Selkeyttä kilpailulakien soveltamisessa osuuskuntiin

urooppalaisten maatalousosuuskuntien yhteisjärjestö Cogeca ja Pellervo-Seura järjestivät Helsingissä marraskuussa seminaarin, joka tarkasteli maatalousosuuskuntien asemaa eurooppalaisessa kilpailulainsäädännössä ja –politiikassa. Takana on osuuskuntien kokema epävarmuus siitä, kuinka kilpailupolitiikka ja -viranomaiset ymmärtävät osuustoiminnallista yritysmallia ja kuinka lakeja sovelletaan osuuskuntiin. Osuustoiminnan kilpailupoliittiset ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään maatalousosuuskuntiin, vaan ne koskevat kaikkea osuustoimintaa.

Kiperät kysymykset koskevat paitsi yksittäisiä osuuskuntia ja osuustoimintaryhmiin kuuluvien yritysten yhteistyötä myös relevantin markkina-alueen määrittelyä. Relevantin markkina-alueen ahdas tulkinta vaikeuttaa suomalaisia yrityksiä kasvamasta sellaiseen kokoon, että ne voivat vastata tehokkaasti kilpailuun kansainvälisillä markkinoilla. Tämä ei ole vain osuustoiminnan kysymys, mutta paikalliseen toimintaan pohjannutta osuustoimintaa tällaiset kasvun esteet koskevat aivan erityisesti.

sia on ajankohtainen, koska kilpailuasioiden hallinto muuttuu ensi keväänä. Kun osuustoiminnallisillekin yritysryhmille tutuksi tullut poikkeuslupamenettely poistuu, yritysten kilpailuoikeudelliset riskit kasvavat. Kun poikkeusluvat poistuvat, mutta kielletyn toiminnan määritelmät eivät muutu, yritykset voivat saada raskaita seuraamuksia sellaisessakin tilanteessa, jossa yrityksen johto on käsittänyt toimineensa laillisesti, mutta kilpailuviranomainen on eri mieltä.

Uudistus korostaa kilpailuoikeudellisen asiantuntemuksen tarvetta yrityksissä. Yrityksillä tulee olla itsellään vahvoja perusteluja toimintatavalleen. Tehokkuusedut pitää kyetä osoittamaan. Analyysin tulee olla vahva ja vakuuttava näyttö siitä, että yhteistyön tehokkuusedut ylittävät yhteistyön muut markkinavaikutukset. Osuuskuntamuodosta lähtevät perusteet ovat oikeita perusteita, mutta yritysmuoto ei yksin riitä perusteeksi. Viranomainen ei ratkaise asiaa osuustoiminta-argumenteilla vaan tehokkuusargumenteilla.

sia on myös toisin päin. On välttämätöntä, että viranomaiset tuntevat osuustoiminnallisen yritysmuodon piirteet. Tarvitaan nykyistä selkeämpiä ja ymmärrettävämpiä menettelytapoja, kun kilpailulainsäädäntöä sovelletaan osuuskuntiin ja osuustoimintaryhmiin. Se lisää päätösten ennakoitavuutta ja ymmärrettävyyttä.

Kilpailufilosofiassa pelkkä juridinen ajattelutapa ei riitä. Tarvitaan laajempaa taloudellista ja kansantaloudellista kokonaisnäkemystä. Tarvitaan myös enemmän tietoa osuustoiminnallisen verkostomallin merkityksestä markkinoiden tasapainolle sekä yritysten välisestä yhteistyöstä kuluttajalle koituvista hyödyistä.

eminaari avasi mielenkiintoisia näköaloja. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen puhe osoitti, että valtiolla on valmiutta pohtia asiaa monipuolisesti. Pekkarinen sanoi, että osuustoiminnalliset yritykset toimivat monilla aloilla tarpeellisena vastapainona muille yrityksille ja edistävät siten osaltaan kilpailua. Hän näki osuustoiminnallisen sektorin voimavarana, kun pyritään toimivan kilpailun rakentamiseen Suomessa. Pekkarinen otti kantaa myös relevantin markkina-alueen tulkintaan. Pienten talousalueiden – kuten Suomen – yrityksillä tulisi ministerin mukaan olla tasa-arvoinen mahdollisuus kehittää rakenteitaan ja yhdistää voimiaan kohdatessaan yhä kovempi kansainvälinen kilpailu. Myös Paavo Okko avasi uutta näkymää. Okko painotti, että tehokkaasti toimivilla markkinoilla on aina sekä kilpailua että yhteistyötä. Tähän yksinkertaiseen lauseeseen sisältyy paljon.

Kilpailuasioiden takana olevan tiedon ja ymmärryksen tarvitsee vielä kasvaa. Kuilua on syytä täyttää tutkimuksella ja ajattelulla. Valtio on perustamassa kilpailupoliittista instituuttia Turun kauppakorkeakoulun yhteyteen. Sen tutkimusohjelmista ei ole syytä unohtaa osuustoimintaa.

Sami Karhu
sami.karhu@pellervo.fi

| Sivun alkuun |