Hoivaosuuskunnat avuksi
vanhuspalveluihin
Väestön ikääntyminen luo paineita uusiin ratkaisumalleihin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Erityisesti haja-asutusalueilla osuuskunnat voisivat turvata hoivan laadun ja saatavuuden.
Esimerkiksi tällaisia vastauksia saatiin Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ja Pellervon yhteistyössä järjestämässä seminaarissa 4. lokakuuta Tampereella. Hyvinvointiseminaari oli osa Kansainvälistä osuustoiminnan teemavuotta 2012.
Yli 75-vuotiaiden määrän arvioidaan kolminkertaistuvan 2040 mennessä. Hoivan tarve taas lisääntyy merkittävästi 80 ikävuoden ylittämisen jälkeen. Vaikka ikäihmisten osuus kasvaa, hoitajia ja veroeuroja on yhä vähemmän. Sosiaali- ja terveyssektorilta myös eläköityy suhteellisesti suurin määrä työvoimaa.
– Vanhustenhuolto on työvoimavaltainen ala, mutta tuottavuuden parantaminen on hyvin rajoitettua. Hoivan hinta suhteessa muihin hyödykkeisiin ja palveluihin siis nousee, totesi tutkimusjohtaja Markus Lahtinen Pellervon taloustutkimus PTT:stä.
Hän varoo kuitenkin korostamasta tuottavuutta liikaa hoivapalveluista puhuttaessa.
– Hoitajalla tulisi olla enemmän aikaa olla vanhuksen kanssa ja pysähtyä juttelemaan hänelle. Tämä on tuottavuutta heikentävää, mutta jotakin sellaista, mitä pitäisi tavoitella.
Laatuseikat huomioitava
Ihmisten odotukset riittävästä hoivan tasosta ja määrästä ovat viime vuosina selvästi kasvaneet verrattuna takavuosikymmeniin. Hoivaosuuskunnat voisivat Lahtisen mielestä vastata kasvaviin laatuvaatimuksiin, koska ne tuntevat hyvin paikallisten asukkaiden tarpeet.
Kunta vastaa palvelun laadusta, mutta laatukriteereitä on vaikea saada kilpailutukseen. Erityisesti osuuskuntien kannalta laatuseikkojen huomioiminen olisi tärkeää, sillä muuten ne eivät pärjää kilpailussa isojen kansainvälisten yritysten kanssa.
– Osuustoiminta voi tuottaa laadukkaampia palveluja kuin kansainvälinen hoivajätti, joka laskee jokaisen herneen, jonka vanhus lautaselleen saa.
Yksityiset ratkaisut lisäävät lähtökohtaisesti hyvinvointia, mutta vain jos markkinat ovat kilpailullisia. Lainsäädäntö mahdollistaa hoivan tarjoajiksi ostopalvelut eli yhdistykset ja yritykset, oli kyseessä sitten osuuskunta tai osakeyhtiö.
Hoivalupaus selventäisi tilanteen
Hoivan pitää aina täyttää ihmisarvoisen vanhuuden kriteerit. Tällä hetkellä vanhustenhuollon taso vaihtelee varsin paljon eri kuntien välillä ja yleisestä taloustilanteesta riippuen. Lahtinen perääkin päättäjiltä hoivalupausta siitä, mitä hoivaa julkinen sektori rahoittaa ja tuottaa. Hoivalupaus pitää olla myös ajallisesti ja alueellisesti uskottava.
– Hoivapalvelujen rahoittamisen kannalta yhä olennaisempaa on, missä kulkee oman varautumisen ja yhteiskunnan velvollisuuksien välinen raja.
Suomalaisten eläkkeiden turvana on jo eläkelupaus, johon puuttuminen aiheuttaisi äänekkään julkisen keskustelun.
Toimintamallit monimuotoisia
Elokuussa käynnistyneessä Osuustoiminnalliset palvelumallit – OPAMA -tutkimushankkeessa selvitetään, millaisia ot-malleja Suomessa ja ulkomailla sovelletaan vanhuspalveluihin ja niihin verrattavissa oleviin palveluihin. Hanke alkoi elokuussa ja se kestää lokakuun 2013 loppuun saakka.
Hanketta hallinnoi Ruralia-instituutti, ja se toteutetaan yhteistyössä Idekoop osuuskunnan kanssa. Tutkimuksen ytimessä ovat vanhuspalvelut, joille haetaan uutta toimintamallia sekä haja-asutus- että kaupunkialueilla.
– Pienten yritysten kannattaa perustaa yhteisiä osuuskuntia, koska se tuo neuvotteluvoimaa esimerkiksi kilpailutuksessa, arvioi Seija Paksu Ruralia-instituutista.
Hän tietää myös tapauksia, joissa ikäihmiset ovat keränneet riittävästi porukkaa ja ja sitä kautta hankkineet palveluja. Myös heidän lapsensa ovat voineet perustaa hoivaosuuskunnan.
Seija Paksu arvioi projektin tuottavan kehittämis- ja toimenpide-ehdotuksia palveluratkaisuihin ja osuuskuntien toiminnan suunnitteluun.
Lähipalvelut karkaavat maaseudulta
Idekoop osuuskunnan toimitusjohtaja Jarmo Hänninen muistutti, että palvelujen saavutettavuus riippuu paljon asuinpaikasta.
– Saavutettavuudella on suuri merkitys palvelujen järjestämiselle. Jo kustannussyistäkin lähipalvelujen linjaus on pysynyt. Ne on saatava vähintään kuntakeskuksesta.
