VELKOJEN PERINTÄÄ
uudistettiin velallisten hyväksi

Velkojen perintä on Suomessa ollut usein melko tehotonta. Takavuosina perintäkeinot myös olivat ristiriitaisia ja joskus velallisten oikeuksia loukkaavia. Silti kannattaa muistaa, että maksun tai velan laiminlyönti on aina sopimusrikkomus, joka oikeuttaa velkojan hakemaan saatavaansa kaikin laillisin keinoin.

Huonot ajat talouselämässä lisäävät erityisesti kulutusluottojen määrää ja sitä kautta maksulaiminlyöntejä. Yhtenäisen perintäkäytännön luomiseksi Suomeen säädettiin 1999 perintälaki, joka määrittelee perinnälle tietyt rajat ja ns. hyvän perintätavan. Perintälain muutoksella 1.5.2005 määrättiin toimenpiteille enimmäiskulumäärät silloin, kun perintä kohdistuu kuluttajavelalliseen. 

Perintäyhtiöiden toimeksiantajia ovat mm. pankit, vakuutusyhtiöt ja postimyyntiliikkeet. Perimistoimistojen Liittoon kuuluu kahdeksan toimistoa, joiden markkinaosuus toimeksiannoista on 95 %. Lisäksi Suomessa toimii kymmeniä pieniä perintäyrityksiä. 

Maksamaton lasku tai velka poikii velalliselle nopeasti lisää kustannuksia. Ennen mahdollista oikeudenkäyntiä kuluja kertyy yleensä 50 - 100 euroa, mutta oikeudenkäynnin jälkeen ne nousevat helposti ainakin 200 euroon. Kaikki perimiskulut tulevat velallisen maksettaviksi.

Hyvä perintätapa

Millainen on lain edellyttämä "hyvä perintätapa"? Osuuspankkiryhmän Optum Oy:n toimitusjohtaja Pasi Rasilainen kertoo, että perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai velallisen kannalta muuten sopimatonta menettelyä. Perinnän on aina oltava asiallista, tahdikasta ja velallisen yksityisyyttä kunnioittavaa. 

Hyvän tavan vastaista on väärien tai harhaanjohtavien tietojen antaminen maksulaiminlyönnin seurauksista. Velallista ei saa esim. uhata sillä, että velka menee välittömästi ulosottoon ilman tuomioistuinkäsittelyä, jos tosiasiassa ei ole tarkoitus näin menetellä. Velalliselle ei saa aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia. 

Kuluttajavirasto on kiinnittänyt huomiota erityisesti perintäkuluihin, joiden on oltava kohtuulliset ja tasapainossa. Maksuviivästyksestä ei saa periä rangaistuksen luonteista lisämaksua. Velkoja ei saa hyötyä perinnästä "ylimääräistä", vaikkapa hinnoitella maksukehotuksia kohtuuttomiksi. 

Yleissääntö on yhä, että velallisen on korvattava sopimusrikkomuksen vuoksi velkojalle aiheutunut todellinen vahinko eli viivästyskorko ja todelliset, kohtuulliset perintäkulut. Perintälaissa on säädetty enimmäiskulumäärät mm. maksumuistutukselle ja -vaatimukselle. 

Miten perintä etenee?

Miten pankit lähtevät käytännössä perimään saataviaan? Ensin velalliselle lähetetään kirjallinen maksukehotus, jossa kerrotaan, mikä velka on kyseessä, velkojan nimi ja osoite, velan määrä ja reklamointiaika. Lisäksi asiakasta pyydetään ottamaan yhteyttä pankkiin ja neuvottelemaan luoton hoidosta, jos koko erän maksu ei onnistu. 

Jos kehotus ei johda tulokseen, velalliselle lähetetään kirjallinen maksuvaatimus, jossa kerrotaan laiminlyönnin seuraukset, kuten maksutuomion haku ja luottotietomerkintä. 

