Suomen parhaat hallitukset?

Talouselämä 32/2003 teki mielenkiintoisen selvityksen suomalaisten suuryritysten parhaimmista hallituksista.
   Vertailussa oli mukana 50 suurinta. Nokia voitti tämänkin kisan. Lähelle sitä kuitenkin pääsivät Uponor, UPM-Kymmene, Kemira ja Lemminkäinen. Pörssissä noteeraamattomien yrityksen kärkisijan otti Suomen Posti.

Osuustoiminnallisista ja keskinäisistä yrityksistä parhaiten vertailussa menestyi Suomi-yhtiöt, joka sijoittui noteeraamattomien yritysten listalla neljänneksi. Lehti rankkeerasi ot-talot kuitenkin yleensä vertailun häntäpäähän, joskaan ero pistemäärissä ei ollut kovin suuri.

Pörssissä noteeratuista ot-yrityksistä parhaiten menestyi M-real (29.). OKO oli sijalla 30 ja Atria listan viimeisenä sijalla 33. Lehden jakamissa pisteissä Atria keräsi 61 kun voittaja sai 86. Noteeraamattomien yritysten listalla Tradekan hallitus sijoittui kahdeksanneksi, Eläke-Tapiola oli 11:s, Eläke-Fennia 13:s, Valio 16:s ja listan viimeisenä SOK sijalla 17.

Tällainen selvitys on tekijöilleen poikkeuksellisen vaativa. Selkeitä ja yksiselitteisiä mittareita on erinomaisen vaikea kehittää eikä Talouselämäkään niissä täysin onnistunut. Lehti oli rakentanut seitsemän kriteeriä, joilla hallituksia mitattiin. Näitä olivat:

- toimintakyky
- riippumattomuus
- osaaminen
- hallinta
- suorituskyky
- avoimuus ja
- sitoutuminen.

Kaikki ot-yritysten hallitukset todettiin hyvin toimintakykyisiksi. Atria ja Valio sijoittuivat jopa parhaimpaan kärkikaartiin. Siihen nousi myös Suomi-yhtiöt, vaikka keskinäiset vakuutusyritykset saivatkin yleensä heikompia arvosanoja.

Esimerkiksi läsnäoloprosentit hallitusten kokouksissa olivat erittäin korkeita. Valiolla se oli täydet 100 % ja SOK:lla 98 %. Myös OKO:n hallitus sai 90 %, vaikka pitikin viime vuonna peräti 52 kokousta.

Miinusta toimintakyvyn vertailussa sai, jos useilla hallituksen jäsenillä oli liikaa luottamustehtäviä. Arvosana laski myös, jos hallituksessa oli jäseniä enemmän kuin seitsemän.

Omistajajäsenten lähtökohdista

Mitkä tekijät sitten tiputtivat ot-yrityksiä muita hieman heikommaksi? Niitä tässä vertailussa olivat etenkin riippumattomuus mutta myös sitoutuminen. Edellisen kohdalla valitettavasti paljastui, ettei Talouselämä oikein ymmärrä osuustoimintaa. "Tuottajavetoisten yritysten hallitukset eivät ole riippumattomia. Maidon tai puun myyjä saattaa tavoitella ensisijaisesti mahdollisimman kovaa hintaa oman tilan tavarasta", lehti kirjoitti. Totta. Niinpä se läimäytti kouluarvosanoilla neloset Atrialle, OKO:lle ja SOK:lle riippumattomuudesta.

Miksi tällainen omistajajäsenten etujen palveleminen rankkeerataan näin yhtään sen huonommaksi vaihtoehdoksi kuin korkeimman mahdollisen tuoton tavoitteleminen omistajien sijoittamalle pääomalle? Miksi edellinen on huonoa ja jälkimmäinen hyvää? En ymmärrä. Tähän kulminoituu perusero ot-yritysten ja muiden välillä.

Miksi tavarantoimittaja halutaan pitää paarialuokassa kun taas osakkeenomistajat automaattisesti nostetaan aateliin? Kannattaisi syventyä osuustoimintaliikkeen lähtökohtiin ja historiaan.

