Jokainen ihminen voi olla
OMAN KOHTALONSA HERRA
Kanadan vahvan osuustoiminnan vaikuttavia pioneereja oli Moses Coady (1882-1959), katolinen pappi, aikuiskasvattaja ja ennen muuta osuustoimintamies. Hänet tunnetaan ympäri maailmaa aikuiskasvatuksen ja osuustoimintayrittäjyyden yhdistävän Antigonish-liikkeen käynnistäjänä ja johtohahmona.
”Merkillistä pessimismiä” vastaan ”KANADAN GEBHARD”. Katolinen pappi Moses Coady oli lähinnä ”Kanadan Hannes Gebhard”. Tosin tämän vahvan osuustoimintamaan eri kieli- ja kulttuuriryhmistä löytyy muitakin vahvoja osuustoiminnan tulisieluisia pioneereja. |
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen aiemmin kukoistanut Kanadan itärannikon seutu alkoi luisua pysyvään taloudelliseen ahdinkoon. Nuoret muuttivat työn perässä länteen ja Yhdysvaltojen teollisuuskeskuksiin. Useimpien mielestä itärannikon päivät olivat luetut.
Coady halusi taistella ”tätä merkillistä pessimismiä vastaan, joka on lamauttanut kaikki niin, että mitään ei ole yritetty sen vallan murtamiseksi”. Myöhemmin vielä alamäelle antoi vauhtia suuri lamakausi, joka sulki kaivoksia ja teki tuhansia työttömiksi.
Antigonish-liikkeen isäksi
Ratkaiseva hetki Coadyn uralla tuli eteen vuonna 1927. Tuolloin hän oli mukana todistamassa Kanadan hallituksen komissiolle, omiin ja muiden kokemuksiin perustuen, että paikallistaloudet voidaan elvyttää oikeanlaisella väestön opetuksella: kasvattamalla sitä kriittiseen ajatteluun, tieteellisten menetelmien käyttöön ja etenkin osuustoiminnalliseen yrittäjyyteen.
Seuraavana vuonna Moses Coady perusti yhdessä pappiserkkunsa ja innoittajansa Jimmy Tompkinsin kanssa St. Francis Xavier -yliopistoon aikuiskasvatusosaston, ”kansan koulun”, ja Coady nimitettiin sen johtajaksi. Hän liitti aikuiskasvatuksen ja osuustoimintayrittäjyyden erikoiseksi yhdistelmäksi, joka tuli tunnetuksi nimellä Antigonish-liike.
Johtajantointaan Coady hoiti aina vuoteen 1952, jolloin hän jäi virallisesti eläkkeelle. Työtään hän kuitenkin jatkoi emerituksena sekä kotimaassaan että kansainvälisesti aina kuolemaansa saakka.
Coady uskoi vahvasti kolmeen asiaan:
osuustoimintaan vastauksena ongelmiin, joita markkinakapitalismi on synnyttänyt paikallisen yhteisöllisen organisoitumisen voimaan yhteiskunnallisena vaikuttajana ja rauhanomaisiin, demokraattisiin keinoihin saavuttaa oikeudenmukaisempi ja humaanimpi maailma.Aikuiskasvatus ja uusosuustoiminta
Coady itse kuvasi Antigonish-liikettä ”aikuiskasvatuksen ja taloudellisen yhteistyön kaksipiippuiseksi ohjelmaksi, jolla Kanadan rannikkoalueiden viljelijät, kalastajat ja kaupunkien työväki rakentavat uuden elämäntavan itselleen ja lapsilleen”.
| ”Hyvä yhteiskunta rakentuu tasapainosta neljän erilaatuisen omistajuuden kesken, joita kaikkia tarvitaan.” |
MOSES COADY |
Aikuiskasvatusosaston tärkeimpinä tehtävinä olivat opintokerhojen muodostaminen, osuuskuntien perustaminen ja niiden johtajien koulutuksen järjestäminen. Opintokerhojen tarkoituksena oli tarjota rannikkoseudun asukkaille mahdollisuus kriittisesti analysoida niitä syitä, jotka pitivät yllä köyhyyttä ja tutkia ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Kerhoja vetivät tehtävään koulutetut henkilöt, joita Coady kutsui ”jaloiksi sieluiksi”. Usein nämä olivat paikallisia pappeja tai opettajia.
Kerhot auttoivat väestöä perustamaan osuuskuntia useille eri aloille. Tyypillisin oli osuuskassa, mutta osuuskuntia syntyi myös mm. kalan ja maataloustuotteiden markkinointiin, vähittäiskauppaan ja asuntojen rakentamiseen.
