Yrttialalla osuuskunta on toimiva malli, uskoo tutkija Bertalan Galambosi MTT:n Ekologisesta tuotannosta. Yrttien viljely on ollut toistaiseksi pienimuotoista, mutta viime vuosina kuluttajien kiinnostus yrtteihin ja mausteisiin on kiihdyttänyt alan nousukiitoon.

- Yrttiviljelyssä on nyt saavutettu ns. kriittinen massa. Viljelijöitä on koulutettu eri puolilla maata, ja on etsittävä toimiva malli heidän organisointiinsa. Osuuskunnassa syrjäseutujen viljelijät voisivat yhdistää voimansa, Galambosi arvioi.

Hän on perehtynyt yrttiviljelyyn Keski-Euroopassa, ja tehnyt opintomatkoja myös viljelijöiden kanssa. Retket ovat olleet opettavaisia, sillä esim. Sveitsin vuoristo-olot muistuttavat Suomea: tilat ovat pieniä, sirpaloituneita ja kasvukausi on lyhyt. Tästä huolimatta Sveitsissä on luotu toimiva osuuskuntamalli yrttiviljelylle.

Millä reseptillä siellä pärjätään? Perusaineksia ovat markkinalähtöisyys, hyvä organisaatio ja työnjako, keskitetty jatkojalostus, luomu, korkea laatu sekä tasokas viljelyneuvonta ja -tutkimus.

Ykkösasia on markkinointi: tuottajilla on tarkat tiedot oman maan ja kansainvälisistä markkinoista, eli kasvien kysynnästä, hinnoista ja trendeistä. Heillä on myös tiivis kontakti suurostajiin ja teollisuuteen.

Osuuskunnissa on selkeä työnjako, jossa viljely ja esijalostus kuuluvat viljelijöille, ja jatkojalostus sekä markkinointi niihin erikoistuneille ihmisille. Tuottajat hankkivat siemenet ja taimet alan yrityksiltä. Galambosi muistuttaa, että nopeasti vaihtuvaan kysyntään ja hintoihin on reagoitava rivakasti. Yrteissä on oltava laaja valikoima ja uusia tuotteita on tarjottava aktiivisesti.

Plantamont yhdistää osuuskunnat

Sveitsin kahdeksalla osuuskunnalla on oma valtakunnallinen yhdistys Plantamont, joka organisoi tuotantoa niiden välillä. Kun teollisuus ilmoittaa raaka-ainetarpeensa, Plantamont välittää tiedon jäsenille tuottajien viljelyolojen ja osaamisen perusteella. Esim. iso Valplantes-osuuskunta solmii Plantamontin välityksellä ostajien kanssa 3-vuotiset sopimukset, niin myös viljelijöiden kanssa.

Tärkeänä pidetään neuvontaa, joka perustuu jokaisen maan oman yrtti-instituutin tutkimukseen. Sveitsissä on saatu aikaan peräti kansallinen yrttistrategia ja imago, Swiss Alpine Herbs. Suuryrityksetkin ovat sitoutuneet kotimaisen raaka-aineen käyttöön.

Edelleen osuuskunnat tuottavat lähinnä esijalostettua bulkkia, mutta tavoitteena on kehittää arvokkaampia lopputuotteita. Nykyisellään esim. Valplantesin viljelijät saavat tuloistaan puolet yrttiviljelystä. Hehtaarille laskettu tuotto on noin 34 000 euroa.

Lisätuloja sadoille tiloille

Yrttiviljely on lisääntynyt Suomessa viime vuosina mm. viherkesantotukien ansiosta. Vuonna 2000 viljelyala oli kaikkiaan 2700 ha. Alasta suurin osa oli kuminaa. Yrttien viljelyä harjoittaa lähes 1500 tilaa, joissa tuotetaan noin 30 eri kasvia. Tärkeimpiä yrttejä ovat kuminan lisäksi tilli, persilja ja valkosipuli.

Vaikka yrtit jo kiinnostavat monia viljelijöitä, markkinakanavat ovat melko suppeat. Vain harva tila pystyy hankkimaan vakituisia sopimuksia tukkujen tai luontaistuotteita valmistavien yritysten kanssa. Muutama yrttiosuuskunta on jo lopettanut toimintansa.

Teollisuus ostaa halpaa tuontitavaraa, koska kotimaista tuotantoa ei ole tarpeeksi. Lupaava vaihtoehto löytyy kuitenkin kotimaisen lääketeollisuuden ja puumalalaisten viljelijöiden yhteistyöstä. Se perustuu tuottajien pitkäjänteiseen sopimustuotantoon luontaistuotteisiin keskittyneen Hankintatukku Oy:n kanssa.

Osuuskuntamalli käy ratkaisuksi alan ongelmiin. - Jos johdossa on hyvää markkinointi- ja neuvontaosaamista, mallin kautta tämä osaaminen leviää. Myös keskitetyt investoinnit voidaan hyödyntää, jos osuuskunnalla on kuivuri, jatkojalostuslaitos ja markkinointiorganisaatio, Galambosi kuvailee.

- Helppoa viljelykasvia kuminaa tuotetaan jo tiloilla suorana sopimusviljelynä, mutta osuuskunta tuntuu paremmalta mallilta erikoisemmille yrteille, jotka vaativat enemmän käsityötä. Osuuskunnan avulla onnistuu pienten erien yhdistäminen omaleimaiseksi tuotevalikoimaksi. Rahaa on kuitenkin jäsenille tultava, muuten yhteinen intressi häviää.

Vaikka yrttien viljely yleistyisi merkittävästi, suurta vaaraa liiallisesta kilpailuista ei ole, sillä raaka-aineista tuotetaan Suomessa toistaiseksi vain pari prosenttia.

Luultavaa silti on, että yrtit jäävät Suomessa erikoisviljelyksi. - Päätuloja niistä saadaan vain muutamalle kymmenelle tilalle. Osuuskuntien kautta yrttiviljely voi kuitenkin antaa lisätuloja sadoille tiloille.

Eräs mahdollisuus ovat Keski-Euroopan rohdosmarkkinat, joilla on kasvava kysyntä uhanalaisista kasveista. Etelä-Savossa havaittiin apajat ajoissa, ja siellä pyöri 1999-2001 MTT:n hanke uhanalaisten rohdosten tuotannon kehittämiseksi. Lupaavimpia ovat keltakatkero, etelänarnikki ja ruusujuuri, joille on ostajia sekä Suomessa että ulkomailla. OMN-Osuuskunta onkin solmimassa 5-vuotista sopimusta sveitsiläisen lääketehtaan kanssa etelänarnikin viljelystä.

Päätoimiset yrttiosuuskunnat Suomessa ovat: OMN, Savonlinna; Yrtti-Vakka, Mynämäki; Karjalan Minttu, Hoilola ja Kiihtelysvaara; YrttiSavotta, Pieksämäki, perusteilla.

Muita osuuskuntia, joissa yrttien tuotantoa ja/tai keräilyä ovat ainakin seuraavat: Metsän Anti, Vuokatti; Ärmätti, Puolanka; Kitisen Kätevät, Sodankylä; Heinämukka, Kolari; Veräjä, Rovaniemen mlk; Keminkylä, Savukoski; Korvatunturimaan osk, Savukoski; Metsäeko, Salla; Sallan osk Jotos.