 |
Osuuskunta olemme me!
Osuustoimintayrityksistä toiset menestyvät ja toiset eivät, niin on myös osakeyhtiöpuolella. Yritysmuoto ei anna suoranaista menestyksen avainta. Osuustoimintayrityksiin liittyy kuitenkin tiettyjä piirteitä, että ne oikein käytettynä luovat mahdollisuuden menestyä.
 KORJAUKSEN TARVE. - Asian korjaaminen on vain ja ainoastaan poliittinen tahtokysymys, sanoi Kainuun yhteistoimintakerhon puheenjohtaja Timo Korhonen, kun hän puhui osuuspääoman koron verotuksesta. Kuvat Sami Karhu  HENKINEN SISÄLTÖ RATKAISEE. Kainuun Osuuspankin toimitusjohtaja Kari Sissala pohti, että on ihme juttu, että OP-ryhmä menestyy yhä paremmin niin monimutkaisella rakenteella - vapaa yrityskulttuuri, jonkin asteinen kylähulluus, Turun Seudun Op ja Ruhtinansalmen Op samalla viivalla... Selitystä haettaessa on palattava henkiselle puolelle eli suomalaisuus kansainvälistyvässä bisneksessä, paikallinen toiminta ja ihmisten aito sitoutuminen, voiton palauttaminen jäsenille, mikä on henkisesti suuri juttu. Operatiivisesti pitää olla tietenkin riittävän tehokas. |
Tähän päädyttiin, kun Kainuun yhteistoimintakerho järjesti Kainuun viidennen maakuntaseminaarin teemalla ”Miksi osuustoiminnalliset yritykset menestyvät”. Kaukametsän kongressitiloissa 20.11.2006 pidetyssä kovatasoisessa seminaarissa oli paikalla lähes 70 yhteiskunnan, talouden ja osuustoiminnan asiantuntijaa.
Verotuksen korjaus
tahtokysymys
Osuuspääoman koron verotuksen epäkohdan nostivat esiin niin Kainuun yhteistoimintakerhon ja seminaarin puheenjohtaja Timo Korhonen kuin Kainuun Osuusmeijerin toimitusjohtaja Taavi Tainijoki. He katsoivat, että myös osuuskuntien kasvua tulee tukea samalla tavalla kuin osakeyhtiöiden kasvua. Juuri pahimpaan kansainvälistymisen paikkaan säädettiin verolaki, joka asettaa osuuskunnat osakeyhtiöitä epäedullisempaan asemaan.
- Asian korjaaminen on vain ja ainoastaan poliittinen tahtokysymys, sanoi Korhonen.
Verolaeilla yritys ei kuitenkaan menesty, vaan tarvitaan paljon muuta. On tärkeää, että osuustoiminnassa osaaminen, omistajaohjaus ja pääomat ovat sellaisella tasolla, että voidaan olla aloitteellisia. On tärkeää, että osuuskunnat eivät kadota yhteyttä jäseniin eivätkä vastuullista arvopohjaa, totesi Korhonen. Hän jatkoi, että osuuskuntien menestykselle jatkossa on tärkeää, että kilpailuedellytykset ovat kunnossa, hallintohenkilöiden ammattitaidosta huolehditaan ja osataan käyttää ulkopuolista hallitusosaamista kansainvälistyvässä liiketoiminnassa.
- Vaikka tuottajaosuuskuntien hallituksessa on muitakin kuin viljelijöitä, ei omistajaohjaus siitä mihinkään häviä!
Kaupan ja teollisuuden hintavääntö kovenee. Osuuskuntien välinen kauppa on normaalia liiketoimintaa, vaikka yritysten välillä on hyvä keskusteluyhteys. Ei siinä auta osuuskunta-aate, vaan pitää olla kilpailukykyinen, totesi Kainuun Osuusmeijerin toimitusjohtaja Taavi Tainijoki.
Kun SOK:n pääjohtaja Kari Neilimo pohti, että pitäisikö tuottajaosuuskuntien keskittyä enemmän voitonjakoon raaka-aineen hinnassa maksettavan edun sijaan, Tainijoki totesi osuuskuntien verokohtelun olevan sellaista, että se ei ole mielekästä nykyisellään.
Toiminta-ajatuksen
kautta ohjautuva yritys
Kari Neilimon mukaan osuuskunta on erikoinen liikeyritys, sillä se on samanaikaisesti liikeyritys ja jäsentensä yhteisö. Osuuskuntaan kiinnitytään kolmea kautta: jäsen on samanaikaisesti asiakas, omistaja ja rahoittaja.
