Sanan voimalla osuustoiminnan puolesta 5.
Osuustoiminta-lehden 1990-2000-luvut:
JATKUVAN UUDISTUMISEN HAASTE

Osuustoiminta-lehdelle 1990- ja 2000-luvut ovat merkinneet samaa kuin muullekin yhteiskunnalle ja emoyhteisö Pellervo-Seuralle: jatkuvaa muutosten virrassa eteenpäin pyrkimistä ja virtausten suunnan ennakoimista.
Lehden ja koko osuustoimintaliikkeen toimintaympäristö on ollut aivan toisenlainen kuin kuitenkin vielä suhteellisen rauhallisella 1980-luvulla. 1990-2000-luvuilla Suomessa on koettu sekä osuustoiminnan alamäki - vaaran vuodet 1990-luvun alussa - että osuustoiminnan uusi nousu ja monipuolistuminen sen jälkeen.

Päätoimittajuutta Osuustoiminta-lehdessä on 1990-2000-luvuilla hoitanut viisi eri henkilöä ja päätoimittaja on vaihtunut kuusi kertaa. Vaihtuvuus ehkä jollakin tavalla kielii näiden vuosikymmenten aiempaa nopeammasta sykkeestä. Myös lehden kustantaja Pellervo-Seura on ajoittain ollut järjestöllisten myrskyjen riepoteltavana.
Vaihdosten taustalla ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut Osuustoiminta-lehden mikään taloudellinen tai sisällöllinen haaksirikko. Itse asiassa lehteä lukemalla on muodostunut yllättävän johdonmukainen kuva osuustoiminnan kehityksestä.
Päätoimittajina ovat joko toimitusjohtajan, osuustoimintajohtajan tai julkaisujohtajan tehtävän ohessa toimineet Martti Seppänen (1989–1994), Risto Volanen (1994–1997), Samuli Skurnik (1997 ja uudelleen 2000–2002), Lauri Kontro (1997–1999) ja Sami Karhu (vuoden 2003 alusta lähtien). Lehden oto. toimituspäällikkönä aloitti vuoden 1989 viimeisessä numerossa Mauno-Markus Karjalainen ja vuonna 1995 hänen työnsä muuttui kokopäiväiseksi.

Vaaran vuodet 1990-luvulla

Osuustoiminta-lehdellä on ollut vakiintunut asema osuustoiminnan linjaajana ja keskustelukanavana sekä osuustoimintakentässä että yhteyksissä muuhun yhteiskuntaan. 1990-luvulle lehti siirtyi vielä tilanteessa, jossa lehden tekoon ja toimituksellisesti ja taloudellisesti pieneen liikkumavaraan vaikutti myös Pellervo-Seuran vanha päätöksentekorakenne. Lehden asema ei silloin ollut helppo. Kustantajan johtokunta koostui pääasiassa osuustoiminnallisten keskusliikkeiden ylimmistä johtajista.
Hankkija-Noveran konkurssi kesällä 1992 oli ikävä historiallinen merkkipaalu, josta kuitenkin seurasi jotakin myönteistäkin. Se siirsi tässä lehdessä sanomisen seiniä leveämmälle ja kattoa korkeammalle. Myötäilevät kirjoitukset eivät olleet auttaneet Hankkija-Noveraa, vaan päinvastoin todellisuudessa osaltaan estäneet sen surkean tilanteen tunnistamista osuustoimintakentällä.
Marraskuussa 1992 Pellervon valtuuskunta valitsi seuralle uuden johtokunnan, jonka runkona olivat suoraan jäsenosuuskuntien johtavat luottamusmiehet. Suora linkki ohi keskusliikkeiden ylimmän johdon oli tarpeen, sillä osuuskuntien luottamushenkilöt tarvitsivat tehtäviensä tueksi mahdollisimman asiantuntevaa, neutraalia, suodattamatonta ja riippumatonta tietoa. Myös lehden toimitusta lähdettiin pari vuotta myöhemmin hieman vahvistamaan.
Useat lukijatutkimukset 1990-luvulla antoivat positiivista palautetta. Lehteä pidettiin tärkeänä ja sen toimituksellista tasoa hyvänä. Lukijoiden käsitykset lehdestä olivat reippaasti myönteisempiä kuin 1980-luvulla. Kannustusta tuli kuitenkin etenkin suurempaan rohkeuteen. ”Ottakaa räväkämmin kantaa”, toimitusta evästettiin. Lukijoiden pyynnöstä lehteen lisättiin mukaan myös kevyempää aineistoa.