"Kirjallisten maksuvaatimusten lisäksi voimme ottaa yhteyttä velalliseen puhelimitse," Rasilainen kertoo. "Perintä ei läheskään aina johda ulosottoon, vaan aika usein pääsemme sopimukseen velan hoitamisesta, esim. useissa erissä."
Jos perintä ei näillä keinoilla onnistu, asia viedään oikeuteen, joka antaa haastehakemuksen velalliselle. Ellei velallinen kiistä saatavan laillisuutta, oikeus antaa asiassa velkomustuomion, jonka perimistoimisto toimittaa ulosottoon. Aikaa kuluu tavallisesti 2 - 4 kuukautta. 

Rasilainen kertoo, että uudistetun ulosottolain mukaan velka menettää ulosotossa perimiskelpoisuutensa lopullisesti 15 vuodessa, jonka jälkeen se ei enää ole täytäntöön pantavissa. Perinteinen vanhentumisaika on kolme vuotta, mutta perintä voidaan uudistaa lähettämällä velalliselle kolmen vuoden välein kirjattu muistutus. 

Velkaa ei kannattaisi koskaan päästää oikeudelliseen perintään asti. Oikeuden päätöksen jälkeen velallinen joutuu Suomen Asiakastiedon maksuhäiriörekisteriin. Siellä tieto pysyy yleensä 3-5 vuotta ja siitä seuraa hankaluuksia esim. luottokaupassa ja luotonsaannissa. 

Miten yleistä perintätoimiin turvautuminen on? "Ainakin osuuspankkiryhmässä perittävien määrä on suhteellisen pieni," Rasilainen toteaa. "Tämä johtuu matalasta korkotasosta ja hyvästä taloudellisesta tilanteesta. Usein voidaan myös sopia uudesta maksujärjestelystä."

"Perintään menee ennemminkin pienehköjä kulutusluottoja, joita saatetaan ottaa turhan harkitsemattomasti. Asuntolainoissa perintä ja ulosotto on ainakin toistaiseksi hyvin harvinaista. Asuntolainaa halutaan hoitaa viimeiseen asti. Asunto on myös melko varma vakuus, kunhan vakuusarvoa ei nosteta liian korkealle. Kaiken kaikkiaan osuuspankkien asiakkaiden maksumoraali on hyvä, eikä isoja luottotappiouhkia ole näköpiirissä."

Uudistuksia ulosotossa

Perinnässä viimeinen vaihe on ulosotto. Maaliskuussa ulosottolakiin tuli merkittäviä muutoksia. Keskeistä uudistuksessa on valtakunnallinen atk-järjestelmä. 

Ulosottoon tulee vuosittain noin kolme miljoonaa asiaa. Yhtä velallista kohti perittävänä on keskimäärin viisi velkaa. Perintä onnistuu vain 20 prosentissa rahamääristä laskettuna. Keskimääräinen käsittelyaika on seitsemän kuukautta. 
Rasilainen myöntää pitkät käsittelyajat, mutta hän ei pidä niitä erityisen ongelmallisina. "Myöskään ulosoton tehokkuudessa Suomen ei tarvitse hävetä kansainvälisesti, vaikka ainahan kaikessa toiminnassa on tehostamisen varaa". 

Uusi atk-järjestelmä mahdollistaa siirtymisen yhden ulosottomiehen käytäntöön, jossa saman velallisen asioita käsittelee yksi ulosottomies koko maan alueella. Velkoja voi ilman oikeuden päätöstä pyytää todistusta velallisen mahdollisesta varattomuudesta. Jos velallinen todetaan varattomaksi, saatava voidaan jättää passiivirekisteriin, josta asia on mahdollista ottaa myöhemmin uudelleen esille.
Velkoja voi hakea täysimittaista ulosottoa rajatumpaa suppeaa ulosottoa, mutta se koskee käytännössä lähinnä pienten saatavien massaperintää.

Tietojen saanti ulosottorekisteristä on helpottunut. Lisäksi otettiin käyttöön ns. tilitysmaksu, joka jakaa maksuja ulosottoasioissa oikeudenmukaisemmin velkojan ja velallisen kesken.

Heikki Hautala

| Sivun alkuun |