OSUUSTOIMINTATUTKIMUS
laajenee ja monipuolistuu
OOsuustoimintatutkimuksen tilanne on viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen kehittynyt selvästi parempaan suuntaan, mutta myös ongelmia on kohdattu.
 OPETTAJA JA OPPILAS Riikka Kivimäki (vas.) on professori Salme Näsin oppilaita Tampereen yliopistossa. He esittelivät yhdessä Osuustoimintatutkimuksen päivässä vertailevaa tutkimusta hallintoneuvostojen asemasta osuuskunnissa ja valtionyhtiöissä |
Tämänsyksyinen tutkimuspäivä 18.10.2010 Tampereella oli järjestyksessään jo kuudes. Sen järjestivät Osuustoiminnan neuvottelukunta ja Pellervo-Seura yhdessä Tampereen yliopiston taloustieteiden laitoksen kanssa.
Emäntänä toimi laskentatoimen professori Salme Näsi. Hänen edeltäjänsä oli S-ryhmän pääjohtajana tunnetuksi tullut Kari Neilimo. Laskentatoimi nousikin tämänvuotisessa seminaarissa uutena esille useamman alustuksen voimin.
Tutkimus on laajentunut
Tampereen seminaarissakin tuli esille, miten osuustoimintaan ilmiönä sopii parhaiten moni- ja poikkitieteellinen lähestymistapa. Samalla se on kova haaste niin tutkijoille kuin myös tutkimustuloksia hyödyntäville osuustoimintayrityksille ja -organisaatioille.
Osuustoiminta on jo saatu mukaan liiketaloustieteeseen Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Osuustoimintatutkimuksen hanketta räväkästi ja menestyksellä vetänyt KTT Iiro Jussila, 32, nimettiin juuri johtamisen ja organisaatioiden professoriksi viisivuotiskaudeksi. Hänestä tuli myös kauppatieteellisen tiedekunnan KTM-koulutusohjelman johtaja.
Osuustoiminta on vahvasti mukana myös Helsingin yliopistossa Ruralia-instituutissa Mikkelissä monitieteisenä yhteisötaloutena professori Tapani Köpän vetämänä. Myös KTT Eliisa Troberg työskentelee siellä. Mikkelistä hoidetaan myös monen yliopiston yhteishankkeena Co-op Studies -verkkokursseja, joita pyörittää verkkopedagogina Pekka Hytinkoski.
Aalto-yliopistoon kuuluvassa entisessä Helsingin kauppakorkeakoulussa dosentti Panu Kalmi edustaa osuustoiminnan kansantaloudellista tutkimusperinnettä. Maatalous-metsätieteellistä tutkimusta Viikissä edustaa dosentti Petri Ollila (OT 5/09 ja 6/09).
Itä-Suomen yliopistoon nykyisin kuuluvassa Kuopion yksikössä professori Juhani Laurinkari edustaa puolestaan yhteiskuntatieteitä ja sosiaalipolitiikkaa.
Haettu uutta dynaamisuutta
Eräs keskeinen puute osuustoiminnan kannalta piilee siinä, että se välillä pääsi tipahtamaan vuosikymmeniksi pois perusoppikirjoistakin. Tutkijatkaan eivät olleet siitä juurikaan kiinnostuneita ja ilmiötä pidettiin vanhanaikaisena.
Vielä ennen sotia suomalainen osuustoiminta oli keskeisesti monessa yhteiskunnallisessa pyrinnössä mukana. Aihe kiinnosti silloin laajalti niin sivistyneistöä kuin kansalaisiakin. Mutta sotien jälkeinen suurten etujärjestöjen – kuten SAK:n ja MTK:n – kulta-aika merkitsi osuustoimintaliikkeen jämähtämistä vuosikymmeniksi paikoilleen.
Todellisia vaaran vuosia elettiin 1990-luvun alussa, jolloin harva enää uskoi suomalaisen osuustoiminnan uudistumiskykyyn maailman muuttuessa radikaalisti. Se ihme kuitenkin myöhemmin toteutui. Avoimiin markkinoihin, kovaan kilpailuun ja EU-maailmaan sopeuduttiin hyvin.
Viime vuosikymmeninä on päästy purkamaan osuustoiminta-ajattelun jäämistä yhteiskunnan marginaaliin. Kiinnostus osuustoimintaan on ollut kasvussa, mutta myös selviä ongelmia on kohdattu. Eräs iso pulma on ymmärtää melko hajanaiselta vaikuttava ilmiö kuitenkin kokonaisuutena. Ongelma on pitkälti kulttuurikysymys.
Myös esimerkiksi uusien osuuskuntien perustamistahti, vajaat parisataa uutta vuodessa, ei valtakunnallisesti ole vielä riittänyt ylittämään yhteiskunnallista vaikuttavuuskynnystä. Paikallisia onnistumisia toki on riittänyt.
Suomen koulutusjärjestelmään osuustoimintamalli ei ole vielä päässyt osin ammattikorkeakouluja lukuunottamatta (OT 2/10), vaikka sillä olisi todella paljon uutta annettavanaan.
Mauno-Markus Karjalainen
| Sivun alkuun |