- Tämä on ainutlaatuinen malli. Aikanaan Ludvig XIV sanoi, että valtio olen minä - osuustoiminnassa sanotaan, että osuuskunta olemme me! Tämä on mielenkiintoinen menestyskonsepti modernissa taloudessa: jäsen on samaan aikaan objekti ja subjekti, kohde ja tekijä. Tämä mahdollistaa monipuolisen suhteen.
- Osuustoiminnallisessa yrityksessä rationaalinen toimintamalli voidaan yhdistää emotionaaliseen tunteeseen - tämä on minun yritys. Tulevaisuudessa emootio ja tehokkuus yhdistyvät ja tässä osuuskunta on ylivoimainen, jos sitä osataan oikein käyttää.
Neilimo jatkoi, että jäsenet ovat osuuskunnan voimavara. Osuuskunnan toiminnan tulee tuottaa etuja jäsenilleen. Jos osuuskunta muistaa, miksi se on olemassa, se menestyy. Jos osuuskunta tarkoituksensa unohtaa, se ei enää menesty. Osuuskunnalla tulee olla selkeä toiminta-ajatus, joka ohjaa sen toimintaa.
- Pääomayhtiössä keskitytään pääoman tuottoon eikä palveluihin. Tuotteet ja palvelut voivat olla mitä vain. Osuuskunnassa konsepti tulee jäsenten palvelusta.
- Toiminta-ajatusta ei pidä hajottaa, vaan kaiken pitää kulkea toiminta-ajatuksen mukaisesti. Tätä tulee yrityksessä myös mitata. Osuuskunta on toiminta-ajatuksen mukaan ohjautuva yritys!
Onko suomalaisuudella väliä, jos tehtävä on palvella suomalaisia ihmisiä. On, sillä asiakkaat tulee tuntea. Mutta omistajuus ei ole vain rahavirtoja, vaan se kasaa myös osaamista. Pääkonttorin liepeille kasautuu myös tietoa ja taitoa. Se on arvokasta.
Mikä on osuuskunnan perimmäinen henki? Tähän on Neilimon mukaan monia vastauksia. Enää ei ole helppo sanoa, mikä on osuustoiminnan ydinasia. Ennen osuuskunta oli elämää suurempi juttu. Asiat tehtiin yhdessä, se oli elämänfilosofia. Nyt kun kysytään nuorilta, että ovatko he jäseniä osuuskunnassa siksi, että se on osuuskunta, vain kaksi prosenttia on tätä mieltä. Mutta yhdenvertaisuus ja yrityksen demokraattinen hallinta merkitsevät.
- Meitä arvioidaan sen mukaan, että olemmeko eettisiä. Osuuskunta voi olla tässä vahva, koska sillä on valmis arvopohja. Yrityksen arvopohja ei voi olla ristiriidassa yhteiskunnan kanssa.
Jos osuuskunnalla ei olekaan erityistä etua kustannustehokkuudessa, niin jäsenten kiinnittyminen yritykseensä merkitsee vahvaa sidosta ja etua. Kyse on asiakkaiden tarpeiden tuntemuksesta ja niihin vastaamisesta. Mittava kilpailuetu on saatavissa, kun tietojärjestelmät yhdistetään alueelliseen markkinahallintaan.
Mutta alueellista tuntemusta ei saavuteta, jos ei ole paikallista toimintaa. Tämä on vahvuus, jota kilpailijoiden on vaikea saavuttaa. Jotta etu on saatavissa, tarvitaan hyvin koulutetut johtoryhmät yrityksiin. Ja jotta kyse on kilpailuedusta, pitää myös tuottaa aitoja etuja.
Nelilimo: liian ohut hallinto
ei ole hyvää omistajaohjausta
Kainuun yhteistoimintakerhon seminaarissa 20.11.2006 puhunut SOK:n pääjohtaja Kari Neilimo (esitys, PowerPoint, 251 kt) sanoi, että osuuskunnan pääomarakenne ei ole kasvua suosiva. Erityisen osaava johto ja kannattavuus voi korvata tätä. Avain on kuitenkin kasvun hallinta ja hyvä kannattavuus.
