ÄÄNESTYSAKTIIVISUUS
mittaa demokratian toteutumista

Äänestysaktiivisuus ja kokouksiin osallistuvien määrä ovat hyviä demokratian mittareita myös osuustoiminnassa. Selvitimme, millä tasolla eri osuustoimintayritykset siinä nykyisin toimivat. Ja minkälaisia kokemuksia ja näkemyksiä demokratian toteutumisesta tai toteutumattomuudesta löytyy.

Jäsenten ensisijainen kiinnostus kohdistuu osuuskuntien todelliseen palvelukykyyn ja jäsenetuihin. Toki demokraattista päätöksentekoakin arvostetaan, mutta se vain ei useimmiten tule esille.

Kun jäsenten intressi on hyvin pieni, niin erityisesti palveluosuustoiminnassa kokouksiin osallistuminen on laimeaa. Osuuspankkien osuuskuntakokouksiin tai vakuutusyhdistysten yhdistyskokouksiin ei useinkaan saada jäseniä paikalle kuin kourallinen.

Kuitenkin pienelläkin joukolla demokratia toimii, kun jäsenille on asiasta ajoissa tiedotettu ja heillä on siten periaatteessa ollut tilaisuus tulla paikalle. Näin päätöksenteolla ja yritysten toiminnalla säilyy jäsenten hyväksyntä.

Toki sitoutumisen laimeus on selvä puute, mutta nykyisillä toimintamalleilla ymmärrettävä. Tässä lehdessä on usein kerrottu erilaisista keinoista nostaa aktiivisuutta. Kahvipakettejakin on jaettu. Tai pyydetty paikalle joku tunnettu alustaja puhumaan kiinnostavasta ja ajankohtaisesta aiheesta. Alustus voi liittyä suoraan osuuskunnan toimintaankin.

Mutta jos yrityksen tilanne jostakin syystä on poikkeuksellisen kiinnostava, niin silloin kokoussalin istumapaikoista voi jopa tulla puute. Kun osuuspankkiryhmä repesi kahtia vuonna 1997, niin kyllä osuuskuntakokouksiinkin väkeä riitti.

Monia pelkoja voitettavina

Edustajistojen valinnassa on siirrytty yhä enemmän postivaaleihin. Se on nykyaikainen ja jäseniä aktivoiva tapa valita hallintoon ihmiset, joihin luotetaan. Tällöin myös nuoria pystytään saamaan paremmin mukaan. Esimerkiksi HOK:n marraskuisiin vaaleihin pystyttiin onnistuneesti kytkemään mm. ehdokkaiden esittely myös internetin kautta.

Mutta tuskin mikään tapa tässä rujossa maailmassa on täysin ongelmaton. Löytyy esimerkiksi monia pelkoja siitä, että postivaalit tuovat herkästi mukanaan myös esimerkiksi puoluepolitiikan tai yhden asian liikkeet. Niiden molempien katsotaan sopivan osuustoimintaan varsin huonosti.

Osuustoimintaa voidaan verrata vaikkapa kylätoimintaan, jossa on pakko yrittää ylittää puoluepoliittiset tai muut vastaavat raja-aidat. Muuten kunnon tuloksia ei useimmiten saada aikaiseksi. Eihän esimerkiksi osuuskauppa voi myydä vain niille ihmisille, joilla on tietyn värinen jäsenkirja.

Myös yhden asian liikehdintä vie herkästi huomion pois pääasiasta eli yrityksen pärjäämisestä. Niistä kaiken lisäksi muodostuu helposti samalla myös sisäisiä kiistakysymyksiä, joista sitten riittää harmia pitkään. Osuustoiminnalla on paljon huonoja kokemuksia myös erilaisista vain yhden kulmakunnan etujen ajajista, mikä toki on enempi väistyvää kulttuuria.

Vaara suurten osuuskuntien postivaaleissa voi olla vaaliliittojärjestelmä, jos sellainen vain sallitaan osuuskunnan säännöissä tai vaalijärjestyksessä. Se saa puolueiden piirijärjestöt herkästi kiinnostumaan omien listojen kokoamisesta, vaikkei niillä ehkä muuten olisikaan annettavanaan mitään lisäarvoa yritykselle. Se voi tuoda mukanaan myös pyyteitä vaalituen saamisesta puolueille, joka herkästi johtaa myös tasapuolisuuskierteeseen ja lisääntyviin menoihin.

Varsinkin valtiollisten tai kunnallisten vaalien alla osuuskuntien vaalit tarjoavat puolueille oivan keinon saada omille ehdokkaille lisää näkyvyyttä. Ja mittauttaa lähes ilmaiseksi kandidaattien kannatus.

