Ei muutosta osuuspääoman 
koron verotukseen. M.O.T.

Näin voidaan vetää yhteen valtiovarainministeriön selvitys osuuspääoman koron verotustavasta. Selvitys on juridisteknisesti ja ammattimaisesti laadittu. Selvityksen tekstissä tunnustetaan osuustoiminnan olevan yrittäjyyttä ja että olisi perusteltua toteuttaa pääsääntöinen osuuspääoman koron yhdenkertainen verotus ainakin siltä osin kuin on kysymys selvästi pääoman tuotosta. Selvityksessä myös todetaan, että TVL 33 b §:n mukainen verotus voidaan teknisesti toimittaa. Juuri tätä Pellervo-Seura on jo viime vuonnakin ajanut. Selvityksen johtopäätökset ovat kuitenkin päinvastaiset.

Selvityksessä on ohitettu käytännön yrityselämän realiteetit kuten esimerkiksi rahoittajien vaatimus oman pääoman ehtoisen riskipääoman vähimmäismäärästä. Ei kukaan halua lainata sen paremmin osakeyhtiölle kuin osuuskunnallekaan rahaa, jos omistajat eivät osoita sitoutumistaan liiketoiminnan laajuuteen suhteutetulla riskirahoituksellaan.

Ylijäämänpalautuksen väitetään olevan osuuskunnan ensisijainen voitonjakotapa. Näin ei asianlaita ole. Osuuskunnan jäsenen pääomapanostus ja osuuskunnan palvelusten käyttö eivät kulje käsi kädessä. Nykypäivän liiketoiminnan edellyttämien yhä suurempien pääomien saamiseksi osuuskunnan on maksettava yritykseen sijoitetulle riskipääomalle korvaus. Mahdollinen ylijäämänpalautus tulee vasta tämän jälkeen harkittavaksi.

Selvityksessä vertaillaan osakeyhtiön osaketta ja osakepääomaa ja osuuskunnan osuutta ja osuuspääomaa ja löydetään monta erilaisuutta. Tämä on täysin luonnollista. Siksi osakeyhtiö ja osuuskunta ovat eri yritysmuotoja.

Vertailussa ohitetaan kevyesti yksi olennainen seikka. Sen takia myös johtopäätökset ovat väärät. Osuuskunnan osuuspääoma ja muut oman pääoman erät - samoin kuin osakeyhtiön osakepääoma ja muut oman pääomat erät - ovat riskipääomaa. Oikeus saada osuuspääoma takaisin osuuskunnasta erottaessa ei muuta tätä tosiasiaa. Lisäksi osuuspääoma palautetaan vasta ns. odotusvuoden jälkeen, jolla turvataan myös velkojien suoja. Kyllä osakeyhtiöstäkin, erityisesti pienen piirin omistamasta yhtiöstä, omistaja saa pääomaansa takaisin: osakeyhtiö voi vapaasti jakaa voitonjakokelpoiset varansa, osakepääomaa voidaan alentaa ja yhtiö voi lunastaa omia osakkeitaan.

Hallituksen esityksessä todetaan, että keskimääräinen osinkotulo saajaa kohden verovuonna 2002 oli 2.064 euroa. Tästä huolimatta verovapausraja pantiin 90.000 euroon. Osuuskuntia käsitellään täysin eri tavalla: Yhdestä osuuskunnasta yli 1.500 euron osuuspääoman korkoa saavien henkilöiden määrä ei ole suuri ja koska näin on, niin 1.500 euron verovapaus riittäköön osuuskunnille! Veroratkaisussa suosittiin kaavamaisella mallilla osakeyhtiömuodossa yrittävien pääomia säilyttämällä ne yhdenkertaisen verotuksen piirissä. Osuuskuntamuodossa yrittäville ei samaa kaavamaista mallia suotu.

Selvityksessä aiheellisesti todetaan, että jäsenten panosten suhdetta nettovarallisuuteen laskettaessa matemaattista arvoa ei tulisi laskea osuuksien määrän, vaan maksetun osuuspääoman määrän perusteella. Tämä on aivan oikein. Tällaisen laskennan sanotaan muodostuvan hyvin monimutkaiseksi. Tähän voi todeta, että laskenta ei ole ollenkaan vaikeaa nykyisenä tietokoneiden aikakautena. Ja vaikka olisikin, niin ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista mennä sieltä, missä rima on alimpana.

| Sivun alkuun |