Osuuskuntia on yhteisötalouden noin 9.000 toimijasta 16 prosenttia, mutta niiden osuus nousee 24 prosenttiin yhteisötalouden palkanmaksajana Suomessa.

Eurooppalaisesta keskustelusta on rantautunut myös Suomeen paljon käytetty käsite "Social Economy". Käsitteen käyttö on ollut valitettavan sekavaa ja epäyhtenäistä, eikä yhteisötalouden suomalaisesta ilmenemisestä ole pystytty muodostamaan kokonaiskuvaa. Yhteisötalouden taloudellisen painoarvon selvittäminen oli osa allekirjoittaneen lisensiaatintutkimusta "Yhteisötalouden suomalainen malli - käsitteet, käytäntö ja teoria". Tutkimus on hyväksytty Tampereen yliopistossa toukokuussa. Muista yhteisötalouden määrittymisen kriteereistä (juridinen organisoituminen, käsiteanalyysi ja siihen liitetyt laadulliset ominaisuudet) saa lisätietoja allekirjoittaneelta.

Yhteisötalouden toimijat jakautuvat sekä yrityksiin (osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt) että yhdistyksiin ja säätiöihin. Osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden ensisijainen tavoite on jäsenen elinkeinon tai talouden tukeminen. Nämä harjoittavat aina taloudellista liiketoimintaa. Yhdistykset puolestaan toimivat aatteellisen tavoitteensa toteuttamiseksi. Haasteina tilastoja muodostettaessa onkin erityisesti yhdistysmaailman liiketoiminnan esiin saanti.

Teetätin Tilastokeskuksella tutkimustani varten yhteisötalouden tilastoja kaikista yhteisötalouden organisoitumismuodoista. Tilastoihin poimittiin tietoja kokonaismäärästä, alv-velvollisten määrästä, henkilöstöstä (kokovuosityöllisiksi muutettuna), maksetuista palkoista ja liikevaihdosta. Tilastot koottiin syksyllä 2003, vuoden 2001 tietojen perusteella.

Ehdoksi asetettiin se, että organisaatio oli toiminut 2001 yli puoli vuotta ja työllisti enemmän kuin yhden puolipäiväisen. Osuuskunnilla ja keskinäisillä vakuutusyhtiöillä työllistämiskriteerin vaihtoehtona oli 8987 euron minimiliikevaihto.

Taloudellista toimintaa harjoittavia, kriteerit täyttäviä yhdistyksiä on vain 4,7 % kaikista yhdistysrekisteriin merkityistä. Osuuskunnistakin kriteerit täytti vain 41 %. Kaupparekisteriin on merkitty säätiöitä ja taloudellisia yhdistyksiä selvästi vähemmän kuin Tilastokeskus ilmoittaa liiketoimintaa harjoittavien lukumääräksi. Tämä kuvaa tilastoinnin vaikeutta säätiöillä, jotka eivät selkeästi tavoittele liiketoiminnan harjoittamista; taloudellisia yhdistyksiä taas ei säännellä juridisesti.

VIITISEN PROSENTTIA
KANSANTULOSTA

Tilastokeskuksen mukaan yhteisötalouden toimijoita on Suomessa noin 9.000. Eniten on aatteellisia yhdistyksiä (65 %) ja osuuskuntia (16 %). Taloudellisia yhdistyksiä yhteisötaloudessa toimii 10 % ja säätiöitä 7 %. Keskinäisten yhtiöiden osuus jää kahdeksi prosentiksi.

Henkilöstöä on 101.306, joka on 4,9 % kaikista palkansaajista. Yhteisötalouden toimijat maksavat palkkoja tilastojen mukaan 2,67 miljardia euroa. Sekin edustaa 4,9 % nettokansantulosta.

Aatteellisten yhdistysten osuus vähenee 40 prosenttiin, kun vertaillaan maksettuja palkkoja. Sen sijaan osuuskuntien merkitys maksetuista palkoista nousee 24:ään, säätiöiden 19:ään ja keskinäisten yhtiöiden seitsemään prosenttiin. Taloudellisten yhdistysten osuus toimijoista ja maksetuista palkoista on sama.

OSUUSKUNTIEN
TYTÄRYHTIÖT EIVÄT NÄY

Selvitin tilastointia uusosuustoiminnan näkökulmasta tarkistamalla syksyllä 2003 kaikkien Pellervo-Seuran uusosuuskuntarekisteriin (www.pellervo.fi/wuokko) merkittyjen osuuskuntien rekisterimerkinnät kaupparekisteristä. Tulokseksi sain, että uusosuuskunnista toimivina voi pitää ainakin niitä, jotka ovat rekisteröityneet ennakkoperintärekisteriin. Näitä oli vain 895 kaupparekisteriin merkityistä noin 1300:sta. 

Perinteisestä osuustoiminnasta tutkimukseni tilastot eivät sisällä osuuskuntien yhtiöittämien tai omistamien tytäryritysten tietoja. Esimerkiksi Osuustoimintalehden Vuosikirjassa 2003 yksin Metsäliitolle merkitty liikevaihto ylittää Tilastokeskuksen toimittaman osuuskuntatilaston kokonaisliikevaihdon.

Suuri ero johtuu siitä, että OT:n tilastossa on ilmoitettu koko Metsäliitto-Yhtymän tiedot. Esimerkiksi henkilöstön määrä, noin 30.000, koostuu Metsäliitto Osuuskunnan osittain tai kokonaan omistamien, osakeyhtiömuotoisten yritysten (kuten M-Real, Finnforest jne.) tiedoista. Tutkimuksessani otin kuitenkin huomioon vain varsinaisen Metsäliitto Osuuskunnan henkilöstön, jota vuonna 2002 oli tuhatkunta. Kaikkien suurten osuustoimintayritysten toiminnassa on Tilastokeskuksen aineistossa vastaavia merkittäviä tilastoeroja.

Osakeyhtiöt ovat osa yksityisen sektorin yritystoimintaa, ja toiminnasta puuttuvat monet yhteisötalouteen liitetyt tärkeät ominaisuudet, kuten demokraattinen päätöksenteko. Tätä välillistä osuuskuntien ohjaamaa taloudellista vaikutusta on vaikea mitata, mutta toki se täytyy ottaa huomioon yhteisötalouden kokonaisuutta arvioitaessa. Selvitystä vaatisi mm. se, mitä yhteisötalouden periaatteita nämä osuuskuntien omistamat tytäryhtiöt toteuttavat ja miten.

Yhteisötalouden toimijoiden kokonaisliikevaihtoa ei voi arvioida, sillä kaikilta toimijoilta ei ole saatavissa liikevaihtotietoja. Luultavasti liikevaihdon jakautuminen on kuitenkin lähempänä maksettujen palkkojen suhdetta kuin lukumäärien jakautumisen suhdetta. Tutkimukseni perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että yhteisötalouden toimijoilla on merkittävää taloudellista painoarvoa koko yhteiskunnalle.

Niina Immonen