Arkinen mutta tuntematon osuustoiminta

Toistakymmentä vuotta olemme osuustoiminnallisessa maailmassa viljellet sellaisia sanoja kuten corporate governance eli omistajahallinto, good practise eli hyvä käytäntö ja puhuneet hallintohenkilöiden keskeisestä roolista. Näistä ja sittemmin osuustoiminnan roolista ilmastomuutoksessa ja talouskriisissä on kuluvan vuoden aikana pidetty seminaareja Suomessa, Euroopassa ja myös maailman tasolla.
Saatiinpa Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n yleiskokouksessa marraskuussa Genevessä aikaan peräti kannanotto atomipommin turhuudesta. Kaikki ovat tärkeitä aiheita eli laajalla rintamalla etenemme. Osuuskunnan hallinnon kannalta tärkeintä on kuitenkin oman yrityksen asema. Yrityksen koosta riippumatta operatiivisen toiminnan tehokkuus, omistajahallinnon strateginen näkemys ja tiukka ympäristön seuranta on pantava etusijalle.

Tapana on todeta, että eurooppalainen osuustoiminta on sekä markkinaehtoista että jäsenkuntaa huomioiva. Jatkuva vertailu kilpailijoihin pitää osuuskunnan yritysmuotona kilpailukykyisenä. Miten menestystä mitataan? Kaikilla sektoreilla – tuottaja-, kuluttaja- ja palveluosuustoiminnassa – jäsenet äänestävät jaloillaan.
Maito tai liha ei pelkästä aatteesta lähde osuuskuntaan. Osuuskaupat ovat osoittaneet, että vain riittävän edullinen ostoskori vetää asiakkaat myymälöihin. Näihin vaatimuksiin vastaamisessa osuustoiminnalliset yritykset ovat pääosin onnistuneet.

Missä on parantamisen varaa? Paikallisuus ja identiteetti ovat olleet osuustoiminnan peruspilareita. Elintarvikkeissa olemme menettäneet paljon juuri näistä arvoista. Koetaanko Forssassa tai Nurmossa tehtyä lihatuotetta paikalliseksi? Tuskinpa, paitsi ehkä näiden paikkakuntien asiakkaat voivat niin tuntea.
Suurille osuuskunnille tärkeää on luonnollisesti suomalaisuus. Tämä ei estä sitä tosiasiaa, että pienillekin paikallisille toimijoille löytyisi tilaa. Tästä on Suomessa juuri liha-alalla hyviä esimerkkejä ja samoin maitoalalla Ruotsissa. Kummassakin esimerkissä on tuotteille saatu näin paremmat katteet.

Olemmeko onnistuneet kertomaan osuustoiminnan menestyksestä? Mielestäni ei! Osuustoiminta on tänään niin arkinen ja tärkeä asia, että sen nykyaikaisista ja edistyksellisistä yrityksistä sopisi laajemminkin pitää meteliä. Katsokaa vaikka Valio-ryhmän tuotteiden tuottoisaa jalostusastetta, lihatalojen monikansallisuutta, S-ryhmän monisataisen tuotekorin edullisuutta tai OP-Pohjolan finanssitavarataloa. Erinomaisia suomalaisia esimerkkejä tehokkuudesta ja määrätietoisesta strategiasta asiakkaiden ja jäsenistön eduksi.
Edelleen joudumme osuustoiminnallisten piirien ulkopuolella kuulemaan tehottomasta tai epämääräisestä johtamisesta ja kasvottomasta pääomasta. Moniportaista hallintoa pidetään joustamattomana päätöksentekijänä. Todellisuus on erilainen. Suuret moniportaiset yritykset, kuten edellä mainitut, ovat tehokkaasti hoidettuja. Pienemmät osaavat verkostoitua sekä Suomessa että ulkomailla. Kasvollisuuden ja tunnettuuden puolesta kannattaa tehdä enemmän töitä.

Lopuksi sokeri 110-vuotiaan osuustoiminnan juhlavuoden pohjalle. Vuoden suuriin ilonaiheisiin kuuluu SOK:n kansainvälisten asioiden johtajan Anne Santamäen valinta ICA:n hallitukseen. Hän on tällä tasolla vasta kolmas suomalainen, Väinö Tannerin ja Raija Itkosen jälkeen, järjestön 115 toimintavuoden aikana. Suoraan sanoen hurja saavutus. Voimme olla Annesta ylpeitä ja toivottaa edelleen menestystä ja voimia osuustoiminta-aatteen edistäjänä.
Yhdeksän vuotta kestänyt työni Pellervo-Seuran hallituksen puheenjohtajana päättyy vuodenvaihteessa. Kiitän hyvästä yhteistyöstä Pellervon jäseniä, Osuustoiminta-lehden lukijoita ja muita kumppaneitamme. Yhdessä olemme enemmän!

Marcus H. Borgström

| Sivun alkuun |