Osuuskuntien perustamisen jälkeen niiden johtajille järjestetty koulutus piti heidät jatkuvasti ajan tasalla uusista ideoista ja liikkeenhoidon menetelmistä sekä motivoi heitä. Aikuiskasvatusosasto myös verkotti opintokerhot yhteen, mikä helpotti tiedonvaihtoa ja antoi koko liikkeelle lisävoimaa.
Vuoteen 1938 mennessä opintokerhot olivat perustaneet yksin Nova Scotian provinssiin 142 osuuskassaa, 39 osuuskauppaa, 28 osuustoiminnallista hummerin- tai kalanjalostuslaitosta ja 11 muuta osuuskuntaa.
Hyvinvointia ja elämän rikkautta
Antigonish-liikkeen filosofiset periaatteet olivat vakiintuneet toimintaa ohjaaviksi suuntaviivoiksi 1930-luvulla. Kuitenkin vasta vuonna 1944 liikkeelle määriteltiin
Moses Coadyn hyväksymät kuusi perusperiaatetta:
1. Kasvatustyössä yksilölle on annettava etusija.
2. Yhteiskunnallisten uudistusten tulee toteutua kansalaisten oman kouluttautumisen kautta.
3. Kasvatustyön tulee alkaa taloudellisista kysymyksistä.
4. Kasvatustyö tulee toteuttaa ryhmätoimintana.
5. Tehokkaat yhteiskunnalliset uudistukset vaativat perinpohjaisia muutoksia yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa instituutioissa.
6. Liikkeen lopullinen päämäärä on rikas ja hyvinvoiva elämä kaikille yhteiskunnan jäsenille.
Runoilijan sielu ja matemaatikon mieli
Vaikka Coady oli varsinaiselta ammatiltaan pappi, häntä pidetään ennen kaikkea opettajana ja erityisesti aikuiskasvattajana.
Suuren opettajan mitat hän täytti myös ulkoisesti. Hänen punakka ja lihaksikas, liki 190-senttinen ja yli 110-kiloinen hahmonsa sekä soinnikkaan kantava äänensä olivat tuttuja kaikkialla rannikkoseudulla. Kookkaat ja karismaattiset raamit kätkivät sisäänsä luonteen, joka oli maanläheinen, hauska, ystävällinen ja humaani.
Coadyssa lahjakkuus yhdistyi erikoisella tavalla. Hänellä kuvattiin olleen ”runoilijan sielu” ja ”matemaatikon mieli”. Hän hioi jo muutenkin erinomaista puhetaitoaan ja kehitti kyvyn tehdä monimutkaisista käsitteistä helposti ymmärrettäviä. Koskaan hän ei kyllästynyt antamaan vastausta kysymykseen: Miksi osuuskuntia?
Oppiaan ja filosofiaansa Coady vei eteenpäin Pohjois-Amerikassa pääasiassa yleisötilaisuuksissa puhumalla. Esiintymiset olivat tulisieluisia ja kuulijoissa tarmoa herättäviä. Tunnetuiksi tulivat hänen julistuksensa:
”Te voitte saavuttaa hyvän elämän! Te olette tarpeeksi köyhiä halutaksenne sitä ja tarpeeksi viisaita saavuttaaksenne sen!”
”Ihmiset voivat tehdä kymmenen kertaa enemmän kuin he uskovat voivansa tehdä!”
”Kuunnelkaa! Opiskelkaa! Keskustelkaa! Toimikaa!”
Hyvän yhteiskunnan ainesosat
Moses Coadylle taloudelliset kysymykset olivat avainasemassa hyvän elämän rakentamisessa. Hän näki valtaosan yksittäisten ihmisten ja koko maailman polttavimmista ongelmista olevan pohjimmiltaan taloudellisia.
Vaikka Coady jatkuvasti jyrisikin suurpääomalle ja sanoi sen pitävän tavallisia ihmisiä kahleissaan, ei hän ollut mikään puhtaasti osuustoimintaan rakentuvan yhteiskunnan kannattaja. Hän ei halunnut poistaa muun muotoista yrittäjyyttä, vaan näki hyvän yhteiskunnan rakentuvan tasapainosta neljänlaatuisen omistajuuden kesken.
