HYVÄ OSAAMINEN
ennaltaehkäisee veden laatuongelmia
Vesiosuuskuntien kannattaa satsata laitteistoon, jotta veden laatu pysyy hyvänä. Laitteiden korjausten lisäksi hygieniaongelmien ennaltaehkäisyssä auttaa laitosten yhteistyö laadunvalvonnassa.
Suomessa toimivien tuhannen vesiosuuskunnan kirjo on laaja. Pienten pohjavesilaitosten ongelmia ylläpidossa ja valvonnassa kartoittanut PIPOT-projekti osoitti monen laitoksen kärsivän niukoista taloudellisista resursseista.
– Rahoituksen puute näkyy useissa laitoksissa siten, että välttämättömiä korjauksia ja hankintoja ei ole niiden kiireellisyydestä huolimatta voitu tehdä. Toisaalta löytyy paljon laitoksia, joissa tekniikka on kunnossa, hoito erinomaista ja tulokset sen mukaiset, toteaa tekniikan lisensiaatti Matti Valve Suomen Ympäristökeskuksesta. Hän oli yksi vuosina 2004–2006 toteutetun tutkimuksen kolmesta tekijästä.
Valveen mukaan vesiosuuskunta saattaa olla joissain tapauksissa perustettu lähes harrastuspohjaisesti, ja laitoksen käyttö on kaatunut yhden ihmisen niskoille.
– Laitoksenhoitajat ovat ikääntyneet, eikä uusia jatkajia löydy, jolloin tärkeätkin asiat jäävät tekemättä. Usein tiedon puute ja epätietoisuus riskeistä aiheuttaa ongelmia.
Vesiosuuskunnat Valve luokittelee niihin, joilla on oma vedenottamonsa ja sellaisiin, jotka ostavat veden joltakin isommalta laitokselta. Omaa ottamoa käyttäviltä vesiosuuskunnilta vaaditaan hänen mukaansa eniten. Valve listaa vähimmäisvaatimuksiksi seuraavat:
* Laitoksella on nimetty vastuullinen hoitaja, joka on suorittanut vesihygieniapassin
* Laitoksen ylläpito (huolto, käyttötarkkailu on asianmukainen)
* Tunnistetaan laitoksen riskitekijät, myös ympäristön aiheuttamat
* Laitoksella on varauduttu desinfiointiin
* Osuuskunnan talous on kunnossa: täytyy olla varaa tehdä korjauksia ja hankintoja
Laadunvalvonnassa on yhä puutteita
Ottamoiden puolella näkyvät myös ongelmat selvimmin, oli kyse tekniikasta tai veden laadun valvonnasta.
– Suurin osa laitoksista on pieniä pohjavedenottamoita. Ne saattavat sijaita riskialttiilla paikalla ja olla rakennettu väärin. Pintavesiä voi joutua kaivoon, kun routaeristykset eivät ole kunnossa, tai materiaalivalinnat ovat huonot.
Valve sanoo, että veden laadunvalvonta on tutkimuksen valossa edelleen puutteellista. Määräysten mukainen valvonta on kunnossa, mutta omavalvonnassa on vielä paljon tehtävissä.
– Melko yksinkertaisella kalustolla voidaan seurata tärkeimpiä kemiallisia muuttujia, mutta harvalla laitoksella on esimerkiksi pH-mittaria tai komparaattoria raudan mittaamiseksi.
Yksinkertaisia hygieniatestereitä ei ollut yhdelläkään PIPOT-kyselyssä mukana olleella laitoksella. Valve toivookin laitevalmistajilta tuotekehittelyä uusien ja nykyistä tehokkaampien menetelmien aikaansaamiseksi.
Osaavaa henkilöstöä tarvitaan lisää
Sosiaali- ja terveysministeriön ylitiukaksi mennyt esitys asetukseksi talousveden laatuvaatimuksista luo vesiosuuskunnille uusia haasteita.
– Uusi asetus vastaavan hoitajan pätevyydestä eli vesihygieniapassi vaatii jonkin verran koulutusta. Valvontatutkimuksista huolehtii kuitenkin yleensä terveysvalvontaviranomainen. Mitä monimutkaisempi prosessi on kyseessä, sen osaavampi henkilökunta tarvitaan, Valve kiteyttää.
Vesiosuuskuntien laitokset ovat yleensä pieniä ja tekniikka yksinkertaista, mutta kouluttautunutta ja motivoitunutta henkilöstöä tarvitaan. Valve ehdottaa, että useat pienet osuuskunnat voisivat palkata yhteisen hoitajan.
– Tässä laatu korvaa ilman muuta määrän. Sijaisuusasioiden on lisäksi oltava kunnossa.
Vanhat viemärit selkeä riskitekijä
PIPOT-tutkimuksen perusteella veden laadussa ei esiintynyt mitään kovin hälyttävää. Suomessa on silti sattunut useita vesiperäisiä epidemioita, jotka Valveen mukaan johtuvat usein siitä, että pintavettä on päässyt vedenottamoon, jossa ei ole ollut tarvittavaa desinfiointijärjestelmää. Myös vuodot viemäreissä tai muussa jätevesijärjestelmässä ovat osassa tapauksia olleet syypäitä epidemioihin.
– Suuremmissa laitoksissa sattuneet epidemiat saavat aina enemmän näkyvyyttä julkisuudessa. Voi olla, että monet pikkuepidemiat pienillä laitoksilla ovat jääneet kirjaamatta kun ei ole arvattu, että vatsanväänteet johtuivatkin vedestä, toteaa Valve.
Pieniä jätevesilaitoksia on Suomessa selvästi vähemmän kuin pohjavedenottamoita, ja niiden valvonta ja hoito on kunnossa. Valve arvioi hyvän tilanteen johtuvan siitä, että jätevesipuolella puhdistamonhoitajille järjestetään säännöllisesti erilaisia kursseja ja muita koulutuspäiviä
– Riskit jätevesilaitoksissa lienevät lähinnä viemäröinnin puolella. Vanhat vuotavat viemärit ovat selkeä riski. Joitakin tapauksia on esiintynyt, missä viemärivettä on päässyt sekoittumaan puhdasvesipuolelle, yleensä niin, että vuotava viemäri on liannut pohjaveden, joka sitten on saastuttanut ottamon.
Valve pitää ongelmallisina myös yksittäisten talouksien omia jätevesijärjestelmiä. Hänen mukaansa niiden ylläpito tulee vaatimaan tulevaisuudessa paljon resursseja. Unohtuessaan maan peittoon ne voisivat ajan myötä pilata paikoitellen myös pohjavesiä ja pienten vesilaitosten vettä.
Riku-Matti Akkanen
riku-matti.akkanen@pellervo.fi
PS.
Osuustoiminta-lehti julkaisee mielellään kommentteja ja keskustelua näihinkin kysymyksiin liittyen. Pienten vesiosuuskuntien kehittämisvaihtoehtojen ja kokemusten käsittely joka tapauksessa jatkuu säännöllisesti tässä Uusi osuustoiminta -liitteessä.
Pienten pohjavesilaitosten kehittämistarpeita
* Puhdistamon hoitajien työn arvostus ja koulutus
* Kaikille pienille vesilaitoksille desinfiointivalmius, mieluiten UV-desinfiointi
* Kaikille laitoksille riskienhallintaohjelma
* Pienten vesiosuuskuntien verkottuminen, yhteistyön lisääminen: vastuullisille hoitajille yhteistyöfoorumeita, jonkinlaisen järjestön perustaminen ajamaan pienten vesilaitosten asioita ja järjestämään ylläpitokoulutusta
* Pieniä vesihuoltolaitoksia varten tulisi perustaa palveluyrityksiä, jotka voisivat ottaa vastuulleen useamman laitoksen ylläpidon. |
|
|
Pintavesien pääsy talousveteen tyypillinen ongelma
Karstulan Kimingin vesiosuuskunnan vesijohtovedestä otetuista näytteistä löytyi kesällä sekä e-koli- että enterokokkibakteereja, jotka kummatkin ovat ulosteperäisiä. Luultavasti pintaveden mukanaan tuomien bakteerien pitoisuudet olivat kuitenkin melko pieniä. Vesijohtoverkoston loppupäästä otetusta näytteestä ei bakteereja löytynyt. Varmuuden vuoksi vesi kuitenkin kloorattiin. Asiasta kertoi mm. Keskisuomalainen.
Myös Kosken kunnassa, Varsinais-Suomessa, kolibakteerit aiheuttivat kiusaa kesän aikana. Kosken vesiosuuskunnan vedenottamo otettiin siitä johtuen pois käytöstä elokuun loppupuolella. Merkkejä bakteereista havaittiin ottamosta säännöllisesti otettavia näytteitä tutkittaessa. Vielä syyskuussa Kosken vesiosuuskunnan verkoston vedenkäyttäjiä kehotettiin keittämään vetensä. Lisäksi osuuskunnan vedenottamo kloorattiin kertoi Perniönseudun Lehti.
Kiihtelysvaaran juomavedestä kolibakteeria löytyi syyskuussa. Kiihtelysvaaralaisten onneksi vesi ei ollut pahasti saastunutta, eikä sairastumisia ilmennyt. Asukkaita kehotettiin kuitenkin keittämään vesijohtovetensä ennen juomista. Asiasta uutisoi Karjalainen.
Ongelmia joutuivat kohtaamaan myös Halsuan Ylikylän vesiosuuskunnan taloudet, kun heidän käyttämästään talousvedestä löytyi kolibakteeria. Kehotus talousveden keittämisestä annettiin syyskuun alussa toisen saastuneen näytteen perusteella, kertoi Keskipohjanmaa. |
STM ei ymmärrä pieniä vesilaitoksia!
Jos osuuskunta pumppaa vettä vähintään 10 kuutiota vuorokaudessa tai sen vettä käyttää vähintään 50 henkilöä, sitä koskee sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista. STM:n asetusehdotuksen mukaan talousvesiasetusta muutettaisiin siten, että talousvettä toimittavalle laitokselle säädettäisiin desinfiointivalmius epäiltäessä raakaveden tai laitoksen toimittaman laitosveden saastumista.
Jos häiriöitä ilmenee, laitoksella tulee olla valmiudet talousveden desinfiointiin epäiltäessä raakaveden tai talousveden saastumista. Talousveden desinfiointi olisi suoritettava kuuden tunnin kuluessa siitä, kun laitos saa tiedon epäilyn saastumisesta.
Ainoastaan kaikkein suurimmilla laitoksilla on tällainen ympärivuorokautinen päivystysvalmius desinfiointiin kuudessa tunnissa.
Tällaisella tiukalla aikarajalla ei toisaalta olisi käytännössä edes merkitystä. Ison verkoston ääripäässä vanhaa vettä voi riittää vielä jopa viikoksi. Ministeriössä uusi asetusluonnos on ilmeisesti tehty vain kirjoituspöytätyönä käytännön elämää tuntematta.
Asia on ongelmallinen kaikkien pienempien vesilaitosten kannalta yritysmuotoon katsomatta. Mutta juuri osuuskuntien joukossa on kuitenkin paljon tällaisia pienempiä laitoksia.
– VVY esitti lausunnossaan, että desinfioinnin käynnistämiselle ei määriteltäisi aikarajaa, vaan, että laitoksella tulisi olla desinfiointivalmius. Tärkeintä saastumisepäilyn tullessa esille on mahdollisimman nopea tiedottaminen asiakkaille ja ohjeiden antaminen siitä, miten toimia, esim. juomaveden keittokehoitus, toteaa Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Rauno Piippo.
Talousvedessä ei saa olla pieneliöitä, loisia eikä mitään aineita sellaisina määrinä tai pitoisuuksina, jotka voivat aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle. Laitos vastaa laatuvaatimusten täyttymisestä kiinteistön vesijohtoon liittämiskohtaan saakka.
Piippo korostaa, että desinfiointivaatimus tarkoittaa tilannetta, jossa epäillään mikrobiologista saastumista eli sellaista saastumista, johon desinfiointi voisi vaikuttaa. Vedessä voi olla joskus myös kemiallista saastumista, jolloin desinfioinnilla ei olisi tilannetta korjaavaa merkitystä. |
|
|