Pellervon selvitys osoittaa, että uusissa osuuskunnissa on useimmiten seitsemästä kymmeneen jäsentä. Nämä osuuskunnat ovat yleensä ns. työosuuskuntia. Suurempien, yli 30-jäsenisten osuuskuntien joukossa on enemmän mm. energiaosuuskuntia.

Selvitys pohjautuu Pellervon uusosuuskuntarekisterin tietoihin. Rekisteristä selvitykseen valittiin 542 osuuskuntaa eli kaikki ne, joiden jäsenmäärät ovat tiedossa. 

Selvityksen kannalta on vain hyvä asia, että tiedot jäsenmääristä on saatu osuuskunnilta sattumanvaraisesti siten, että aineistoa voidaan kohtuullisen hyvin käyttää kuvaamaan koko uuden osuustoiminnan joukkoa. Nämä osuuskunnat olisivat siis voineet valikoitua otokseen myös silloin, jos ne olisi poimittu satunnaisotannalla perusjoukosta. Aineiston koko on myös kohtuullisen suuri, koska se edustaa noin 30 % toiminnassa olevien uusosuuskuntien kokonaismäärästä.

Jäsenmäärän muuttumisesta toiminnan aikana ei ole riittävästi tietoa, joten tässä selvityksessä on kysymys lähinnä osuuskuntien perustamisvaiheen jäsenmääristä. Osuuskuntien toiminnan luonteesta riippuukin, ovatko ne jäsenmäärän suhteen erityisen kasvuhakuisia vai halutaanko toimintaa kehittää ainoastaan niiden jäsenten kesken, joiden kanssa on liikkeelle lähdetty. Ajan mittaan jäsenmäärät voivat myös pienentyä, kun vain motivoituneimmat jatkavat toimintaa. Eräissä osuuskunnissa jäsenmäärä on pienentynyt myös erottamisten kautta. 

Vesiosuuskunnat on ainoa suurempi ryhmä, josta jäsenmäärätietoja on erityisen vähän.

Mahdollisuus 
työttömyysturvaan

Peräti 13 prosentilla uusosuuskunnista on selvityksen mukaan täsmälleen seitsemän jäsentä. Erityisen suureksi ryhmä kasvaa, kun tarkastelua laajennetaan osuuskuntiin, joissa on 7-10 jäsentä eli sellaiseen ryhmään, jossa on selvästi tarpeena ollut vähintään seitsemän hengen porukan kasaaminen, mutta mukaan on saatu vielä varmuudeksi muutamia jäseniä. Näillä osuuskunnilla on peräti 38 prosentin osuus uusista osuuskunnista. Osuuskunnat ovat pääsääntöisesti ns. työosuuskuntia, joita uusista osuuskunnista onkin suuri osa.

Selvitys siis osoittaa, että osuuskuntia perustaville näyttää menneen erityisen hyvin läpi tieto vähintään seitsemän jäsenen tarpeesta silloin, kun mahdollisuus työttömyysturvaan halutaan säilyttää. Tällöin omistusosuus jää alle 15 prosentin eikä yrittäjästatusta synny. 

Eri yhteyksissä on tullut myös ilmi, että monet jopa luulevat osuuskunnan perustamiseksi tarvittavan aina vähintään seitsemän jäsentä. Osuuskuntalakihan ei tätä vaadi, sillä uuden lain mukaan kolmekin jäsentä riittää.

Pienten joukossa
yllättävän paljon suuria

Alle seitsemän jäsenen osuuskuntia on vain 5,5 % uusista osuuskunnista. Nämä ovat siis osuuskuntia, joissa on 3 - 6 jäsentä. Tämä osoittaa, kuinka merkittävä raja seitsemän jäsentä on monille osuuskunnan perustajille. Aivan pienimpien osuuskuntien vähäiseen määrään vaikuttaa osin se, että alle viiden jäsenen osuuskuntia on saanut perustaa vasta vuoden 2002 alusta lähtien. 

Yli 30:n jäsenen osuuskuntien joukossa mm. energia- ja hankintaosuuskuntien osuus on suurempi kuin pienempien, alle 10 jäsenen osuuskuntien joukossa. Suurten, yli 50 jäsenen osuuskuntien osuus on ehkä yllättävänkin korkea, 8,5 %. 
Poikkeuksellisen korkeat jäsenmäärät tässä joukossa on kahdella osuuskunnalla. Ähtäristä käsin toimivalla Verkko-osuuskunta Kuuskaistalla sekä tamperelaisella Vastapaino Osuuskunnalla on molemmilla pitkälle toistatuhatta jäsentä.

Keskiarvolla mitattuna uusissa osuuskunnissa on melko paljon jäseniä. Keskimääräiseksi jäsenmääräksi saatiin noin 18. Näinkin korkea luku johtuu sellaisten osuuskuntien melko suuresta määrästä, joissa jäseniä on muutamia kymmeniä. Keskiarvoa laskettaessa jätettiin jo pois pari poikkeuksellisen runsasjäsenistä osuuskuntaa. Mediaanilla eli aineiston keskimmäisellä lukuarvolla mitattuna jäsenmäärä meneekin sitten lähemmäksi kymmentä.

Juhani Lehto
juhani.lehto@pellervo.fi