Valiolla huono herraonni  

Valion hallituksen ja toimitusjohtaja Harry Salonahon tiet erkanivat yllättäen marraskuun puolivälissä. Syyksi eroon kerrottiin vain strategiset näkemyserot, mikä johti moniin erilaisiin ja paljolti turhiin spekulointeihin mediassa.

Valion kannalta heikko puoli tapauksessa oli se, että samantapainen suksien meno ristiin koettiin jo edellisen toimitusjohtajan Olavi Kuuselan kauden päätteeksi. Molempien toimitusjohtajien aika kesti vain kolmisen vuotta.

Olavi Kuuselan kohtalon sinetöi viime vaiheessa hänen ajamansa Valion omasta jakelujärjestelmästä luopumishanke, jonka firman hallitus selkeästi torppasi. Valio halusi säilyttää ja kehittää omaa jakelujärjestelmäänsä osana kilpailuetua. Muitakin räväkkään johtamistyyliin ja yrityskulttuuriin liittyviä syitä eroon vaikutti.

Kulttuurien
yhteentörmäystä

Harry Salonahon eron syistä on vaikeampi saada täsmällistä tietoa, kun osapuolet sopivat, ettei niistä kerrota. Ehkä jonkinlainen karkea kuva tapauksesta voidaan tässä kuitenkin yrittää hahmottaa.

Yhtä yksittäistä syytä eroon ei löydy. Kysymys näyttää olevan Valion hallituksen ja toimitusjohtajan välillä vähitellen kasvaneesta näkemyserosta, joka liittyy ainakin yrityksen strategian toteuttamiseen ja johtamiskulttuuriin, millä eväillä Valio tulevina vuosina parhaiten pärjää.

Salonaho tuli täydellisenä yllätysnimenä Valion johtoon aivan erilaisesta kulttuuritaustasta kuin mitä sen yksinomaan viljelijöistä koostuva homogeeninen hallitus edustaa. Valitsijoiden vastuulla tietysti aina on se, että he osaisivat valita vaativaan tehtävään siihen parhaiten soveltuvan henkilön.

Valion hallitus saattaa olla liiankin homogeeninen. Saattaisi ehkä olla paikallaan keskustella sen täydentämisen tarpeesta esimerkiksi kansainvälisen bisneksen erinomaisesti hallitsevalla kovan luokan ammattilaisella. Ei sellainen ratkaisu maidontuottajien valtaa mitenkään kaventaisi, vaan sitä nimenomaan tehostaisi. Ehkä nyt olisi sopiva sauma sellaiseen. Ratkaisu samalla voisi vahvistaa Valion operointikykyä, uskottavuutta ja mainetta.

Salonaho aloitti toimikautensa radikaalisti myymällä Valiojäätelön pois kansainväliselle kilpailijalleen Nestlélle. Myyntihinta tiettävästi oli hyvä. Mutta hyvän lisäarvotuotteen myynnin strategista viisautta silloin ihmeteltiin esimerkiksi tässä lehdessä (ks. Jorma Savolaisen artikkeli Osuustoiminnan Vuosikirjassa 2004). Samassa rytäkässä myytiin myös Valion lastenruuat pois. Ehkä näiltä myynneiltä vuonna 2004 olisi vältytty, jos hetkeksi olisi voitu hellittää kunniakkaassa taistelussa maksaa Euroopan parasta maidon tuottajahintaa.

Jonkin verran hankausta Valion kentän ja johdon välillä tuli myös yrityskuvasta. Valiojäätelön myynti ja myöhemmin myös tuontituotteiden pääsy Valion huippubrändin alle harmittivat ainakin osaa maidontuottajista. Valion vahvasti suomalaisen ja hienon yrityskuvan sanottiin heikentyneen.

Pelikuviot
vaikeutumassa

Kansainvälisillä kentillä Valiolle ehti tulla myös muutamia takaiskuja. Tänä syksynä esimerkiksi Ruotsissa yhteistyökuviot Milkon ja Skånemejerierin kanssa eivät yllättäen onnistuneetkaan. Saksalaisen Nordmilchin kautta tuli jo tuontituotteita Suomeen, mutta suomalaistuotteiden saanti saksalaisten kauppojen valikoimiin on ollut ongelmallista.

