ilmestyneessä Osuustoiminnan Vuosikirjassa 2011. Tilanne oli selvästi parempi kuin vuosi aiemmin.

Riippuvuus suhdanteista

Suomen hyvinvointi pienenä kansakuntana on ratkaisevasti riippuvainen kansainvälisen kaupan sujumisesta. Emme voi enää palata Impivaaraan ja yrittää vetää kiinni oviamme ja ikkunoitamme maailmaan. Sen tien päässä olisi elintasomme radikaali romahdus ja syvenevät yhteiskunnalliset ristiriidat ja ongelmat.

Suomen linja valittiin jo kansanäänestyksessä syksyllä 1994, jolloin enemmistö kansalaisista äänesti EU:hun liittymisen puolesta. Itse äänestin silloin vastaan, arvaten kuitenkin, että kansan selvä enemmistö on toista mieltä.

Itse asiassa olin pieneltä osaltani jo muutamia vuosia 90-luvun alusta ollut mukana Pellervon työssä valmentamassa suomalaista osuustoimintaa kohtaamaan EU:n avoimet markkinat ja kiristyvän kilpailun. Erityisesti kotimaisen elintarviketeollisuuden kohtalo oli silloin valinkauhassa.

Maamme riippuvuus kansainvälisistä markkinoista on sen jälkeen kasvanut. Sillä on niin hyvät kuin myös huonot puolensa, jotka eri aikoina tulevat näkyviin eri tavoin. Me emme tästä pullasta pysty poimimaan vain itselle maistuvia rusinoita.

Historia ei kulje taaksepäin.

Tämän toteaminen ei silti tarkoita kaikkeen nykyiseen pinnalliseen kansainvälisyyshössötykseen mukaan lähtemistä, vaan vain karujen tosiasioiden tunnustamista. Suomen osuustoiminnan veteraanin Juho Kusti Paasikiven mukaan juuri siinä on viisauden alku.

Euron valuvika

Euroon jäi paha valuvika jo sitä perustettaessa. Se osoittautui nyt tuhoisaksi. Ei riitä, että oikean taloudenpidon periaatteet valtioille vain määritetään, jos kenelläkään ei ole todellista mahdollisuutta rangaista niitä, jotka eivät näitä yhteisiä sääntöjä noudata. Jopa johtavat euromaat lähtivät rikkomaan yhteisvaluutan turvaksi hyväksymiään kriteereitä.

Etelä-Euroopassa vallitsi toisenlainen kulttuuri kuin meillä luterilaisen ankarassa pohjoisessa. Velkaa kertyi aivan liikaa. Etenkin Kreikan velanhoitokulut ovat nyt ampaisseet pilviin.

EU-kumppanit ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi arvioineet, ettei kannata antaa Kreikan kaatua. Heijastusvaikutukset olisivat kaikille ikäviä. Saa sitten nähdä, miten Kreikan käy.

Ahneus kostautui

Myös eräät yksityiset finanssiyritykset ovat tehneet valtavia virheitä ja aiheuttaneet toiminnallaan isoja kuplia talouteen. Tuli esimerkiksi asuntokuplia niin USA:ssa kuin Irlannissa ja Espanjassakin. Paljastui monia suoranaisia laittomuuksia, joita ahneus teetti. Siitä on seurannut lopulta paljon kärsimystä, työttömyyttä ja pettymyksiä tavallisille ihmisille.

Nämä kuplat ovat sitten viime vuosina räjähdelleet niin Euroopassa kuin Amerikassa. Osuustoiminta on onneksi näiltä kansainvälisestikin välttynyt. Vain muutamia tapauksia liittyy finanssialan osuustoimintayrityksiin, ja nekin ovat olleet sellaisia, jotka osuustoiminnan periaatteet ovat hylänneet.

Nyt on lähdetty huutamaan myös finanssiyritysten moraalin ja yhteiskuntavastuun perään. Osuustoiminnan arvot ja periaatteet näyttävät voittavan alaa laajemminkin. Näinhän aikanaan – kuluttajien paineessa – asiakasbonukset levisivät osuuskaupoista myös eräiden kilpailijoiden käyttöön.

Näiden prosessien ymmärrettävä viestiminen nykyisessä hektisessä mediakentässä olisi kuitenkin valtava urakka, mihin voimamme eivät rehellisesti todettuna nykyisin riitä.

Kaikki finanssialan karmeus ei vielä liene täysin tullut esille. Tiedetään, että esimerkiksi ranskalaisilla pankeilla on todella mittavat vastuut Kreikassa.

Isäukko tapasi aikoinaan sanoa, että liian ahneella tapaa olla aina paskainen loppu, mikä näyttää hyvin pitävän kutinsa tässäkin.

Varoituksia ei ajoissa uskottu

Ennen kuin nykyinen kriisi alkoi, pörssikolumnisti Nicholas Anderson kirjoitti Osuustoiminta-lehdessä kesällä 2007 ”Kasvun harhoista” (OT 4/07). Hän ennakoi osuvasti mm. osakkeiden arvojen romahduksen. Kaikki se oli silloin täysin vastoin suomalaisen valtamedian ja lukuisten asiantuntijoiden esittämää jatkuvan kasvun mantraa.

”Pankit ja asuntolainameklarit ovat vastuuttomasti sallineet ihmisten ottaa valtavia asuntolainoja, joita he eivät mitenkään pysty tuloillaan maksamaan. Pankit ja välittäjät eivät ole tästä välittäneet, koska ne myivät lainat toisille sijoittajille. Tämä on samanlaista riskinottoa toisen vastuulla (moral hazard), jollaista näimme 15 vuotta sitten valitettavasti myös Suomen asuntomarkkinoilla. Niin kauan kuin asuntojen hinnat nousevat, riskit eivät toteudu”, Anderson kirjoitti.

Mutta finanssikriisi iski Suomeenkin – ja iski todella kovaa – jo muutaman kuukauden päästä. Suomen bruttokansantuote romahti yhdessä vuodessa kahdeksan prosenttia, ja kapakat olivat jälleen työttömiä täynnä.

Valitettavasti nämäkään nappiin osuneet ennusteet eivät herättäneet juurikaan mielenkiintoa valtamediassa. Talousmediakin hehkutti silloin islantilaispankkienkin erinomaisuutta aina niiden surkeaan kaatumiseen asti. Muitakin samankaltaisia esimerkkejä löytyy.

Osuustoiminta-lehden analyytikkotiimissä olemme usein joutuneet toteamaan, että todenpuhuja hyvin harvoin yösijaa majatalosta saa. Oikeastaan emme sitä tavoittelekaan.

Tässä lämpenevässä nykyilmastossa riittänee, että lehtemme ilmestyy ja juttujamme luetaan.

5.12.2011
Mauno-Markus Karjalainen

| Sivun alkuun |