ICA:n yleiskokous Singaporessa
Osuustoiminnan erityisyydellä menestykseen 

Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n 14.-19. lokakuuta Singaporessa pidetyn yleiskokousta puhuttivat muutokset kansainvälisissä kirjanpitostandardeissa. Kehitystyö kulkee sijoittajavetoisten yritysten ehdoilla, mikä on riski osuustoiminnalle.

TUNTEET VAHVASTI MUKANA. Avajaistilaisuudessa puhunut Singaporen kehitys- urheilu- ja nuorisoasian ministeri Vivian Balakrishnan totesi tunteikkaassa puheessaan, että osuustoiminnan vaativana tehtävänä on menestyä taloudellisilla mittareilla ja yhtä aikaa säilyttää lähtökohtana aidot osuustoiminnalliset arvot ja periaatteet. Hän kysyi, kuinka osuustoiminta voi vastata nykyiseen tilanteeseen, jossa on tarjolla ennennäkemättömät taloudelliset mahdollisuudet, mutta yhä kasvava sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo. Kuvat: Sami Karhu

ILOINEN KURSSIKUVA. Pellervo-Instituutin kymmenennen HLJ-kurssin (Hyväksytty luottamusjohtaja) viimeinen opintojakso suuntautui ICA:n yleiskokoukseen Singaporeen. Oikealla matkan vetäjä, kehitysjohtaja Matti Farin.

Yhteiskuntavastuun pelikenttä kilpailijoille

Osuuskunnat ovat olleet monella tapaa suunnannäyttäjiä yrityksen yhteiskuntavastuun kysymyksissä jo 1800-luvulta alkaen. Garry Cronan sanoi, että osuuskunnat eivät ole kuitenkaan tehneet asian eteen kaikkea tarpeellista, eivätkä ne ole osanneet tuoda rooliansa yhteiskuntavastuustaan julkisuuteen. Osuuskunnat ovat kansainvälisesti jättäneet pelikentän paljolti yhtiömuotoisille kilpailijoilleen.

Jos roolia paikallisesti on tuotukin esiin, argumentaatiossa ja menetelmissä on seurattu sijoittajaomisteisia yhtiömuotoisia kilpailijoita ja jätetty oma erityispiirre osuustoiminnallisena yrityksenä taustalle. Siksi ICA:n piirissä on ryhdytty kehittämään osuustoiminnalle omaa yrityksen yhteiskuntavastuun menetelmää. Idea on yhdistää päävirran yhteiskuntavastuun menetelmistä parhaat puolet ja yhdistää ne osuustoiminnan erityispiirteiden huomioimiseen.

Yhtiöittäminen seurannassa

Tohtori Onno von Bekkum Hollannin osuustoimintainstituutista puhui osuustoiminnallisuuden purkautumisesta. Paitsi isot myös pienet osuuskunnat yhtiöittävät liiketoimintojaan. Esimerkkeinä hän luetteli irlantilaisen, yhdysvaltalaisen, australialaisen ja suomalaisen osuustoiminnan. Yhtiöittämisellä on varmasti syynsä, mutta siihen sisältyy tietyt riskit. Syyt ja riskit on tarpeen tuntea.

Miten osuustoiminnallisuuden purkautumista voidaan estää? Bekkum tarjosi viisi reseptiä: 1) osuuskunta tuottaa mahdollisimman hyvän lisäarvon jäsenille, 2) osuuskunnan pääomahuoltoa tulee kehittää siten, että jäsenet todella investoivat yritykseensä, 3) osuuskuntaan tulee kehittää tehokas hallintorakenne, 4) on pidettävä yllä osuustoimintakeskustelua ja 5) osuuskuntaan ei tule nimittää liian ahnetta toimitusjohtajaa.

Osuustoiminta tarvitsee parhaat mahdolliset johtajat. Heitä on myös tarve palkita osaamisestaan, mitä ei voi kyseenalaistaa. Osuustoiminnan johtajien tulee olla pitkäjänteiseen kehittämistyöhön kykeneviä ja osuustoiminnan idean sisäistäneitä.

Osuuskunnat ei paras, mutta ainoa tie

Filippiiniläinen Raul Montemayor Maailman maataloustuottajien järjestöstä IFAP:sta sanoi, että maaseudun kehitys alkaa ja loppuu ihmisen kehittymiseen. Jos viljelijät eivät kehity, maaseutu ei kehity. Maanviljelijöiden apatia ja muutosvastarinta on suurin este kehitykselle. Viljelijöiden köyhyyden pahin seuraus on itsearvostuksen menetys. Montemayor puhui pääosin Aasiassa yleisten 1-2 hehtaarin pientiloista.