Ensimmäisenä on yksityinen omaisuus. Se käsittää kodit, maatilat sekä henkilökohtaiset ja ammatin harjoittamiseen liittyvät tavarat, erityisesti ne, jotka liittyvät läheisesti perheen tarpeisiin.
Toiseksi on osuustoiminnallinen omaisuus, joka sisältää sellaiset kohteet, joiden hallinta on parempi antaa ryhmille kuin yksilöille. Tämän osuustoiminnallisen sektorin tulisi kattaa laaja ja alati kasvava alue, erityisesti tavaroiden ja palveluiden tuotannossa.
Kolmantena tulee yhteiskunnallinen omistus, jota aina tarvitaan joillakin aloilla.
Neljäs omistuksen muoto on perinteinen yksityisyrittäjyys, jolla Coadyn mielestä tullee aina olemaan oma paikkansa moderneissa yhteiskunnissa.
1930-40-lukujen kukoistuskausi
Vuodesta 1929 aina toiseen maailmansotaan asti elettiin Antigonish-liikkeen nousun ja elinvoiman aikaa. 1930-luvulla liike levisi tai sitä jäljiteltiin monilla alueilla Atlantin rannikon provinsseissa, mutta sen maine kiiri muuallekin Kanadaan sekä Yhdysvaltoihin. 1940-luvulla artikkelit ja kirjat tekivät liikkeen tunnetuksi myös Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa.
Toisen maailmansodan päättymisen aikaan osuuskunnat olivat levinneet täplittämään koko Kanadan itärannikon kartan. Ne vaikuttivat tuhansien ihmisten jokapäiväiseen elämään. Laajin ja pysyvin vaikutus oli osuuskassoilla, joita vuonna 1945 rannikkoalueilla toimi yli 400 ja joilla oli 70.000 jäsentä.
| ”Perimmäinen tavoite on vaikuttaa oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman luomiseen. Sellaisen maailman, jossa kaikki voivat nauttia rikkaasta ja hyvinvoivasta elämästä.” |
Instituutti jatkaa työtä
Vaikka Moses Coady myös kirjoitti laajasti osuustoiminnasta ja aikuiskasvatuksesta, ilmestyi häneltä vain yksi kirja, vuonna 1939 julkaistu ”Masters of their own destiny” (”Oman kohtalonsa herrat”). Tämä Antigonish-liikkeen filosofiaa kuvaava teos on käännetty seitsemälle kielelle, ei kuitenkaan suomeksi. Sen sijaan Coadysta ja Antigonish-liikkeestä kertovia kirjoja on ilmestynyt lukuisia. Samoin on julkaistu kokoomateos Coadyn puheita.
Jo vuonna 1937 Coady esitti perustettavaksi ”kansainvälisen talon”, jossa ulkomailta tulleet opiskelijat voisivat asua, opiskella ja tutustua liikkeen filosofiaan ja menetelmiin viedäkseen oppinsa kotimaahansa ja soveltaakseen sitä omiin oloihinsa. Vuonna 1959, neljä kuukautta Moses Coadyn kuoleman jälkeen, St. Francis Xavier -yliopistoon perustettiin Coadyn kansainvälinen instituutti kunnioittamaan muistoa ja jatkamaan työtä.
Vuosikymmenten kuluessa tuhannet yhteisötoiminnan kehittäjät ja muut asianosaiset ovat saaneet instituutissa oppia Antigonish-liikkeen yhteisöperustaisista menetelmistä ja niiden käytöstä erilaisissa, muuttuvissa oloissa. Opiskelijoiden laajan kansainvälisen kirjon vuoksi instituuttia on kutsuttu ”YK:ksi pienoiskoossa”.
Antigonish-liikkeen opintokerhotoiminta on ollut laajassa käytössä yhteisöjen kehitystyössä mm. Afrikan, Latinalaisen Amerikan, Karibian alueen ja Etelä-Aasian maaseutukylissä. Erityisesti osuuskassojen perustamisessa instituutilla on ollut merkittävä rooli varsinkin Afrikassa. Viime vuosina Antigonish-liikkeellä on ollut tärkeä asema myös Kanadan kehitysapuohjelmissa.
Moses Coadyn hengessä Coadyn kansainvälinen instituutti on määritellyt perimmäiseksi tavoitteekseen vaikuttaa oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman luomiseen. Sellaisen maailman, jossa kaikki voivat nauttia - Antigonish-liikkeen periaatteiden mukaisesti - rikkaasta ja hyvinvoivasta elämästä.
Kari Inkinen
www.coady.stfx.ca
| Sivun alkuun |