Tuotekehitystä ajan tarpeisiin

Osuustoiminta-lehden elinehtoihin on kuulunut pystyä tuottamaan osuustoiminnasta jatkuvasti sellaista uutta ja kiinnostavaa tietoa, jota muissa medioissa ei tuoteta.
Lehteä kehitettiin 1990-luvulla määrätietoisesti mm. erikoisnumeroiden avulla. Sisältöä sävyttivät tuolloin Euroopan integraatio, pankkikriisi, osuustoiminnan yritys- ja kilpailustrategiat kiristyvässä tilanteessa, tulevaisuuden uusien mahdollisuuksien etsiminen, uusosuustoiminta ja osuuskuntalain uudistaminen. 2000-luvun alussa lehti laajensi seurantansa pellervolaisesta osuustoiminnasta koko suomalaiseen osuustoimintaan.
Vuonna 1995 lehti julkaisi ensimmäisen kerran Pellervon Vuosikirjan. Tilinpäätösanalyyseissä tarkasteltiin ot-yritysten menestymistä suhteessa kilpailijoihinsa sekä markkinoilla tapahtuneeseen ja ennakoituun kehitykseen. Nimi muuttui myöhemmin sisällön ja näkökulman laajentuessa nykyiseksi Osuustoiminnan Vuosikirjaksi.
Vuosikirja on vakiintunut lehden vuosittaiseksi ”bravuuriksi”. Rinnalleen ja jatkoksi se sai vuonna 2001 osuustoimintayritysten yhteiskuntavastuun toteutumista seuraavan ja analysoivan erikoisnumeron, Osuustoiminnan Yhteiskuntavastuun. Se on tarjonnut tilinpäätösanalyysejä selvästi laajemman tarkastelukehikon. Molempia teemoja tekemään on koottu analyytikkotiimit. Keskeisistä tuloksista on tiedotettu aktiivisesti myös muulle medialle lehdistötiedottein ja seminaarein.
Vuoden 1996 syksystä lähtien lehdessä on ilmestynyt säännöllisesti Uusi osuustoiminta -liite. Se on neuvonnallinen pienosuustoimintaa edistävä kokonaisuus, joka palvelee myös perinteisen osuustoiminnan puolella toimivia luottamushenkilöitä. Aluksi liitteen kustannuksia maksettiin Pellervon uusosuustoimintaprojekteista, mikä osaltaan helpotti lehden taloutta vuoteen 2002 saakka.
Vuodesta 2001 lehden tilaajat ovat saaneet etuna myös Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen PTT-katsauksen neljästi vuodessa. Vuodesta 2006 alkaen mukaan on tullut myös Gallup Elintarviketiedon Elintarviketalous -julkaisu kerran vuodessa.

