Tämän vuoden alusta voimaan tullut laki sosiaalisista yrityksistä voi avata uusia mahdollisuuksia joillekin vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä työllistäville osuuskunnille. Rajoitteet tuen saamiselle ovat kuitenkin tiukat. Sosiaalisen työosuuskunnan käyntiin saaminen voi olla lain rajoitteiden vuoksi hankalaa.
Tämän vuoden alussa astui voimaan laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003). Lain avulla pyritään helpottamaan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymistä. Sosiaaliset yritykset merkitään työministeriön ylläpitämään rekisteriin ja ne saavat tukea toimintaansa varten.
Lain tavoitteena on saada yritykset työllistämään vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Jotta yritystä voidaan lain mukaan pitää sosiaalisena yrityksenä, on sen työllistetyistä vähintään 30 % kuuluttava näihin erityisryhmiin.
Lisäksi työntekijöiden työajan on oltava vähintään 75 % normaalista enimmäistyöajasta. Työtekijät eivät myöskään saa joutua heikompaan asemaan palkanmaksun suhteen, vaan heille on maksettava normaali työehtosopimusten mukainen palkka.
Samalle viivalle
muiden kanssa
Sosiaaliset yritykset ovat lähtökohtaisesti samanlaisia yrityksiä kuin muutkin. Ne toimivat normaalien liiketoiminnan periaatteiden mukaan ja pyrkivät toiminnassaan kannattavuuteen. Ne voivat toimia millä tahansa toimialalla ja edustaa mitä tahansa yritysmuotoa.
Sosiaaliset yritykset eroavat muista yrityksistä siten, että ne työllistävät henkilöitä, joiden olisi muutoin vaikea työllistyä. Yritykset saavat tällöin tukea, jonka tavoitteena on saattaa ne samalla viivalle muiden yritysten kanssa. Eräs sosiaalisten yritysten tukimuoto on ns. työllisyyspoliittinen projektituki, jota maksetaan, kun yrityksen nimenomaisena tavoitteena on vaikeasti työllistyvien työllistäminen.
Yhtymäkohtia
osuustoimintaan
Vaikka sosiaalisten yritysten ei tarvitsekaan edustaa mitään tiettyä yritysmuotoa, voidaan niiden tavoitteen asettelusta löytää yhteneväisyyksiä osuustoiminnallisten yritysten toimintaperiaatteiden kanssa. Näin varsinkin kun niitä verrataan työosuuskuntiin, joiden toiminnan tavoitteena on jäsentensä työllistäminen. Tätä kautta tavoitteena on osuustoiminnan laajemmat periaatteet huomioiden myös jäsenten aktivoiminen, syrjäytymisen estäminen ja elämän syrjässä kiinni pitäminen.
Osuustoiminnan kehittäjät - Coop Finland ry:n helmikuisessa sosiaalista yrittäjyyttä ja osuustoimintaa käsitelleessä seminaarissa työministeriön ylitarkastaja Paavo Saikkonen kertoi lain valmistelusta. Hän totesi sen parantavan osuuskuntienkin mahdollisuuksia toimia erityisryhmien työllistäjinä. Saikkosen mukaan vastaavanlaisia lakeja on käytössä jo monissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Italiassa, Espanjassa, Kreikassa, Portugalissa ja Ranskassa on voimassa lait sosiaalisista osuuskunnista, jotka vastaavat monilta osin tavoitteiltaan Suomessa nyt voimaan tullutta lakia.
Saikkonen kertoi myös, että lain käyttöönoton jälkeen muodostetaan aloittavia sosiaalisia yrityksiä varten tuki- ja neuvontapalveluverkosto, josta vastaa Vates-säätiö. Lisäksi työministeriön verkkosivuilta löytyvät sosiaalisten yritysten omat sivut.
Lain soveltuvuus
käytännön testissä
On kiinnostavaa nähdä, miten laki toteutuu käytännössä ja asettavatko lain jotkin yksityiskohdat osuuskunnille hankalasti täytettäviä vaatimuksia. Esimerkiksi edellytys 75 prosentin vähimmäistyöajasta voi olla ongelmallinen varsinkin toiminnan alkuvaiheessa oleville osuuskunnille, kun sen jäsenilleen mahdollistamat työtilaisuudet ovat luonteeltaan osa-aikaisia ja vakiintumattomia.
Toisaalta lain tavoitteena ei ole pelkästään se, että uusia yrityksiä perustettaisiin sosiaalisen yrityksen muotoon, vaan myös niin, että vanhat jo toiminnassa olevat yritykset voisivat tarvittaessa muuttua sosiaalisiksi yrityksiksi. Ehkä lain soveltuvuuden kannalta hyvä kysymys onkin se, että onko olemassa tilanteita, joissa lain edellytykset täyttävän yrityksen ei kannata hakeutua sosiaalisten yritysten rekisteriin, jos tästä onkin seurauksena sen toimintaedellytysten kaventuminen.
Joka tapauksessa lain tavoitteena on parantaa sen toimintaperiaatteiden mukaan toimivien yritysten ja myös työnhakijoiden asemaa. Samalla se antaa yrityksille enemmän mahdollisuuksia ottaa laajemmin huomioon koko yhteiskunnan tavoitteita.
Juhani Lehto
juhani.lehto@pellervo.fi