Näin osittain kävi nyt myös HOK:n vaaleissa, joskin siellä oli tarjolla myös monia epäpoliittisia listoja. SOK:n edellinen pääjohtaja Jere Lahti antoi jo ennakolta vaalilupauksen tukea osuuskaupan toimivaa johtoa - ja nousi ääniharavaksi. Hän jatkaa maaliskuun eduskuntavaaleissa kokoomuksen ehdokkaana.

Työväenliikkeen osuustoiminnan puolella puoluetunnuksia on perinteisesti pidetty esillä, ikään kuin asiaan luonnostaan kuuluvana. Jäsenistö asian viime kädessä ratkaisee.

Poliitikoista hyviä ja huonoja kokemuksia

Jos osuustoiminnan politisoitumista pelätään, niin järkevämpi tapa olisi sallia vain yhden ehdokkaan listat. Eli käydä vaalit puhtaasti henkilövaaleina. Niihin osallistuminen ei toki voi olla kielletty poliitikoiltakaan, jos he vain ovat aktiivijäseniä ja aidosti yrityksen asioista kiinnostuneita. Tarkemman seurannan paikka on sitten siinä, miten he omaa aikaansa ja kokemustaan mahdollisesti valituiksi tultuaan kokouksiin käytännössä uhraavat.

Myös kansanedustajien osallistumisesta osuuskuntien päätöksentekoon löytyy yhtä lailla hyviä kuin huonojakin esimerkkejä. Hyviä vaikuttajia myös omissa osuuskunnissaan ovat olleet ainakin Leena Luhtanen Elannossa ja Timo Kalli Satamaidossa.

Vakuuttavaa luottamusuraa Elannossa ovat aiemmin tehneet myös presidentit Tarja Halonen ja Mauno Koivisto. Mutta Esko Aho ei onnettomasti ehtinyt päästä SOK:n hallintoneuvostossa vuosina 1990-91 alkua pidemmälle, kun samaan aikaan alkaneet pääministerin tehtävät veivät ajan ja voimat.

Huonoja esimerkkejä taas on löytynyt monista valtionyhtiöistä ja viime aikoina erityisesti Sonerasta. Valtionyhtiöiden omistajakulttuurin kehittämisessä voitaisiin ehkä jonkin verran ottaa oppia parhaiten menestyvistä suurista ot-yrityksistä, joskin omistajatahdon ja -intressien organisointi on valtiolla vaativampaa. Osuustoimintayrityksissä se nousee jäsenistön tarpeista, mikä on lähtökohtana selkeämpi.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

Osuuskuntien kasvu toi edustajistot

Osuuskuntakokous on osuustoiminnallisen demokratian perusmuoto. Pienissä osuuskunnissa se saadaan sujuvasti koolle aina, kun jokin koko jäsenistöä koskettava asia nousee esille.

Kun useimmat osuuskunnat kasvoivat alueellisiksi, osuuskuntakokouksia ei enää ollutkaan niin helppo järjestää. Kokouksen korvaajaksi muodostettiin edustajisto. Siirryttiin siten suorasta edustukselliseen demokratiaan, ja edustajistosta tuli osuuskunnan ylin päättävä elin.

Valintavaltaa käyttävät jäsenet vaalikokouksissa tai nykyään yhä useammin postivaaleissa. Edustajiston hyvä puoli osuuskuntakokoukseen verrattuna on, että sen saa nopeasti koolle, kun muuttuvassa toimintaympäristössä tulee ripeää päätöksentekoa vaativia muutoksia.

Postiäänestysten käyttöönotto heijastaa myös yhteiskunnallista muutosta yhä enemmän individualismin suuntaan. Isot kokoukset edustavat kollektiivista ajattelua, jossa yhteishengen luominen on ollut keskeistä. Nykyään etenkin nuoret vierastavat tämäntyyppisiä tilaisuuksia, eikä yhä useammalla löydy myöskään aikaa kokoustamiseen.

Jäsendemokratian kannalta päätöksenteon "osallistumisprosentti" uhkaa jäädä kokouksissa alhaiseksi. Helposti myös samat ihmiset tulevat valituksi uudestaan ja lähinnä ikäpykälät hoitavat vaihtuvuutta. Kokousmenettelyn voi katsoa suosivan "ukkoutumista".

Postiäänestys taas voi johtaa liialliseenkin vaihtuvuuteen. Tätä ilmiötä voidaan estää ehdokasasettelulla, jossa hyvin tehtäväänsä hoitaneet saadaan asettumaan uudelleen ehdolle. Tiedottamisesta vastaavien tehtävänä on pitkin vaalikautta tietenkin ollut, että ansiot on tuotu myös esille.

Antti Mustonen 

| Sivun alkuun |