Kehitys alkaa, kun viljelijät aloittavat vaikkapa vain pienestä osuuskunnasta rakentamaan taloutta ja yhteisöä. Liikeidean rakentaminen ja yrityksen hallinnointi aloittaa nousun. Liiketoiminnan ei tarvitse olla monimutkaista, vaan sellaista minkä jäsenet ymmärtävät. Jos liiketoiminta menestyy, ehkä viljelijät menestyvät tilallaan ja laajemmin yhteiskunnassa.

Osuuskunnat voivat rakentaa keskeisiä taloudellisia hyötyjä jäsenille. Osuuspankkitoiminta avaa mahdollisuudet kohtuuehtoiseen luottoon ja pois koronkiskojien kourista. Yhteistoiminta lisää viljelijöiden vaikutusvaltaa markkinoilla ja yleensä yhteiskunnassa.

Osuuskunnat eivät kuitenkaan ole ihmeiden tekijöitä. Ne voivat menestyä liiketoiminnassa, mutta eivät kaikessa. Osuuskunnat eivät ole paras tie eteenpäin, mutta ne ovat ainoa tie!

Osuustoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä. Osuuskunnalta saatetaan odottaa, että se vastaa kaikkiin ongelmiin. Mutta ei se siihen pysty. Osuuskunnat eivät ole myöskään sosiaalisen hyvinvoinnin organisaatioita. Ne eivät voi korvata valtiollisia toimenpiteitä, mutta ne voivat olla tehokkaita kumppaneita maaseudun kehityksessä.

ICA:n puheenjohtaja Ivano Barberini puhui maatalousosuustoiminnan ICA:n kokouksessa uhasta, jonka rajoittamaton markkinatalous luo ympäristön kestokyvylle ja ihmiskunnan sosio-ekonomiselle kehitykselle. Taloudellinen kehitys täytyy organisoida niin, että sitä ei tehdä tulevaisuuden kustannuksella. Hän sanoi, että osuustoimintaliike on sitoutunut täyttämään omalta osaltaan YK:n Vuosituhatjulistuksen ympäristölliset ja sosiaaliset tavoitteet.

Mikroluottoja naisille

Bangladeshilaisen Grameen Pankin varatoimitusjohtaja Dipal Chandra Barua kertoi mikroluotoista. Professori Mohammed Yunus ja Grameen Bank saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2006. Kyseessä on mikroluottoja myöntävä köyhien ihmisten maaseutupankki, jonka osakkeista 94 % on asiakkaiden eli lainan ottajien omistuksessa ja loput 6 % Bangladeshin hallituksen omistuksessa.

Yrityksen hallituksessa on vain naisia ja 97 % lainanottajista on naisia. Pankki toimii 80.000 kylässä ja sillä on yli 7 miljoonaa lainaajaa. Lainoja ovat mm. yritys-, kyläpuhelin-, talo- ja opintolaina, koulutusstipendit, starttilaina kerjäläisille. Lainan suuruus on usein 100-150 $.

Mikroluotto perustuu itsetyöllistämiseen. Se luo pohjan myös ihmisoikeuksien toteutumiselle. Kun köyhä ei voi mennä pankin luokse, osuuspankki tulee köyhän luokse.

Kokemukset ovat myönteiset. Mikroluotto on kestävä ja tehokas elinolojen parantaja erityisesti naisille. Mikroluoton avulla voidaan päästä pois köyhyydestä. Keskeistä on keskinäisen luottamuksen rakentaminen ja osuustoiminnan arvot.

Pulmiakin riittää. Ihmiset eivät kuuntele ohjeita ja toiminta pelisääntöjen mukaan voi olla uutta. Lainanottajilla on paljon ongelmia, joten lainaehdot ovat joustavia. Uskontojen välillä on ongelmia, mutta pankki ei ota kantaa uskontoihin. Miehiseen hallintaan perustuvassa yhteiskunnassa tulee asenneongelmia, kun toimitaankin naisten kanssa ja heidän kauttaan perheiden elinolojen parantamiseksi. Perinteiselle muslimikulttuurille tällainen naisten aseman korostuminen voi olla hankala paikka.

| Sivun alkuun |