Valio koetaan niin isoksi ja merkittäväksi yritykseksi, että sen johtamiskulttuurissa ei sallita suurempaa haparointia. Herkkiä voidaan olla myös silloin, jos ajantasaisen oleellisen tiedon saanti hallitukselle syystä tai toisesta esimerkiksi viivästyy. Myönnän, että en tiedä näitä asioita. Toimittajana en halua firman päätöksentekoon sekaantua, vaan vain tuoda keskusteluun mukaan uusia näkökulmia, tietoa, näkemystä ja mahdollisuuksia, myös Valion ulkopuolelta. Mielelläni myöhemmin korjaan, jos näkemykseni menee metsään.

Koko ajan yhä pidemmälle kansainvälistyvien markkinoiden hallitseminen joka tapauksessa kehittyy yhä vaativammaksi. Myös Arla Foodsin tulo Suomeen Ingmanin kautta tulee kilpailua edelleen tiukentamaan.

Päänsärky Valiossa menee varmasti ohi. Valion kaltaiseen kärkiyritykseen pätevä uusi johtajakin varmasti löytyy, vaikka valinta täytynee tehdä entistä huolellisemmin. Ja keskustellen johtamiskulttuuriin liittyvät mahdolliset pulmatilanteet ennalta selviksi puolin ja toisin.

Harry Salonaho hoiti eronsa täydellisen herrasmiehen tavoin. Hän vieläpä hehkutti suomalaisen maidontuottajan puolesta tv-haastattelussa eropäivänään. Hatunnoston arvoinen teko!

Simo Palokangas
Raision pelastajaksi

Sattumalta samaan aikaan uutisiin rysähtivät myös Raisio-yhtymä Oyj:n ongelmat. Merkittävimmät osakkeenomistajat, etenkin MTK, kyllästyivät firman jatkuvasti heikkoon tulokseen. Siksi myös hallitus vaihdettiin. Hallintoneuvoston puheenjohtajan Juha Sauran johtaman nimitystyöryhmän esittämässä uuden hallituksen nimilistassa oli kaikkiaan viisi nimeä; heistä vain kaksi kuului edelliseen seitsenjäseniseen hallitukseen.

Hallitukseen tulivat vuorineuvos Simo Palokangas, agronomit Anssi Aapola ja Erkki Haavisto, työpsykologian professori Satu Lähteenmäki ja diplomi-ekonomi Michael Ramm-Schmidt. Uusi hallitus otti paikkansa saman tien ja valitsi puheenjohtajakseen Palokankaan.

Raision toimitusjohtaja Rabbe Klemets otti rytäkässä eron ovet paukkuen:
- Kantaosakkeiden omistajien epäselvä tahtotila on jo pitkään vaikeuttanut työtä, kun odotukset ovat olleet äärettömän epäselviä ja ristiriitaisia. Se on vaikeuttanut hallituksen ja johdon työtä Raision suuntaviivojen lukkoon lyömisestä. Tämä on lähtöni syy, Klemets tilitti Startelille (Taloussanomat 18.11.).

Lehdistössä ero aiheutti mylläkän, jossa Raisio ja Valio niputettiin turhan tiiviisti yhteen.

Todellisuudessa toimitusjohtajien erojen syyt ovat hyvin erilaisia. Myös Raision ja Valion yrityskulttuurit ja niiden kehitysvaiheet poikkeavat toisistaan paljon. Raisio on monitoimialainen, mutta Valiolla on hyvin selkeät linjat ja strategia. Raisiota ei myöskään lueta osuustoimintaan kuuluvaksi.

Taloussanomien verkkolehdelle Klemets tokaisi kuin löylyjä muutenkin turhan kuumalle kiukaalle heittäen: ”Nyt on MTK:n vaikutuspiirissä olevien johtajien vaihtoviikko”.

Simo Palokangas Raision hallituksen uutena puheenjohtajana joutuu jälleen kerran aloittamaan firman tervehdyttämisen pohjalta. Hänellä on takanaan myös maataloustuottajien tuki. Toimitusjohtajaksi nimitettiin KTM, PsM Matti Rihko, joka kesällä 2006 siirtyi Raision palvelukseen ainesosaliiketoiminnan johtajaksi.
Luulenpa, että myös Raisio tulee tästä jälleen vähitellen nousemaan. Valiota ei tarvitse nostaa, sillä se on edelleen hyvässä iskukunnossa.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |