Osuuspankkien epävirallisempaa historiaa
Aitoa osuustoimintahenkeä
Alkuaikojen Osuuskassatoiminnan yhteydessä oli tavallista puuhata myös yhteisostoja. Näin tapahtui myös Heinjoella Ristseppälän Osuuskassassa, jossa erittäin vilkkaiden yhteisostojen vetäjänä hyöri innokkaasti kassan puheenjohtaja Juho Ristseppä.
Väkirehuja ja muuta tarpeellista tilattiin aina vaunulasteittain. Kun vaunut saapuivat Viipurista paikalliselle Kämärän asemalle, annettiin tavarain tilaajille heti tieto panna huomisaamuna hevoset aisoihin ja lähteä asemalta säkkejä noutamaan. Oli juhlava näky, kun 20 - 30 hevosta katkeamattomana jonona painui yhteisostotavaroita hakemaan.
Ristsepän Juho toimitsijan ominaisuudessa oli tietenkin aina karavaanin mukana huolehtimassa vaunujen purkamisesta ja säkkien jaosta tilausten mukaan. Parin päivän kuluttua Osuuskassassa sitten merkittiin yhteisostot kunkin tilille henkilötilikirjaan. Useat viljelijät maksoivat yhteisostonsa heti käteisellä, vähävaraisemmat myöhemmin, ja osa tunnusti velkakirjan tavallisesti puolen vuoden maksuajalla.
Aivan ilman kupruja eivät ostot kuitenkaan aina sujuneet. Sattui näet niin, että kahtenakin eri kertana Kämärän asemalla säkkejä hevosmiehille jaettaessa yksi rehusäkki puuttui. Niitä
haettiin ja kyseltiin kaikkialta, mutta kukaan ei sanonut saaneensa enempää kuin mitä tilaus oli. - - Paha on ketään epäillä epärehelliseksi, mutisi Ristseppä.
Mutta kun asia tapahtui kaksi kertaa, niin toisella kerralla Ristseppä jo tuumasi:
- Varas on nyt sakissa vai onko sitten itse piru pimittänyt säkit!
Ristseppä otti rahapussin taskustaan ja maksoi säkit omistansa, vaikkei sitä kukaan häneltä edes odottanut. Ostojen puuhamiehenä hän tunsi olevansa asiasta vastuullinen koko joukon puolesta ja sen edessä.
Yhteisostojärjestelmä elävöitti tämänkin osuuskassan elämää, toi mukanaan miellyttävää vilkkautta ja tietenkin varmisti ja vahvisti jäsenkunnan jokapäiväistä taloutta eli osuustoiminnan perusajatusta.
Osuuskassojen yhteisostot olivat aikanaan tarpeellinen, ellei peräti välttämätön, kehitysvaihe. Myöhemmin niiden hoitaminen jäi perustetun osuuskaupan hoidettavaksi, jolle se luonnostaan kuuluikin ja jolle aikaa myöten kehittyi siihen myös paremmat valmiudet.
Nuoruuden hairahduksia
Sampsa Mantere vietti elämänsä kahdeksan ensimmäistä ikävuottaan Terijoella. Hän on kertonut, miten kerran päätettiin poikaporukalla kokeilla käden tarkkuutta pommittamalla kivillä ohikiitävien junien ikkunoita.
Testitulos oli myönteinen: jokunen ikkuna helähti rikki, kuitenkin onneksi ilman henkilövahinkoja.
Mutta poikien yllätykseksi poliisit olivat paikalla jo puolen tunnin sisällä. Kuulustelut aloitettiin välittömästi ja jokainen poika sai selvittää osuutensa tihutyöstä. Isä Manterekin hälytettiin paikalle, mikä Sampsan mielestä enteili vuosisadan selkäsaunaa.
Onneksi isä tuli paikalle suoraan Alfred Tannerin paikkakunnalla pitämästä kuplettikonsertista. Sen vuoksi hän oli poikkeuksellisen hyvällä tuulella, maksoi oitis pojan aiheuttamat vahingot ja totesi tälle leppoisasti:
- Siirrypäs, poika, vähän halvempiin huvituksiin!
Hän ilmeisesti noudatti isänsä ohjetta ja niinpä hänestä myöhemmin tuli mm. Pellervo-Seuran ja Osuuskassojen/Osuuspankkien Keskusliiton OKL:n arvostettu toimitusjohtaja.
Mauno-Markus Karjalainen
Lue lisää kaskuja ja paljon muuta Osuustoiminta-lehdestä 6-7/2004.
| Sivun alkuun |