Maaseudun väestä 60 % asuu alle viiden kilometrin päässä kuntakeskuksesta. Harvaan asutulla maaseudulla yli kolmanneksella matkaa on yli 10 kilometriä ja 15 %:llä runsaat 20 kilometriä.
Hännisen mielestä pitäisi pohtia, onko haja-asutusalueella kotiin annettava hoito pirstaloituneena taloudellisesti tehokasta, vai kannattaisiko pohtia muita vaihtoehtoja. Niitä voisivat olla esim. sosiaali- ja terveysalalla henkilöstöomisteiset osuuskunnat, joista hyviä esimerkkejä löytyy mm. Japanista, Italiasta ja Ruotsista.
– Henkilöstöomisteinen osuuskunta on vaihtoehto yksinyrittämiselle. Se soveltuu myös yritysten yhteistyölle ja yhteiskunnalliseen yrittämiseen.
Hyvinvointipalveluiden tuottamiseen osuustoiminta soveltuu myös siksi, että ot-mallissa ei ensisijaisesti pyritä ulos jaettavaan voittoon, vaan ylijäämä käytetään palvelun kehittämiseen.
– Myönteiset paikallistaloudelliset vaikutukset näkyvät esim. työllisyydessä ja hankinnoissa. Palvelutarjonta rohkaisee lisäksi ihmisiä jäämään kotiseudulleen. Mikäli palvelut kaikkoavat, moni lähtee niiden perässä isommalle paikkakunnalle.
Epäkohtana Hänninen pitää demokratiavajetta palveluprosessissa: asiakas maksaa, mutta ei voi valita tai vaikuttaa.
– Asiakaslähtöisyyttä ei toisinaan huomioida palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Voidaankin kysyä, onko ylipäätään vanhanaikaista puhua asiakkuudesta.
Palvelun tarvitsijan rooli voisi Hännisen mukaan olla syvempi kuin vain olla maksajana tai palvelun vastaanottajana. Tavoiteltavampaa olisi oma-aloitteellisuus ja osallistuminen itse palveluprosessiin.
– Vertaistuotannossa asiakas (co-producer) tai hänen lähipiirinsä ovat aktiivisesti mukana prosessissa, palvelun kehittämisessä ja jopa tuotannossa. Palvelun tarvitsijat voivat siten vaikuttaa palvelun sisältöön ja laatuun.
– Nykytilanteessa otetaan sitä, mitä listalla on, joten vaihtoehdot ovat melko rajallisia.
Eriarvoisuus näkyy terveyspalveluissa
Professori Esko Kumpusalo Itä-Suomen yliopistosta sanoi Suomen terveydenhuollon olevan kriisissä. Kumpusalon mukaan vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen jälkeen terveyskeskusten toimivuus on heikentynyt merkittävästi.
– Kansalaisten eriarvoisuus terveyspalveluissa on OECD-maiden jyrkimpiä. Terveyskeskusten vetovoima työpaikkana on sekin heikentynyt. Terveyskeskuksissa on noin tuhannen lääkärin vaje, joka hoidetaan nyt keikkatyöllä.
Kiitosta Kumpusalolta eivät saaneet myöskään lukuisat terveydenhuollon hankkeet, joihin on 2000-luvulla laitettu satoja miljoonia euroja.
– Hankkeet, joiden tulevaisuutta ei ole tarkkaan mietitty, demoralisoivat terveydenhuoltoa ja vaikeuttavat kestävää kehitystä. Projekteja tehdään hallituskausittain ja ne päättyvät yleensä kuin kananlento, Kumpusalo latasi.
Terveyskeskus myös verkkoon?
Uudet sähköiset palvelumallit voisivat osaltaan ratkaista terveyskeskusverkon pulmia. Osuustoimintamallin puolesta pitkään puhunut Kumpusalo esitteli seminaarille uuden sukupolven terveyskeskuksen, joka toimii verkossa.
Sellaista on kehitelty Itä-Suomen yliopistossa 2007 lähtien osana sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kehityshanketta.
– Osuuskunta rakentaa kansalliseksi terveydenhuollon portaaliksi eTerveyskeskuksen ja siihen liittyvät sähköiset palvelut, kuten esim. terveysviestinnän ja kansalaisen oman hyvinvointikansion.
Hyvinvointikansiosta löytyvät esim. laboratoriotulokset ja ajantasaiset lääkitystiedot.
– Selvitämme, mitkä ryhmät erityisesti hyötyvät tästä e-palvelusta, jotta rajalliset resurssit voitaisiin keskittää järkevästi. Yksi tärkeä kohderyhmä on huonokuntoinen vanhusväestö.
Tällä hetkellä eTerveyskeskus toimii hyvinvointipolku.fi-portaalissa, jossa on tietoa ja ohjeita terveydestä ja hyvinvoinnista. Sivustoa ylläpitävät Itä- ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirit.
Osuustoiminta tasapainottaa
Hyvinvointipalvelujen tuottaminen perustuu parhaimmillaan julkisen ja yksityisen kumppanuuteen, korosti Pellervon toimitusjohtaja Sami Karhu. Hän luonnehti osuustoimintaa tasapainottavaksi organisointimalliksi.
– Sen arvot ja kiinnittyminen paikalliseen ihmisyhteisöön muistuttavat julkista sektoria. Toisaalta osuuskunnan valtteja ovat yritysmuodon joustavuus, kilpailullisuuden takaaminen ja laadun varmistaminen.
Teksti: Riku-Matti Akkanen
riku-matti.akkanen@pellervo.fi
| Sivun alkuun |