Maksullisesta ilmaiseksi ja takaisin

Kentältä saatu hyvä palaute mahdollisti Osuustoiminta-lehden ilmestymistiheyden nostamisen 1995 kuudesta kahdeksaan numeroon vuodessa. Uudistuksella pyrittiin ajankohtaisuuden lisäämiseen ja palvelun parantamiseen. Tosin samalla laskettiin numerokohtaista sivumäärää. Kuitenkin jo 1997 ilmestymiskerrat vähenivät seitsemään ja 2002 takaisin kuuteen.
1980-luvulla Osuustoiminta-lehden painos vaihteli 4 300–5 800 kappaleen välillä. Vuoteen 1992 mennessä se laski 4 100:aan. Muutenkin usko suomalaisen osuustoiminnan selviämiseen oli noina 1990-luvun alkuvuosina heikoimmillaan.
Tuolloin tehtiin radikaali päätös muuttaa lehti vuoden 1993 alusta ilmaislehdeksi, Pellervon jäseneduksi. Osuuskuntien toimintaympäristössä tapahtuneet ja tulevat muutoshaasteet nähtiin niin suuriksi, että haluttiin käyttöön kaikki välineet, joilla osuustoimintayrityksiä kyettäisiin auttamaan selviämään kunnialla avautuvan talouden ja EU-ajan murroksesta. Lehdellä nähtiin tärkeä rooli tässä työssä, samoin kuin koulutuksella ja tutkimuksella.
Osuustoiminta-lehden saivat maksutta ”työkalupakkiinsa” osuuskuntien liikkeenjohto, hallintoelinten puheenjohtajat ja jäsenet sekä tilintarkastajat. Tämä ponnahdutti levikin aivan uudelle tasolle. Suurimmillaan levikki käväisi 1996, jolloin se oli 14 000.
Mutta syksyllä 1996 Pellervon talous kuitenkin tiukentui ja lehti joutui äkkiä todelliseen tulikokeeseen. Tämä merkitsi lehden muuttamista jälleen maksulliseksi vuoden 1997 alusta. Pellervo vetosi osuustoiminnan talkoohenkeen, jotta lehti löytäisi riittävästi maksullisia tilaajia. Vetoomus sai vastakaikua ja painos asettui noin 7 500 kappaleeseen.
Etenkin perinteisten osuuskuntien fuusiot ja niiden myötä vähentyneet hallintopaikat ovat tämän jälkeen supistaneet levikkiä. Toisaalta uusosuustoiminta ja sittemmin myös vesiosuuskunnat ovat tuoneet uusia lukijoita. Lehden nykyinen painos on keskimäärin 6 500 kappaletta.

Lehti kuluu päättäjien käsissä

Osuustoiminta-lehden lukijakunnan rungon muodostavat ot-yritysten liikkeenjohtoon, hallintoon ja tilintarkastajiksi valitut ihmiset. Lehti onkin selkeästi profiloitunut yritysten päättäjien lehdeksi. Osuuskuntien tavallisia jäseniä lehti ei ole yrittänyt tavoittaa, vaan viestintä on aina ollut suunnattu hallinnolle ja liikkeenjohdolle eli asiantuntijatasolle. Osuustoimintayritysten erilaisia jäsenlehtiä julkaistaan toisaalla paljon.
Syksyllä 2005 tehdyn lukijatutkimuksen mukaan lehden lukijoista 41 % on toimitusjohtajia tai ot-yritysten muissa johtotehtävissä olevia ja 51 % hallintoelinten jäseniä. Viime vuosina lehti on yhä paremmin tavoittanut myös pienosuuskuntien ja parina viime vuonna myös vesiosuuskuntien vastuuhenkilöitä. Voidaan sanoa, että koko suomalaisen osuustoiminnan keskeisimmät päättäjät ovat 2000-luvulla tulleet lehden piiriin.
Lehti leviää niin tuottaja-, kuluttaja- ja palveluosuustoiminnan kuin uusosuustoiminnan parissa työskenteleville. Tilaajakunnan rakenne on monipuolistunut yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä. Samalla lukijoiden heterogeenisuus, erilaisuus on selvästi kasvanut.
Osuustoiminta-lehden lukijapiiriä laajentaa runsas vapaakappalejakelu osuustoiminnan keskeisille sidosryhmille. Näin ”Ossari” toimii osuustoiminnan ikkunana ja viestinviejänä muuallekin yhteiskuntaan. Vapaakappaleita postitetaan mm. toimittajille, tutkijoille, julkisen hallinnon ja järjestöjen päättäjille sekä kansanedustajille.

