Kun Sirpa Sorvisto Nivalasta nyt vilkaisee Valion tilinpäätöstä, hän ei purematta nielaise tuloslaskelman viimeistä riviä.

Onko tulokseen vaikuttamassa satunnaisia eriä? Ne eivät kuulu mukaan kannattavuuden tarkasteluun. Entä löytyykö tilinpäätöksen järjestelyjä? Lisäämällä vapaaehtoisia varauksia näytettävä voitto pienenee. Tulosta jää yrityksen käyttöön.

Varauksia purkamalla tappio saadaan piiloon. Emo-Valiolla oli vuonna 2002 näytetty tulos viisi milliä plussalla. Vaikka tosiasiassa tuli milli takkiin. Toki koko konserni teki plussatuloksen.

Käteen suuri
pensseli

Sirpa Sorvisto johtaa puhetta Osuuskunta Pohjolan Maidon edustajistossa. Hyvin tietoisena, että 2981 osakkeen arvo on kirjanpidossa 9,7 miljoonaa. Käyvin arvoin paljon enemmän.

Valion omat pääomat ovat yhteensä yli 300 miljoonaa. Pohjolan Maito omistaa siitä 10 %. Se oikeuttaa esittämään Harry Salonahon joukkueelle kolme oleellista kysymystä:

Onko tulos riittävä? Riittävätkö rahat aina? Onko pääomarakenne terve?

Kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus - niiden varaan rakentuu talouden kokonaisuus. Luottamusjohtaja esittää kysymykset ja hyväksyy vastaukset. Ja varoo visusti kiinnittämästä huomiota liian pieniin yksityiskohtiin. Niiden oikeellisuus on maksettujen vastuulla - toimitusjohtajien ja tilintarkastajien.

Talouden analytiikka on maalaamista suurella pensselillä. Onko kannattavuuden ja vakavaraisuuden tasot hyväksyttävissä? Minkä arvosanan ne saavat? Mikä on kehityksen suunta?

Nettotulos
kaivetaan esiin

Oheinen kaavio 1. löytää Valio-konsernin todellisen voitollisuuden vuonna 2003. Liikkeelle voitosta ennen satunnaisia eriä. Tästä vähennetään tuloverot. Nettotulosta jää 6,2 miljoonaa euroa.

Virallinen viimeinen rivi on 7,9 milliä. Ero ei ole suuri. Satunnaiset kulut, laskennalliset verot ja vähemmistöosuus lensivät ulos. Eivät kuulu mukaan siihen voittoon, joka on syntynyt varsinaisesta ja säännöllisestä toiminnasta.

Suurin riski nettotuloksen löytämisessä on tuloslaskelman rivillä "liiketoiminnan muut tuotot". Siellä voi olla käyttöomaisuuden myyntivoittoja piilossa. Ne ovat tosiasiassa satunnaisia eriä. Eivät kuulu nettotulokseen.

Valiolla liiketoiminnan muita tuottoja on 33 miljoonaa euroa. Oletetaan säännöllisiksi. Tosin hyvä tapa edellyttäisi, että tilinpäätöksen liitetiedoissa kerrottaisiin, mistä em. tuotot koostuvat. Ei tarvitsisi omistajan arvailla, löytyykö sieltä satunnaista, voitollisuudesta ulosheitettävää.

Heikki Lampisen johtamassa Jalostuspalvelun hallintoneuvostossa on 28 jäsentä. Onkohan kaikille selvää, että vuoden 2003 kannattavuus perustui täysin satunnaisiin eriin? Tilikauden virallinen voitto oli 129.000, nettotulos miinuksella yli 300.000 euroa.

Liiketoiminnan muissa tuotoissa oli 535.000 euroa käyttöomaisuuden myyntivoittoja. Eikä tästä liitetiedoissa ole pienintäkään merkintää.

Voitonjaon
pohdintaa

Nettotuloksella on kaksi tehtävää. Sitä jaetaan voittona omistajille. Ja loput jätetään omiin pääomiin vahvistamaan vakavaraisuutta. Voitollisuus on hyväksyttävissä, mikäli sillä on hoidettavissa molemmat tehtävät.

Valio jakoi osinkona 5 miljoonaa euroa. Eli nettotulos riitti hyvin ensimmäiseen tehtävään. Tosin taseen vahvistamiseen ei sitten paljoa jäänyt. Eikä tarvinnutkaan, koska vakavaraisuus on hyvällä tasolla.

Satunnaisten tuottojen osoite on yrityksen kehittäminen. Joko investoidaan tai maksetaan lainoja pois - tase vahvistuu. Voitonjakoon niitä käytetään vain poikkeustapauksissa.

Valiolla tulee olemaan vuonna 2004 merkittäviä myyntivoittoja. Tuskin jäätelöbisnes tappiolla myytiin. Kari Inkisen vetämän hallituksen voitonjakoehdotusta on mielenkiintoista seurata.

Uskotaan, että investoinnit ja tuotekehitys ovat osoitteet. Lisäpotkua lactobacillukselle.

Onko seinien
syöminen tietoista?

Järvi-Suomen Portti maksoi vuosia osuuspääomalle korkoa. Siitäkin huolimatta, että nettotulos oli ollut pitkään miinuksella. Aikanaan syntyneitä vapaita omia pääomia syötiin ja varauksia purettiin. Oliko se tietoinen valinta? Vai oliko kyse siitä, että luottamusjohto ei käyttänyt nettotulosta työvälineenä?

M-real jakoi vuodelta 2003 osinkoa, vaikka nettotuloksen tappio ylitti 100 miljoonaa euroa. Perusteluna oli voitonjaon tasaisuus. Olikohan tarpeen jakaa? Kun markkina pakotti keräämään saman rahan ja vähän lisääkin takaisin muutaman kuukauden kuluttua.

Tuottajille maksetaan jälkitilejä, asiakasomistajille bonuksia. Niidenkin maksamisen jälkeen on nettotuloksen oltava positiivinen.

Seiniä voi syödä vain rajallisen ajan. Sitten katto romahtaa. Milka pystyi kahdeksan vuotta tekemään tappiollisen tuloksen. E-liike aloitti jo 1960-luvulla eikä lopettanut, ennen kuin pääomat oli syöty.

Tavoitteena
vahva tase

HK Ruokatalo valloittaa Puolaa. Ei köyhältä onnistu. Marcus H. Borgströmin johdolla hallitus esitti ja yhtiökokous hyväksyi osakepääoman korottamisen. Annilla haetaan 36 miljoonaa euroa uutta pääomaa. Markku Aalto tuo LSO-osuuskunnan mukaan talkoisiin.

Merkintäoikeus käytetään täysimääräisenä. 6.775 jäsentä sijoittaa yli 5 miljoonaa euroa osuuskuntansa rahaa. HK:n omavaraisuusaste nousee erinomaiselle tasolle. Sillä varmistetaan, että rahoituskulut ja lyhennykset eivät syö kannattavuudella aikaansaatua rahoitustulosta liikaa.

Vakavaraisuuden tehtävänä on hallita kannattavuutta. Vahvaa tasetta parempaa suhdannepuskuria ei ole. Sillä otetaan vastaan ankeat ajat. Ilman yli 50 %:n omavaraisuusastetta Jan Lähde ei olisi Munakunnan toimitusjohtaja. Syykin on selvä. Koko putiikkia kun ei olisi olemassa. Valio-konsernin hyvää vakavaraisuutta tarkastellaan kaaviossa 2.

Taseella
ei pidä leikkiä

Ei asiakasomisteinen firma näytä aikojen saatossa tuloslaskelmaan kompastuneen. Epäkuntoon saatettu tase aiheuttaa varmemmin vaikeuksia. Niitä syntyy kahta kautta.

Suuria investointeja tehdään velan varassa. Sitten seuraa kannattavuuden yllättävä putoaminen. Novera on klassinen esimerkki. Pitkään jatkunut tappioputki on toinen vaihtoehto.

Aito Maidon kaltainen nopea rysäys on pikemminkin poikkeus säännöstä.

Vakavaraisuus on talouden kolmesta pääkomponentista sekä tärkein että vaarallisin. Kun menee hyvin, sitä ei tarvita. Kun menee huonosti, sitä ei ehditä hoitaa kuntoon. Vakavaraisuuden on oltava aina kunnossa.

Vielä tänäkin päivänä löytyy luottamusjohtajia, jotka haluavat harjoitella taseen roolia kantapään kautta. Onneksi heitä on enää suhteellisen vähän. Tekemässä päätöksiä vakavaraisuudesta välittämättä. Tai sitten nukkumassa hiljalleen rapautuvan taseensa kanssa.

Eikä unohdeta
kassaa

Maksuvalmiuden kuva tilinpäätöksessä ei ole tarkka. Silti se kuuluu mukaan tarkasteluun. Taseen omaisuuspuolella on rahaa ja pankkisaatavia. Myyntisaamiset muuttuvat koko ajan rahaksi.

Lyhytaikaiset velat koostuvat ostoveloista ym. eristä, joita maksetaan joka päivä. Mitä enemmän likvidiä omaisuutta on suhteessa prosessista aiheutuneisiin velkoihin, sitä vahvemmalta maksuvalmius näyttää.

Keski-Pohjan Jalostuksella oli suhde 3.6 (QR) vuoden 2003 päättyessä. Marja Eskelisen kassa ei ihan heti kuiva, vaikka saatavien sisääntulo vähän viivästyisikin.

Valio saa kaaviossa 3. tyydyttävän arvosanan.

Sisäistä
omat ydinasiat

Ei luottamusjohtajan tarvitse olla mikään talouden ammattilainen. Riittää terve järki ja muutamien ydinasioiden sisäistäminen. Kysymys on oman huoneentaulun rakentamisesta.

Pääotsikot on annettu. Kokonaisuus muodostuu kannattavuudesta, vakavaraisuudesta ja maksuvalmiudesta. Niihin on otettava kantaa, pelkkä toteaminen ei riitä.

Ohessa on myös kaaviona 4. ehdotus tavasta lähestyä talouden kuvaa. Samalla muistaen, että lukujen takana on elämä. Reaaliprosessi, joka aina ratkaisee yrityksen elinkelpoisuuden.

Ilman Prismoja Kari Neilimon S-ryhmän talous ei olisi kunnossa. Nyt on.

Jorma Savolainen