Lehti rokottaa riippumattomuudesta myös Nokiaa siitä syystä, että Jorma Ollila on samaan aikaan sekä konsernin pääjohtaja että sen hallituksen puheenjohtaja. Näin on tilanne myös SOK:ssa Kari Neilimon kohdalla. Molemmat yritykset kuitenkin menestyvät poikkeuksellisen hyvin, vaikka malli selvästi sotiikin Corporate Governance -nykyoppeja vastaan (ks. OT 7-8/2000 sivut 10-17).

Talouselämä-lehti kertoo myös, miten ovat purkautuneet vanhat "Hyvä Veli –verkostot, joissa toimitusjohtajat ovat valvoneet toinen toisiaan ja päättäneet toistensa palkoista." "Entisaikojen mahtavat hallitusherrat ovat varjoja entisestä. Stora Enson toimitusjohtajalla Jukka Härmälällä on oman yhtiönsä hallituksen lisäksi vain yksi paikka, Finnlinesissa."

Pyyhkeitä sitoutumisen ja avoimuuden puutteesta

Toinen kriteeri, jossa lehti ei oikein ymmärrä osuustoimintaa, on sitoutuminen. Sillä lehti tarkoittaa hallituksen jäsenten omaa omistuksen suuruutta kyseisestä yrityksestä. Niinpä lehti rätkäisee nelosen Atrialle, M-realille ja OKO:lle siitä, etteivät hallitusherrat omista yritystensä osakkeita. Mutta ei tämä ot-yrityksissä mittaa hallituksen jäsenten omaa uskoa johtamaansa yritykseen. Kysymys on enemmänkin kulttuurierosta.

Kolmas pyyheiden aihe osuustoimintaa kohtaan näyttää olevan avoimuus. Lehti kertoo, miten arvosana avoimuudessa laskee, jos yritys ei julkista vuosikertomuksessa eriteltyinä toimitusjohtajan palkkaa, irtisanomiskorvauksen määrää, hallituksen jäsenten palkkioita eriteltyinä tai kuvausta hallituksen toiminnan pääperiaatteista. Tässä vertailussa parhaiten pärjäsi M-real, joka sai viiden pisteen maksimimäärästä neljä pistettä. OKO sai kolme ja kaikki muut ot-talot ja keskinäiset saivat vain kakkosen.

Asiantuntemuksen täydentäminen pohdintaan

Muissa kriteereissä osuustoiminta menestyi vähintäänkin kohtuullisesti, vaikka lehti mollaakin osuustoimintayrityksiä, jotka "eivät ole pysyneet mukana nykyaikaisen hallitustyöskentelyn virtauksissa Voi olla, että ne eivät välitäkään pysyä."

Mitäpä tuohon osaisin sanoa? Kaikissa muotivirtauksissa ei tarvitsekaan olla mukana. Tulokset useimmiten tehdään ihan kulloisistakin muotivirtauksista riippumatta. Mutta ehkä esimerkiksi ulkopuolisia asiantuntijoita kannattaisi tapauskohtaisesti harkiten käyttää jonkin verran nykyistä enemmän hallitusten oman asiantuntemusten täydentäjinä.

Lehti kritisoi eräitä ot-taloja toimialaosaamisen puutteista, mutta tuskinpa ilman sitä nykyisenkaltaisia tuloksia olisi pystytty tekemään. Maallikot ovat jälleen pystyneet yllättämään.

Eikä sekään miinustettava asia pitäisi olla, että jotkut viihtyvät hallitustehtävissä yli 10 vuotta, kunhan vain säilyttävät oman valppautensa eivätkä uraudu liikaa. Näitä asioita ei hallitusuran pituudella ulkopuolinen pysty mittaamaan. Valitsijat sen joka kerran arvioivat.

Suurimmat osuustoimintayritykset selviytyvät tässä selvityksessä kuitenkin kohtuullisesti, vaikka muutamat kriteereistä selvästi kaipaavatkin tarkistamista. Tällaisia selvityksiä kannattaa myös ot-taloissa seurata ja miettiä, antavatko ne ehkä joiltakin osin aihetta lähempään tarkasteluun.

Eräs mielenkiintoinen seikka on, että tasavallan johtavaksi hallitusammattilaiseksi eläkevuosinaan noussut Valion entinen toimitusjohtaja Matti Kavetvuo oli yhtenä asiantuntijana mukana tämän selvityksen alkuvaiheissa.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |