Miksi osuustoimintamalli hyllytettiin?

Kun 1980-luvun huumassa omistusasuntojen hinnat karkasivat erityisesti pääkaupunkiseudulla nuorten perheiden ulottumattomiin, niin monet päättäjät heräsivät miettimään, että jotain uutta pitäisi keksiä. Kuinka mahdollistaa turvallinen omistusasuminen pienemmällä alkupanostuksella?

Lähin esimerkki oli Ruotsi, jossa osuuskunnat hallitsevat suurta osaa omistusasunnoista. Siellä osuuskuntia tosin nimitetään laissa taloudellisiksi yhdistyksiksi. Valtion edullinen lainoitus tällaisten asuntoyhtiöiden rakentamiselle on ollut ratkaiseva.
Niin Suomeenkin sitten luotiin edistyksellisenä markkinoitu asumisoikeusjärjestelmä, jonka taustoista ja saaduista kokemuksista TV 1:n MOT-ohjelma kertoi 17.11. hyvin kiinnostavasti. Suomen lain mukaan ASO-asukkailta vaaditaan 15 prosentin suuruinen alkupanostus asuntoon pääsemiseksi.

Kolmas tie
ei toteutunut

ASO-järjestelmästä piti alkujaan 1990-luvun alussa meilläkin tulla terve osuustoiminnallinen vaihtoehto - pitkään kaivattu kolmas tie - vuokra- ja omistusasumisen väliin. Mutta erittäin hyvä idea vesitettiinkin eduskunnassa vaivihkaa valmistelun viime vaiheessa. Eikä neljä vuotta myöhemmin toteutettu lain korjauskaan käytännössä riittänyt juurikaan pelastamaan nykyisin vallitsevaa tilannetta.
Tämän päivän ASO-asukkaat eivät ole päättäjiä omissa taloyhtiöissään - kuten he osuustoiminnan piirissä varmasti olisivat ja monissa muissa maissa ovatkin. Suomessa he ovat jääneet lähinnä vuokratorppareiden asemaan ja kohoavien kustannusten loukkuun. Gryndereiden hallitsemien ASO-yhtiöiden ostamien palvelujen hintatasoa ja ehkä vähäistä kilpailutusta voisi sitäkin hieman yrittää perata.
Kuinka se näin surullisesti kävi? MOTin selitys asialle oli, että laki säädettiin edellisen laman vyöryessä päälle ja ns. yleishyödyllisten rakennuttajayhtiöiden painostaessa ratkaisevalla tavalla.
Näitä rakentajia ovat VVO, Sato, Tarveasunnot ja nykyinen Avara. Pari ohjelmassa haastatelluista tosin heitti määritteen ”yleishyödyllinen” lähinnä vitsiksi niiden kohdalla. Ex-kansanedustaja ja komisario Sulo Aittoniemelle (ps) ne olivat myös tuttuja lähinnä lahjonnasta epäiltyjen firmojen listalta. Todellisten taloustietojen saanti näiden yritysten sisältä tuntui myös kismittävän haastateltuja asukkaita.
Monet kansanedustajat ovat tänään sitä mieltä, että laki meni pieleen. Myös RKP:n Håkan Nordman ja SDP:n Riitta Myller tuntuivat varovaisesti olevan asiassa kriittisiä. Osuustoimintamalli käytännössä häivytettiin itse laista taustalle, vaikka lain perusteluissa siitä vielä hämäävästi puhuttiinkin.
Vahva puoli tosin on, että reilu 30 000 uutta asuntoa on rakennettu, millä erityisesti silloisen laman oloissa oli huomattava merkitys. Asuntohallituksen ex-pääjohtaja ja kuluttajaosuustoiminnan asiantuntija Olavi Syrjänen painotti ohjelmassa näitä hyötyjä. Hän oli aikanaan virkamiehenä ansiokkaasti virittämässä lakia ja sitten sitä valmistelemassa.

100 000 asukasta
kärsijöinä

Tietyllä tavalla kärsijöiksi kuitenkin käytännössä jäivät viime ja tällä vuosikymmenellä itse ASO-asukkaat, joista monet alkuun virheellisesti kuvittelivat voivansa vaikuttaa asuntoyhtiönsä asioihin muutenkin kuin muodollisesti. Myös toiveet kohtuullisista asumiskustannuksista ja veloista vapautumisesta näyttävät nyt karkaavan yhä kauemmas epämääräiseen tulevaisuuteen.
MOT:n toimittaja Martti Backman oli löytänyt ASO-yhtiöiden joukosta myös Jyväskylän seudun asumisoikeusyhdistyksen hallitseman yhtiön, jossa toteutetaan alkuperäistä osuustoiminta- eli yhdistysideaa, minkä myös korjattu laki mahdollistaa. Siellä yhtiön hoito- ja pääomavastike oli vain 7,14 euroa neliöltä, kun gryndereiden hallitsemissa pääkaupunkiseudun yhtiöissä se saattoi olla jopa lähes kaksinkertainen.
Jyväskylän asukkaat vaikuttivat tyytyväisiltä, ja tervettä yhteishenkeäkin löytyi. Taloa pyörittävän yhdistyksen puuhanaisena toimii Saija Kyllönen ja asiantuntijana ohjelmassa esiintyi myös yleishyödyllisen rakennusyhtiön entinen toimitusjohtaja Reijo Pesonen, joka tosin nykyisin asuu eläkeläisenä Saarijärvellä.
Kuten niin monesti ennenkin, osuustoiminta osoittaa tässäkin, että asukkaat yhdistyksineen kyllä pystyvät hallitsemaan talojaan itse, vaikka tietysti epäilijöitäkin löytyy. Tosin monilla rakennuttajien edustajilla on ollut omat merkittävät intressinsä puhua osuustoimintaa vastaan.
Ruotsissakin ot-malli on toiminut pääsääntöisesti hyvin, ehkä liiankin hyvin, kun sen suuri suosio tiettävästi on johtanut pimeiden kynnysrahojen maksamiseen.

Osuustoimintamalli
naftaliinista esille?

Muistan itsekin vuonna 1990 hieman ihmetelleeni, miten tämä osuustoiminnallinen ajatus lain viime metreillä yllättäen kääntyikin omaksi suomalaiseksi erikoisuudekseen, jollaista muualla maailmalla ei tunneta.
Tänään olen sitä mieltä, että lainsäätäjän kannattaisi nyt uudelleen kaivaa vanha kunnon kansainvälinen osuustoimintamalli käyttöön ja samalla korjata siinä mahdollisesti havaitut puutteet.
Se olisi tuhansien tavallisten ihmisten parhaaksi, eikä tappioksi. Osuus hyvästä asunto-osuuskunnasta kelpaisi myös perinnöksi lapsille tai lapsenlapsille. Osuuskunta-asunnon omistajilla aidosti on vahva omistajaintressi pitää kaikki paikat kunnossa pihaa myöten ja asumisen hintataso ja palvelut edullisena, mikä ei nyt toteudu ASO-yhtiöissä. Osuuskunnissa yleensäkin tiedetään hyvin, että talkootyön osuus esimerkiksi pihan kunnossapidossa tai maalaustöissä keventää selvästi kustannuksia.
Ei kannata hämääntyä siitä, että Suomen laissakin puhutaan ”yhdistyspohjaisesta” asumisesta Ruotsin lainsäädännön mukaisesti. Kysymys on kuitenkin käytännössä hyvin pitkälti osuuskuntamallista. Tiedetään kokemuksesta myös, että yhdistyksen muuttaminen osuuskunnaksi sujuu tarvittaessa helposti.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |