Sanottua Ot-tutkimuspäivässä 2010
Osuuskunnissa päätöksenteko moniulotteisempaa
Maanviljelysneuvos, MMM Marcus H. Borgström on lähtenyt osuustoiminnan monista hallintotehtävistä vapauduttuaan tutkimaan osuuskuntien hallinnon päätöksentekoa.
Borgströmin väite on, että osuuskunnan luottamushallinnon tehtävä päätöksentekijänä omistajaohjauksessa on moniulotteisempi kuin osakeyhtiön hallinnon jäsenen. - Saattaa olla, että jäsenistön tahto kanavoituu osuuskunnassa päätöksentekoon tavalla joka poikkeaa osakeyhtiöistä. Päätöksenteko saattaa peräti vastata eri kysymyksiin.
Selittävänä tekijänä hän näkee stakeholder / shareholder -asetelman. Laajemmin omistetuissa osuuskunnissa painotetaan yritysten sidosryhmät paremmin huomioivaa stakeholder-ajattelua. Osakeyhtiöissä toiminnan painopiste on puolestaan osakkeenomistajien (shareholder) tahdon toteuttamisessa.
Roolit riittävän selviksi kaikille
KTM Riikka Kivimäki ja hänen ohjaajansa professori Salme Näsi esittelivät vertailututkimuksen hallintoneuvostojen asemasta osuuskunnissa ja valtionyhtiöissä. Se on 2000-luvun talouslehtikirjoittelun perusteella tehty analyysi.
Valtionyhtiöissä hallintoneuvostot ovat joutuneet kovan kritiikin ja lakkautusuhan alle, mutta osuuskuntien ja keskinäisten vakuutusyhtiöiden hallintoneuvostojen roolista ja tarpeellisuudesta oli ainakin Kauppalehdessä keskusteltu hyvin vähän.
Ei ole myöskään esitetty argumentteja osuuskuntien hallintoneuvostojen tarpeettomuudesta. Ne eivät ole välittömän lakkautusuhan alla, mutta toisaalta valtionyhtiöistä vellova keskustelu saattaa Marcus H. Borgströmin mukaan heijastua myös ot-yrityksiin.
Kivimäen ja Näsin mukaan hallintoelinten palkkioiden on oltava jäsenkunnan hyväksyttävissä ja hallinnassa. Hallintoneuvostojen tehtävistä ja roolista tarvitaan tehostetusti osuustoimintayhteisöjen omaa sisäistä koulutusta.
Tietojärjestelmien kehittäminen oleellista
 KUINKA TIETOJÄRJESTELMÄT PALVELEVAT JOHTOA JA HALLINTOA? Jorma Sieviläinen päätti lähteä tutkimaan hallitusten työjärjestelmän liittymäkohtia yritysten tietojärjestelmiin ja johdon laskentatoimen työjärjestelmiin. Hän toimi aiemmin 21 vuotta Osuuskauppa Keulan toimitusjohtajana Raumalla. |
Sieviläinen totesi, että yrityksen ylimmän johdon ja hallinnon välillä vallitsee aina tiedon epäsymmetria. Osuustoiminnan tärkeiden sidosryhmien ja hallinnon kannalta hyvin kiinnostava ja oleellinen kysymys on, miten sitä parhaiten voisi vähentää. Kehitystyö tällä alueella tukisi selvästi osuuskuntien tavoitteita ja myös jäsenlähtöisyyttä. Väitöskirjatyölle on laadittu neljän vuoden aikataulu.
Kuinka sosiaalista vastuuta mitataan?
KTM Johanna Heiskanen esitteli puolestaan suunnittelemaansa tutkimusta laskentatoimen roolista sosiaalisen vastuullisuuden edistämisessä. Kysymyksessä on tapaustutkimus asiakasomisteisessa osuuskunnassa.
Heiskasen tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat sosiaalisesti kestävä henkilöstöjohtaminen ja kestävän suoritusmittauksen sekä kestävän tuottavuuden käsitteet. Näissä henkilöstön tuottavuus saavutetaan henkilöstöresursseja uudistavalla ja tukevalla tavalla. Siinä pitkäjänteisyys on tärkeämpää kuin lyhyen aikavälin voittojen puristaminen henkilöstöstä.
Yksiulotteinen ajattelu ongelmallista
Professori Juhani Laurinkari huomautti, että kilpailu näyttää tulleen toiminnan logiikaksi myös yhteiskunnan hyvinvointipalveluihin, sopii se sitten sinne tai ei. Tämä tarkoittaa mm. palvelujen alistamista talouspolitiikalle, kansainvälisen kilpailun avaamista, markkinaehtoistumista ja omavastuun ulottamista jopa marginaaliryhmille.
 KUULUMISIA VAIHDETTIIN Tutkimuspäivän kahvitaukokeskusteluissa mukana vasemmalta Juhani Laurinkari, Tapani Köppä, Veikko Hämäläinen ja Pekka Pättiniemi. |
Erilaisten järjestöjen palvelutuotantoa on hyvinvointipalveluissa paljon. Myös keskinäiset vakuutusyhtiöt ovat tärkeitä tekijöitä.
Uusi osuustoiminta ei ainakaan vielä ole saanut alalla tukevampaa jalansijaa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, vaikka siitä on puhuttu jo yli kymmenen vuotta.
Yritysneuvontaa selvä tarve vahvistaa
Tutkimusjohtaja Tapani Köppä esitteli Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Karjalassa toteutetun verkkokyselyn tuloksia osuustoimintayrittäjyyden neuvontapalveluista. Vastaajina oli 95 asiantuntijaa.
Kyselyn tuloksia Köppä piti yllättävän myönteisinä. Vastaajista 82 % katsoi, että osuustoiminta madaltaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. 74 % näki, että osuustoiminta monipuolistaa yritystoiminnan vaihtoehtoja.
Lisäksi 53 % kertoi, että osuustoiminta avaa uusia työ- ja palvelutilaisuuksia vaikeasti työhön sijoittuville eli ehkäisee syrjäytymistä. Yli puolet myös katsoi, että osuustoiminta vahvistaa paikallista yrittäjyyttä. Vähiten vastaajia innosti väite, ettei osuustoiminta toisi mitään lisäarvoa: sitä mieltä oli vain 3 %.
Peräti 78 % katsoi, että osuustoiminnalliset yritykset tarvitsisivat yleisen yritysneuvonnan lisäksi myös erityisesti niille sovellettuja neuvontapalveluita.
Uutisarvoinen havainto oli, että erityisesti yhdistyksille suunnattua yritysneuvontaa tulisi lisätä. Se ilmeisesti on jäänyt toistaiseksi paljolti paitsioon.
Yksinyrittämisen vahva kulttuuri
HTT Niina Immonen Tampereen Seudun Osuustoimintakeskuksesta ihmetteli, miten vahvasti Suomessa nykyisin vallitsee yksinyrittämisen kulttuuri.
93 % kaikista yrityksistä on alle 10 hengen yrityksiä. Suurin osa niistä työllistää vain alle kaksi henkilöä. Immonen näki virinneen pienosuustoiminnan, yhteisyrittämisen, uutena mahdollisuutena, jolla haastetaan perinteinen yksinyrittäjyyden mukainen ajattelu.
– Myös pienten osuustoimintayritysten yhteistyön ja kilpailukyvyn lisääminen on erittäin tärkeää. Tässä tarvitaan mm. konsortiorakenteiden kehittämistä tulevaisuudessa.
Mauno-Markus Karjalainen
| Sivun alkuun |