Osuustoiminnan kilpailuedut vajaakäytössä

Osuustoiminnan aidot kilpailuedut ovat edelleen koko osuustoimintakenttää ajatellen selvästi vajaakäytössä. Syykin on pohjimmiltaan selvä: puuttuva oppirakenne.

Löytyykö eri puolilta osuustoimintakenttää riittävästi tahtoa panostaa lähivuosina myös osuustoiminnan yhteisten kilpailuetujen rakentamiseen? Kuluttaja-, tuottaja-, palvelu- ja pienosuustoiminnalla on paljon myös omia erityispiirteitään ja lähtökohtiaan. PAINAVIA PUHEENVUOROJA Vesa Lehikoinen (vas.) ja Iiro Jussila käyttivät kiinnostusta herättäneet puheenvuorot Osuustoimintatutkimuksen päivässä 2010 Tampereen yliopistossa.

Aarrearkkua ei tunnisteta

Kilpailuetujen rakentamisessa olemme Vesa Lehikoisen mukaan osuustoiminnan aarrearkun äärellä.

Mutta sitä ei saada avatuksi, kun ei edes tiedetä kunnolla, mitä sen sisältä löytyisi. Niin aarrearkku uhkaa jäädä vintille tunnistamattomana pölyttymään hautautuen nykyajan monenmoisen roinan alle.

– Emme pysty hyödyntämään lähtökohtiamme kunnolla, kun osuustoiminta on paljolti vierasta myös osuustoimintayritysten omalle hallinnolle, johdolle ja henkilöstölle, Lehikoinen sanoi. Tämä pätee OP-Pohjola -ryhmässäkin.

Lehikoinen viittasi Kari Neilimoon, joka on joskus todennut olevan hyvä, jos edes puolet ot-yritysten hallintoelinten päättäjistä todella ymmärtää osuustoiminnan.

Puuttuva oppirakenne

Osuustoimintayritysten kilpailuetujen vajaakäyttö johtuu Lehikoisen mukaan oppirakenteen puuttumisesta (ks. OT 3/10). Hän vertasi tilannetta osakeyhtiöihin. Niiden menestystä tukee laajalle levinnyt ymmärrys pääomaehtoisen toiminnan luonteesta. Se ajattelu on lyönyt yhteiskunnassa ja esimerkiksi mediassa läpi.

– Tällöin yhteiskunnallista lisäarvoa jää syntymättä ja osuustoiminta jää vain huutolaispojan asemaan. Myös yritysten henkilöstövaihdoksiin liittyy tällöin alituinen uhka, Lehikoinen latasi.

Vielä toistaiseksi puuttuva vakiintunut oppirakenne erilaisine liiketoimintamalleineen olisi siis se avain, jonka avulla osuustoiminnan odottava aarrearkku olisi mahdollista avata laajan jäsenkunnan käyttöön. Näihin liiketoimintamalleihin kuuluu laajaomisteisessa osuustoiminnassa luontevasti myös yhteiskuntavastuullisuus.

Suoraan strategian ytimeen

Vesa Lehikoinen on itse ollut mukana OP-ryhmän strategiatyössä 1980-luvulta alkaen. Hän myös luottaa osuustoiminnan kasvaviin mahdollisuuksiin myös omalla sektorillaan:

– Vuodesta 2005 alkaen osuuspankkien markkinaosuus on vahvistunut, kun osuustoiminta on nyt otettu mukaan strategian kovaan ytimeen.

Vastaavia ajankohtaisia esimerkkejä löytyy myös muilta toimialoilta Suomessa esimerkiksi osuuskaupoista ja keskinäisestä vakuutustoiminnasta.

Riittävän vaikuttava tutkimushanke

Osuustoimintayritysten pitäisi herätä todella kehittämään osuustoiminnan tutkimusta pitkäjänteisesti. Tavoitteena tulisi olla kunnianhimoisesti oman oppirakenteen kokoaminen.

Liiketaloustieteet ja johtamisen näkökulma voisivat Lehikoisen mukaan tuottaa osuustoiminnalta vielä puuttuvan oppirakenteen. – Mutta meiltä puuttuu professuureja ja riittävän isoja ot-johtamisen tutkimushankkeita sekä myös ot-tunnuslukuja kokoavia tietokantoja.

Viisivuotinen, riittävän uskottava tutkimushanke vaatisi noin viiden miljoonan euron panostuksen, eli miljoona per vuosi.

Riittävän uskottavaksi tutkimushankkeeksi Vesa Lehikoinen luetteli kahden professorin, kolmen tutkijatohtorin ja kolmen nuoremman tutkijan muodostaman viisivuotisen hankkeen. Oleellista on myös se, että hankkeella olisi erittäin hyvät kansainväliset suhteet.

– Jos osuustoiminnan oma kenttä ei tässä asiassa herää, niin kuka sitten, Lehikoinen kysyi.

Omat pääomat keikahtivat velaksi

Oppirakenteen puuttumisesta seuraa Vesa Lehikoisen mukaan sellaistakin, että myös viranomaisten toiminta voi olla osuustoiminnan kannalta ajoittain jopa haitallista. Suuri vaara vaanii etenkin kansainväliseltä puolelta. Sieltä voi tulla jatkossakin säännöksiä, jotka eivät ota osuustoiminnan erityisluonnetta lainkaan huomioon.

Metsäliiton hallituksen puheenjohtajan Martti Asunnan mukaan esimerkiksi kansainvälisistä tilinpitonormeista kohdistuu yllättäviä paineita siihen, että vuosikymmenet omina pääomina pidettyjä osuuspääomia pitäisikin käsittellä velanluonteisina erinä.

Gradujen aiheita ja tukea tarjolla

Martti Asunta toi myös esille käytännön tutkimustarpeita Metsäliiton tai vastaavien tuottajaosuuskuntien näkökulmasta:

Miten jäsenistöä voi sitouttaa ja miten heitä saadaan sijoittamaan enemmän omaan osuuskuntaansa? Metsäliiton lähes 127 000 jäsenen joukossa on nykyisin paljon muitakin kuin tuottajia. Pitäisikö saada aikaan jäsenosuuksien vaihdettavuus ja kaupankäynti niillä? Myös hinnoitteluperiaatteet ja puunsaannin tasainen turvaaminen olisivat tärkeitä tutkimusaiheita.

- Myös S-ryhmästä löytyisi valtavasti gradunaiheita ja aineistoa, kertoi Anne Santamäki SOK:lta. Tällaisia ovat esimerkiksi jäsenyys, sen palkitseminen muutenkin kuin bonuksilla, omistajuuden psykologia ja mediatutkimus.

Mauno-Markus Karjalainen

| Sivun alkuun |