"Kaikessa yrittämisessä pätee se, että yksin ei voi tehdä kovin paljon. Yhteistyön tarve tulee aina vain lisääntymään", tuumaa hankintaosuuskuntien viestintää ja yhteistyötä Itä-Suomessa ja Kainuussa kehittävä Jarmo Hänninen.

Osuuskuntien pärjäämisessä itsestään selvä lähtökohta on se, että talouden pohja pitää. Vaikka asian pitäisi olla itsestäänselvä, käytäntö on ajoittain päässyt lipsumaan. Seuraavaksi tärkein asia Jarmo Hännisen mielestä on miettiä, mikä on toiminnan tarkoitus.

"Se ei ole päivän hinta tai seuraava kauppa. Osuuskunnan tarkoitus on aina palvella jäseniä pitkällä jänteellä. Erityisesti luottamusmiehille pitää olla selville, mihin ollaan menossa, ettei sorruta hetkellisiin houkutuksiin."

"Lisäksi osuuskunnan tehtävänä on ainakin välillisesti muuttaa yhteiskuntaa, ellei muuta niin sitten markkinoita. Työosuuskuntien tehtävänä on vahvistaa jäsenten asemaa työmarkkinoilla, hankintaosuuskuntien tehtävänä vahvistaa jäsenten asemaa tarvikekaupassa."

Jarmo Hännisen osuustoimintaura alkoi Helsingin yliopiston palveluksessa. Pelkästään teoriaa ei kuitenkaan voinut jäädä pohdiskelemaan, kun uusosuustoiminnan buumi vaati asiantuntijoita tosi toimiin neuvontatyöhön ja luennoimaan. Jo vuonna 1988 alkoivat selvitykset, mitä mahdollisuuksia osuustoiminnallisilla yrityksillä olisi maaseudun ongelmien ratkaisuun.

Hankintaosuuskunnat
tulivat tarpeeseen

"Hankintaosuuskunnilla oli vauhdikas ja menestyksekäs alku. Maatilojen hankintoja yhdistelemällä saatiin merkittäviä kustannussäästöjä. Tärkeä toimintamuoto oli mm. rehuviljan välitys muualta maasta."

Ensimmäiset hankintaosuuskunnat näyttivät toimintakykynsä, kun maatalouskaupan rakenteet olivat EU-jäsenyyden kynnyksellä muuttumassa. Aktiivisimmin osuuskuntia perustettiin Ylä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Osuuskuntia on edelleen toiminnassa parikymmentä ja niissä jäseniä noin tuhat.

Hankintaosuuskuntien ympärille on vuosien mittaan käynnistynyt runsaasti muutakin yhteistoimintaa. Osuuskuntien kautta moni yrittäjä on löytänyt kumppaneita ja yhdessä on sitten haettu käytännön ratkaisuja. Tuotantorakennuksia ja koneita on saatu tilojen yhteiskäyttöön, on rakennettu kuivureita ja hankittu käyttöön tehokkaampia koneita, joihin yksittäisillä tiloilla ei olisi ollut varaa.

"Nyt on selvästi nähtävissä, että uudelle vuosituhannelle tultaessa osuuskuntien vanha toimintatapa ei enää purrut yhtä hyvin. Kustannushyötyjä ei yhteishankinnoin saavutettu enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Apua lähdettiin hakemaan laajemmasta yhteistyöstä."

Hankintaosuuskunta Hansu oli perustettu keskinäistä yhteistyötä varten pian ensimmäisten osuuskuntien jälkeen, mutta sen todellinen merkitys ja mahdollisuudet on löydetty vasta viime vuosina.

Kipeimmin ratkaisua vaativiksi ongelmiksi olivat muodostuneet tiedonvälitys ja tilausten käsittelyn viiveet. Tiedonvälitys kirjeitse oli työlästä, hidasta ja yllättävän kallistakin. Lisäksi kirjeet saattoivat kiireisiltä isänniltä jäädä lukematta ja kaupat tekemättä.

Ongelmat olivat osasyy myös siihen, että hankintaosuuskunnat olivat käytännössä rajoittaneet jäsenmääränsä noin 50:een. Jäseniä ei oikeastaan missään vaiheessa hankittu, mukaan vain otettiin sen verran kiinnostuneita kuin pystyttiin.

Kehittämishankkeen tarkoituksena oli mm. löytää ratkaisuja viestintään ja tilausten vauhdittamiseen. Periaatteellisiakin asioita pohditaan. Hanketta rahoittavat Euroopan maatalouden ohjausrahasto, Itä-Suomen ja Kainuun TE-keskukset, kunnat ja osuuskunnat itse. Toteutus tapahtuu Aluekehityssäätiön ja Hansun yhteistyönä.

"Yhtenä tavoitteena on päästä siihen, että hankintaosuuskunnat otetaan vakavasti tuotantopanoksia valmistavissa ja maahantuovissa yrityksissä. Ostaminen näyttää vieläkin olevan yllättävän vaikeaa."

Selvä tehostamismahdollisuus on yhteistyön myötä olemassa; osuuskuntien yhteistyö korottaa tilaukset uuteen kokoluokkaan. Isoilla määrillä pääsee ehdoista paremmin neuvottelemaan. Ostaminen osuuskunnan kautta tuhatkertaistaa viulujen maksajan eli viljelijän vallan panosmarkkinoilla.

Viestintäkysymyksiin on löydetty ratkaisuja kännykkään lähetettävien tekstiviestien ja sähköisen kauppapaikan avulla. Näin tieto ja tilaukset kulkevat ilman viiveitä. Kirjeitäkin osuuskunnat lähettävät jäsenilleen, mutta paljon vähemmän kuin ennen.

Internetissä on kaksiportainen kauppapaikka, jossa perustietoihin ja ensimmäiseen kauppaportaaseen pääsee kuka tahansa. Henkilökohtaisten salasanojen takana ovat vain jäsenille tarkoitetut palvelut ja tarjoukset.

Tuotantopanokset liian kalliita

"Tavaroiden saatavuuden ja tiedonkulun perusongelma on nyt hallinnassa, mutta kaikki kotimaiset toimijat eivät vieläkään käy kauppaa hankintaosuuskuntien kanssa. Viljelijät joutuvat maksamaan pitkän pennin siitä, että säädösten toimeenpanoa mm. kasvinsuojeluaineiden ja säilöntäaineiden kaupassa vitkutellaan. Tämä vähentää tarjontaa ja ylläpitää korkeaa hintatasoa. Pidemmän päälle ei ole mahdollista, että Suomessa on yhtä aikaa Euroopan kalleimmat tuotantopanokset ja alhaisimmat tuottajahinnat."

Yksi perustehtävä on pitää huolta siitä, että olennaiset panokset eivät tiloilla jäisi käyttämättä. Oikea panostus takaisi myös tuotteiden parhaan mahdollisen laadun.

Kehittämisen myötä poistuu kynnys ottaa osuuskuntiin uusia jäseniä. On nähtävissä, että toimivien osuuskuntien avulla yhä kiireisemmät viljelijät voivat helpottaa työtään ulkoistamalla tuotantopanosten hankintaa. Tämä edellyttää molemminpuolista luottamusta, mutta säästää paljon vaivaa.

"Osuuskuntien asema markkinoilla vahvistuu, jos vajavaisen kilpailun aiheuttama ongelma poistuu. Silloin mitataan jakelukanavien todellinen tehokkuus", Jarmo Hänninen näkee.

Antti Äijö