Osuustoiminta-lehdellä oli tänä keväänä meneillään laaja puhelinkierros, jossa kävimme läpi kaikki perustetut uusosuuskunnat. Tieto jokaisesta hyvin toimivasta osuuskunnasta aina ilahduttaa. Mutta surullista on, kun valtaosa esimerkiksi vuonna 1994 perustetuista uusosuuskunnista on käytännössä jo lopettanut toimintansa.

Tukea ja neuvontaa olisi matkan varrella mitä ilmeisimmin tarvittu paljon enemmän kuin sitä on käytännössä eri puolilta pystytty tarjoamaan. Valtaosa perustetuista pienosuuskunnista yksinkertaisesti uupuu matkalle ilman toimivaa tukea.

Moni tosin on täyttänyt sikäli tarkoituksensa, että sen aktiivit ovat saaneet pysyvämmän työtilaisuuden - ja usein juuri osuuskunnan ansiosta - muualta. Tilanne uusosuuskuntien kentällä on kuitenkin hälyttävämpi kuin mitä tähän mennessä on ollut yleisesti tiedossa. Alueellinen vaihtelu on kuitenkin hyvin suurta. Esimerkiksi Tampereen seutu ja Kainuu ovat vahvoja alueita tällä hetkellä.

Tietenkin katseet tilanteen korjaamisesta kohdistuvat nyt etenkin valtiovallan suuntaan. Valtion vahva intressi on edistää yrittäjyyttä kaikin tavoin. Se varmasti on sitä vireämpää ja elinvoimaisempaa, mitä moninaisemmat ja joustavammat ovat yrittäjyyden muodot.

Tasavallan uuden hallituksen rungon muodostavat keskusta ja sosialidemokraatit. Näiden puolueiden edustajilla on selvästi eniten kokemusta osuustoiminnan moninaisista luottamustehtävistä. Asiaa pitkälle selittää niiden tausta ja se, että ne ovat selvästi kaksi Suomen suurinta puoluetta.

YKSI AVAIN TURHAN USEIN
PUUTTUU TYÖKALUPAKISTA

Tässä lehdessä on viime aikoina kirjoitettu useampaan otteeseen (ks. esim. Juhani Lehdon artikkeli OT 5/03) siitä, miten vieläkin esimerkiksi monet yritysneuvojat ja koulutusjärjestelmien edustajat pitävät osuustoimintaa lähinnä "vain marginaali-ilmiönä". Kun sitä ei tunneta, niin se automaattisesti hylätään ja sitä vieroksutaan. Mutta tämä asenne johtaa yhteiskunnan kannalta vain hedelmättömään umpikujaan.

Yrityksiä jää perustamatta siitä syystä, että työkalupakista puuttuu yksi oleellinen avain eli osuustoiminta. Onneksi tällä saralla on viime aikoina päästy eteenpäin, kun tieto on lisääntynyt ja asenteet ovat vähitellen kypsyneet. Näistä positiivisista esimerkeistä olemme tässä lehdessä myös kirjoittaneet.

Osuustoimintaa ei enää saisi unohtaa, kuten se valitettavasti vielä unohtui Anneli Jäätteenmäen ja myöhemmin Matti Vanhasen hallitusohjelmasta. Tasavallan hallituksella olisi nyt etsikkoaika saada osuustoiminta mukaan esimerkiksi valmisteilla olevaan yrittäjyysohjelmaan. Olisi paneuduttava asiaan riittävällä laajuudella ja voimalla eikä rajattava asiaa vain tietyntyyppisiin osuuskuntiin.

TARVITAAN KUNNON
OSUUSTOIMINTAHERÄTYSTÄ

Euroopan unionin komissio hyväksyi viimein helmikuussa asiakirjan osuustoiminnan edistämisestä Euroopassa - siitä kerrotaan laajemmin toisaalla lehdessämme. Asiakirjan tärkein viesti on siinä, että osuustoiminta saa sen myötä virallisen statuksen eli aseman myös EU:n sisällä. Pitkällä aikavälillä sillä on oma myönteinen merkityksensä.

Viime vuonna perustettujen osuuskuntien määrä lähti huonompien vuosien jälkeen jälleen nousuun, kun noin 250 uutta perustettiin.

Määrä ei ole kuitenkaan tarpeeseen nähden vielä läheskään riittävä. Kun osuustoiminnan asema ja tukijärjestelmät saataisiin kohtuullisen kattavasti kaikilla alueilla kuntoon, niin uusperustannan määrän pitäisi nousta vähintään kaksinkertaiseksi, yli 500 uuteen osuuskuntaan vuodessa.

Todellista uusosuustoiminnan edistystä on vain se, jos syntyvyys selvästi ylittää kuolleisuuden ja aloittava yritystoiminta pääsee selvästi positiiviselle kehitysuralle, joka myös kestää. Pelkästään lyhytjännitteisten ja sattumanvaraisten projektien varassa se ei tahdo millään onnistua.

Eräs selvä ongelma yritysten perustamisessa ovat myös kirjanpito- ja tilitoimistot, jotka usein ovat yritysten perustamisvaiheissa asiantuntijoina mukana. Myös niihin pitäisi "osuustoimintaherätys" saada ulottumaan.

Suomalaisen yhteiskunnan kehityksen näkökulmasta olisi strategisesti hyvin tärkeää, että kaikki palaset lähtien koulutuksesta ja päätyen kehittyvään ja hyvin työllistävään uuteen yritystoimintaan saataisiin mahdollisimman saumattomasti nyt tukemaan toisiaan. Tekemistä siinä ainakin piisaa, mutta rahoituksesta on melkein kaikkialla ankara puute.

Mauno-Markus Karjalainen