Neilimo on hallintoneuvostojen kannattaja, jos omistajat osaavat toimia siellä. Liian ohut hallinto ei ole hyvää omistajaohjausta. Tarvitaan fiksut omistajat. On paha juttu, jos yrityksessä on tiukka omistajakontrolli, mutta ei osaavia omistajia. Miten omistajat näkevät, että yritys palvelee parhaiten jäseniä? Miten johdetaan omistajaohjauksen kautta yritystä, jossa tulos tulee omistajille raaka-aineen hinnan kautta? Yritysten tehokkuuden vaatimus kasvaa ja tarvitaan investointikykyä. Osa markkinoista on ulkomailla eikä usein ole kyse enää oman raaka-aineen syöttämisestä jalostukseen ja markkinoille. Tapahtuuko voitonjako raaka-aineen vai pääoman tuoton kautta, on iso kysymys jatkossa.
– Tuottajapuolen on tähän palattava jatkossa, katsoi Neilimo.
Neilimo totesi, että osuuskunnilla on keskinäistä yhteydenpitoa Pellervo-Seurassa ja Osuustoiminnan neuvottelukunnassa. Osuuskunnat ovat näin mukana osuustoimintaorganisaatioissa osuustoiminnan merkeissä. Tämä merkitsee keskusteluyhteyttä ja toisten tuntemista. Kun ollaan suoraan liiketoiminnassa kosketuksissa, silloin toimitaan liiketoiminnallisten tarpeiden mukaan: kuka toimittaa mitä ja mihin hintaan. Bisneksessä ei ole keskinäistä tukea.
Ymmärretäänkö tuottaja- ja kuluttajaosuustoiminnan yhteistyössä riittävän hyvin ketjun toiminta alkutuottajalta kuluttajalle. Riittävä tuottajahinta – edullinen ostoskori -ristiriita ei ole ehkä sovitettavissa, mutta mitä on näiden välissä. Mitä voidaan tehdä esimerkiksi logistiikassa? Ketjun parantamisessa voi tehdä paljonkin. Pitää oppia tekemään yhteistyötä, kun on kyse osuustoiminnasta.
Miksei myös
osuustoiminta?
Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Raija Volk (esitys, PowerPoint, 2035 kt) pohjusti, että Suomi on poikkeuksellisen osuustoiminnallinen maa. Joka kymmenes suomalainen suuryritys on osuustoiminnallinen. Kuin todistuksena tästä, ot-yritykset ovat viimeaikoinakin täyttäneet sivukaupalla talouslehtien palstoja. Volk hahmotteli itse kunkin pohdittavaksi olennaisia kysymyksiä osuuskuntien menestystekijöiksi:
Todellista kasvua voi synnyttää tekemällä uusia asioita. - Tekeekö osuustoiminta uusia asioita?
Suuret suomalaiset toimijat ovat maailman mittakaavassa korkeintaan keskisuuria. Yritysten koko kasvaa jatkuvasti kansainvälistyvässä taloudessa. - Kun kasvua on edelleen haettava kansainvälisiltä markkinoilta, mikä on ot-yritysten asema 10 vuoden päästä?
Vakava kysymys isoissa osuuskunnissa on tarkoin pohtia, mikä on niiden omistajan rooli. Millainen omistajaohjaus ot-yrityksellä pitäisi olla? Mikä on omistajan tahto kansainvälistyvässä yrityksessä? Onko strategia vai johtaja valittu ensin, ja missä järjestyksessä pitäisi valita?
Entä luovatko osuuskunnat suomalaista ja alueellista identiteettiä? Symboloivatko ne me-henkeä, erottautumista muista, ja vahvistavatko ne tunnetta yhteisistä kulta-ajoista, yhteisestä nykypäivästä ja tulevaisuuden yhteisöllisyydestä? Luovatko ne alue- ja paikallistasolla vakautta ja pysyvyyttä enemmän verrattuna muihin talouden toimijoihin? Onko niillä paikallisyhteisössä erityisasema? Ovatko ne sitoutuneempia omaan alueeseensa?
Osuuskuntia on pidetty paikallisina kotimarkkinayrityksinä. Voiko suomalainen osuustoiminta menestyä aidosti myös maailmalla? - Koska muitakin myyttejä on rikottu kuten Euroviisuvoitto, alppihiihdon nousu huipulle ja suomalaisen musiikin viennin nousu, kuten HIM, Nightwish..., miksei sitten myös osuustoiminta?
Sami Karhu
| Sivun alkuun |