Tiimi osaa yhdessä enemmän

Osuustoiminta-lehden kaltaiselle kapealle kohderyhmälle suunnatulle, pienessä maassa ja pienellä kielialueella ilmestyvälle ammattilehdelle talouden kanssa painiminen on tuiki tuttu asia. Lehteä tehdään kevyellä ja joustavalla organisaatiolla.
Toimituspäällikkö Mauno-Markus Karjalaisen ja toimittaja Riku-Matti Akkasen lisäksi lehdellä ei ole muita toimittajia. Karjalainen vastaa tuottajana myös lehden taloudesta, markkinoinnista ja tuotekehityksestä. Akkanen toimii samalla myös Pellervo-Instituutin asiamiehenä.
Lehteä on rakentamassa laaja ja monipuolinen avustajien verkosto, jossa on mukana kokeneita toimittajia, tutkijoita, analyytikkoja ja kouluttajia. Ensimmäistä Vuosikirjaa olivat suunnittelemassa Karjalaisen lisäksi Raija Volk, Jorma Savolainen ja Yrjö Kotisalo, kaikki poikkeuksellisen pitkäaikaisia kirjoittajia. Pitkään kirjoittaneita freelance-toimittajia ovat Hannu Kaskinen, Antti Mustonen ja Tarja Repo. Uutta avustajakuntaa on viime vuosina rekrytoitu erityisesti osuustoimintatutkimuksen piiristä.
Tietotekniikka on avainasemassa tällaisen keveän verkoston ylläpidossa ja hallinnassa. Samalla se toimii myös lehden sisällöntuotannon monipuolistajana ja laajentajana. Netissä ilmestyy myös Netti-Extroja, jotka mm. täydentävät artikkeleita ja jakavat niihin liittyvää yksityiskohtaisempaa taustatietoa.

Maailma muuttuu, mutta tehtävä säilyy

Suomen Osuustoimintalehden ensimmäisessä numerossa tammikuussa 1909 ilmestyi julistus ”Mitä me tahdomme”, jonka oli kirjoittanut lehden päätoimittaja ja Suomen osuustoimintaliikkeen isä Hannes Gebhard. Tuo tahtoa, tietoa, valistusta, neuvontaa ja yhteistä keskustelua korostanut julistus on osoittautunut kestäväksi linjaukseksi aatteelliselle ammattilehdelle.
Perustehtävä Osuustoiminta-lehdellä on säilynyt sata vuotta yllättävän samankaltaisena, vaikka lehden sisältö, ulkoasu ja tekniikka ovatkin ajan myötä moneen kertaan muuttuneet. Lehden tuotekehityksessä ja sisällöntuotannossa on ennakoitu maailman muutoksia, ja eri aikojen asettamiin haasteisiin on kyetty sittenkin vastaamaan.
Lehti välittää puolueetonta ja luotettavaa tietoa kaihtamatta osuustoimintakentän aroistakaan asioista keskustelemista. Se on myös keskeisin tiedotusväline kansainvälisen osuustoiminnallisen tiedon ja kokemusten välittämisessä Suomeen.
Osuustoiminta-lehdellä on vaalittavanaan pitkä ja velvoittava perinne. Se on yksi vanhimmista talousalan aikakauslehdistä Suomessa ja ensimmäinen yritysjohdon ja hallinnon lehti. Koko sadan vuoden elinkaarensa ajan se on ilmestynyt säännöllisesti, ilman katkoksia Suomen kriisiaikoinakin. Sotia on tänä aikana koettu Suomessa jo viisi, ja kaikista niistä on selviydytty.
Vaikka jokainen uusi sukupolvi määrittelee omista lähtökohdistaan suhtautumisensa osuustoimintaan, lehti yhdistää. Se kertoo suomalaisesta hyvin laajapohjaisesta kansanliikkeestä yli sukupolvien, samalla kun se keskustelee yli kaikkien toimialarajojen ja keskinäisten kilpailuasetelmien.

Kari Inkinen

| Sivun alkuun |