Naiset esille,
sitten hallintojohtoon!

Mikään ei estä muuttamasta osuuskuntien ja tuottajajärjestöjen sääntöjä siten, että niiden olisi valittava hallitusten jäseniksi molempia sukupuolia. Tätä ennen naisten määrän kehitys luottamuselimissä pitäisi tilastoida.

os valtakunnallisesti toimivan yrityksen hallitukseen ei ole koskaan kuulunut naista, sen pitäisi vertailla naisten ja miesten osuutta eri tehtävissä. Vain järjestelmällinen tilastointi lopettaisi juupas-eipäs-väittelyn tasa-arvosta.

Jos yritys haluaa olla omistajiensa tai jäseniensä näköinen, tarvitaan selkeä tavoite, joka punnitaan hallintoportaissa. Kaikkien välinen yhteistyö valintatilanteissa johtaa parhaaseen tulokseen. Tällöin ei tarvita nais- tai tasa-arvotyöryhmiä, joita monessa organisaatiossa vieroksutaan. 

Puutteet korjautuvat vain päättäjien päätöksillä. Kun tavoitteen toteuttamiseen on sitouduttu, voidaan muuttaa sääntöjä. 

Tällaiseen strategiaan päädyin, kun selvitin tärkeimpiä syitä naisten pieneen määrään osuuskuntien ja MTK:n hallinnossa valtakunnantasolla. Tutkielmani perustuu 25 vuoden kokemukseen luottamushenkilönä. Olen usein ollut ensimmäinen nainen valtakunnantason hallituksessa tai johtokunnassa sekä ainoa nainen hallituksissa ja työryhmissä. 

Laatimaani kyselyyn valtakunnantason luottamusnaisille vastasi 21 pitkään mukana ollutta naista. Lähteitäni ovat luottamushenkilöiden lisäksi Pellervo-Seuran Hedvig-projekti, MTK Varsinais-Suomen kysely ja MTK:n naistyöryhmä. 

Naisten osallistuminen 
ratkaisee

Tärkeintä tasa-arvon toteutumisen kannalta on naisten osallistuminen. On turha puhua naisten määrän vähäisyydestä, jos ei ole edes naisehdokasta. 

Naisluottamushenkilöiden määrän kasvua ei vastusteta enää missään. Esimerkiksi lähes kaikissa osuuskuntien vuosikertomuksissa asiaan on kiinnitetty huomiota. 

MTK päätti Oulun liittokokouksessa, että järjestölle laaditaan tasa-arvosuunnitelma. Myös Pellervo-Seurassa halutaan jatkaa Hedvig-projektilla aloitettua työtä nuorten ja naisten määrän lisäämiseksi osuuskuntien hallintoon.

Naiset itse ovat lähestyneet asiaa väärin. Usein puhumme vain naisten määrän lisäämisestä ja pehmeistä arvoista. Naisilta puuttuu selkeä strategia.

Jos naiset eivät halua osallistua, vaan vetoavat itsekritiikkiin, kotitöihin, syrjintään ja perinteisiin, emme pysty esittämään naisia ehdolle valtakunnallisiin hallituksiin. Missään organisaatiossa ei voi valita korkeimmille paikoille luottamushenkilöä, jolta puuttuu kokemus, luottamus ja tunnettuus.

Jos olemme mielestämme oikeassa, työtä tilanteen korjaamiseksi kannattaa tehdä. Naisten määrä ei ratkaise, vaan naisten laatu.

Perinteet 
hidastavat

Lähes kaikki vastanneet katsoivat, että perinteet estävät naisten osallistumista yhteisten asioiden hoitoon. 

Vain noin puolet vastanneista luottamusnaisista sai selvästi tukea kotoa. Mieheltä, joka tukee naisen osallistumista valtakunnantason luottamustoimiin, vaaditaan hyvää itsetuntoa.

Kotitöitä voi käyttää syynä, jos ei ole kiinnostunut luottamustehtävistä. Toisaalta asettumalla "hyväksi kotiäidiksi" halutaan syyllistää jo mukana olevia naisia. Minulta on kysytty, kuinka voin jättää lapset kolmeksi päiväksi seminaarin vuoksi. Kuitenkin yhä suurempia haasteita ottava perheenäiti on paras ennakkoluulojen karsija.

Naisten itsekriittisyys korostui. Naiset ovat myös herkkiä arvostelulle, jota aina tulee luottamustoimesta. 

Yllättävästi naiset kertoivat osallistumattomuutensa syyksi sen, että kukaan ei ole kysynyt. Rohkeita naisia tulee mukaan, mutta sopivia naisia jää jalkoihin, koska he eivät halua nostaa itse itseään. Ongelma lienee tuttu myös miehille.

Naisten yhteistyö eri valintatilanteissa ei vastanneiden mukaan toimi, kun naisia on vähän luottamustehtävissä ja ehdokkaina. Naisilta puuttuu järjestelmällinen eteneminen siten, että kykyjä tuodaan esille eri tilanteissa ja reservissä olisi naisehdokas. 

Kiintiöjärjestelmä todettiin yksiselitteisesti huonoksi. Kukaan ei halua olla kiintiönainen, vaan omilla kyvyillään toimiva luottamushenkilö. 

Joka toinen katsoi, että toiset naiset eivät tue valittuja naisia. Naiset odottavat myös naisluottamushenkilöltä sitä, että hänestä ei tulisi "hyvää jätkää", miesten hallintomalliin sopeutujaa. Toisaalta naisten hyväksymää hallintomallia ei määritelty.

Mallia 
MTK:n nuorista

Suurin pulma on tämänhetkisissä luottamustoimien valinta- ja hallintajärjestelmissä. Naisia turhauttavat pitkät kokoukset, pitkät puheenvuorot ja perinteiset henkilövaalit. 

Luottamushenkilöltä vaaditaan kiinnostusta asiaan, eikä hänen tarvitse olla heti valmis valtakunnan tasolle. Kaikki luottamushenkilöksi haluavat voivat kouluttautua tehtävään.

Usein klikit kuitenkin sopivat esityksistä etukäteen. Tärkeimmäksi valintaperusteeksi voi nousta alueellisuus, tuotantosuunta tai kokemus. Näistä poiketen kyselyyn vastanneet naiset korostivat henkilön sopivuutta luottamuspaikalle. 

Perinteet ja kasvatuskäsitykset muuttuvat hitaasti. Silti koulutus ja kanssakäynti murtavat ennakkoluuloja. Nuoret eivät erottele luottamustoimiin osallistumista sukupuolen mukaan. 

Esimerkkiä voisi ottaa maaseutunuorten tavasta valita nuorten edustaja MTK:n keskusliiton johtokuntaan. Siellä ehdokasasettelu sujuu avoimesti, samoin ehdokkaiden esittäytyminen ja tentit ennen valintaa.

Anne Kylmäniemi

Osuusmeijereitä edustava posiolainen maidontuottaja Anne Kylmäniemi toimii Pellervo-Seuran hallituksen varapuheenjohtajana. Kirjoitus perustuu hänen tuoreeseen Pellervo-Instituutin HLJ-tutkinnon tutkielmaan.

| Sivun alkuun |