Vesiosuuskuntia jo lähes 1000
Vesiosuuskuntien perustaminen jatkuu vauhdilla: niitä on jo lähemmäs tuhat. Maaseudulla osuuskunta on usein ainoa keino turvata yhteinen vesihuolto, ja kasvukunnissa niillä vauhditetaan vesijohto- ja viemäriverkoston saamista alueelle.
Uusien osuuskuntien toimenkuva on laajentunut pelkän puhtaan veden hankinnasta myös jätevesien hoitoon.
Vesiosuuskuntia pyöritetään nykyisin entistä ammattimaisemmin. Uudet osuuskunnat eivät tyydy vain puhtaan veden hankintaan vaan huolehtivat myös jätevesistä, jolloin puhutaan vesihuolto-osuuskunnista.
Etelän kasvukunnissa yhteinen viemäröinti on tarpeen, sillä asutus tihentyy myös haja-asutusalueilla ja jätevedet aiheuttavat naapureille ongelmia.
Yleensä osuuskunta hankkii veden kunnan verkosta ja toimittaa sinne myös jätevetensä. Veden voi toki hankkia myös omasta vedenottamosta ja käsitellä jätevedet omassa pienpuhdistamossa.
Vesiosuuskuntia on perustettu viime vuosina enemmän kuin koskaan. Vuonna 2002 laskettiin, että tuolloin toimi noin 300 vanhaa, ennen vuotta 1987 perustettua osuuskuntaa. Vuoden 1987 jälkeen onkin sitten perustettu yli 650 uutta osuuskuntaa.
Tärkeitä
paikallisesti
Vesiosuuskunnat jylläävät määrällään, mutta eivät niinkään toimintavolyymillaan. Niiden lukumääräinen osuus kaikista vesihuoltolaitoksista on kaksikolmasosaa. Kaikesta talousvedestä ne kuitenkin myyvät vain viitisen prosenttia.
Jäteveden käsittelijöinä niillä on vielä pienempi rooli. Osuuskuntien putkia pitkin johdetaan ehkä prosentin verran kaikista jätevesistä.
- Koko Suomen vesihuollon kannalta osuuskuntien merkitys on melko pieni, mutta paikallisesti etenkin maaseutuoloissa ne ovat hyvin tärkeitä, summaa Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja
Rauno Piippo.
Osuuskuntien ansiosta vedenhankinta on turvattu monessa sellaisessa kylässä, jonne yleisiä verkkoja ei ole järkevää rakentaa. Monelta päänvaivalta on säästytty, kun ei ole tarvinnut pelätä oman kaivon kuivumista tai veden huonoa laatua.
Perustamistukea
kolmasosa
Valtio on avustanut vesiosuuskuntien perustamista välillä avokätisestikin. Tätä nykyä valtion avustukset ovat noin 20 %:n luokkaa, ja kunnilta voi tulla vähän päälle. Yhteensä avustuksia saadaan keskimäärin reilu kolmasosa, ja loput kuluista katetaan liittymismaksuilla, lainoilla ja jäsenten omana työnä. EU:n tukemiin hankkeisiin saa usein enemmän tukea kuin muihin.
Perustamiskuluissa on suuria vaihteluita. Urakoinnista veloitetaan eri hintoja eri puolilla maata, ja myös maasto-olosuhteet vaikuttavat kustannuksiin.
Vesiosuuskuntia on perinteisesti ollut paljon Pohjanmaalla, mutta nyt niitä on kautta maan. Viime vuosina kasvu on sijoittunut Etelä-Suomeen.
Osuuskuntien koko vaihtelee. Kuopion syrjäkylillä toimii toistakymmentä pientä osuuskuntaa, kun taas Espoon Suvisaaristossa tai Pornaisissa hommaa pyöritetään satojen jäsenten voimin. Yleisimpiä ovat kuitenkin pienet, alle 200 asukkaan osuuskunnat, joiden osuus on noin kaksikolmasosaa.
Jätevesien
käsittelyä kiristettiin
Toistaiseksi jätevesihuoltoa pyörittää vain pari prosenttia osuuskunnista.
- Jatkossa luku kasvaa, sillä vuoden alussa kiristettiin jätevesien käsittelyn laatuvaatimuksia haja-asutusalueilla, mainitsee yli-insinööri
Marketta Virta Uudenmaan ympäristökeskuksesta.
Perinteisillä kesämökeillä, joissa ei ole mukavuuksia ja jätevesiä tulee vähän, ei tarvita suuria toimenpiteitä. Vakituisesti asutuissa kiinteistöissä tilanne on toinen. Virta harmittelee, että yllättävän moni haluaa edelleen jätteen umpikaivoon, josta se haetaan tankkiautolla. Tämä on sekä kallista että ekologisesti huono ratkaisu.
Jos asuinkiinteistö ei liity yhteiseen verkkoon, paras vaihtoehto Virran mukaan on kompostikäymälä sekä maaperäkäsittely muille jätevesille. Pelkkä saostuskaivo ei enää riitä. Siirtymäaikaa uudistuksille on vuosia, mutta jo ensi vuoden loppuun vaaditaan selvitys asiasta.
Varsinkin talotihentymissä kannattaa kuitenkin harkita yhteistyötä. Viemäröinti voidaan vetää kunnan puhdistamolle, tai jos se on liian kaukana, voidaan perustaa yhteinen käsittelylaitos. Se voi olla joko pienpuhdistamo tai maaperäkäsittely.
Kannattaako
viemäröinti?
Rauno Piipon mielestä vanhojen osuuskuntien ei useinkaan kannata lähteä vetämään viemäriä - jo sen takia, että maaseudulla väki vähenee.
- Toisaalta etelän kasvuseuduilla asutus tiivistyy, joten niissä asiaa kannattaa harkita, Virta mainitsee.
Uusien osuuskuntien on järkevää laskea viemäri samaan kaivantoon, johon tulee vesijohto. Näin myös silloin, kun viemäri otetaan käyttöön vasta myöhemmin. Lisäkuluiksi tulee vain putki, jonka hinta tosin on nousussa. Selvästi eniten saa kuitenkin pulittaa maanrakennustyöstä.
Jos rakennetaan oma pienpuhdistamo, jäsenten on syytä muistaa, että se vaatii huolellista hoitamista. Virta arvelee, että sen ylläpitäminen harvoin onnistuu talkootyönä. Jos työtä ei anneta ulkopuoliselle, on ainakin syytä tehdä huoltosopimus ammattilaisen kanssa.
Vesiosuuskunnan ABC
Uunituoretta tietoa tarjoaa opas "Vesiosuuskunnan ABC". Kirjan julkaisee Uudenmaan ympäristökeskus tämän vuoden loppuun mennessä.
Opas on tarkoitettu osuuskunnan perustajille, rakentajille, ylläpitäjille ja hallintoihmisille. Kirja jakautuu neljään osaan: osuuskunnan perustamiseen, käytännön toteutukseen, isännöintiin ja ylläpitoon sekä osuuskunnan oikeudellisen aseman muutoksiin.
Kirjan taustavoimiin kuuluvat Maa- ja metsätalousministeriö, Kuntaliitto sekä Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. Opas julkaistaan Uudenmaan ympäristökeskuksen monistesarjassa ja lisäksi Internetissä osoitteessa
www.ymparisto.fi. Nettiversiota aiotaan pitää ajan tasalla, ja lisäksi siihen tulee paljon linkkejä muille asiaa käsitteleville sivuille. Nettiopas ilmestynee ensi vuoden alkupuolella.
-Tarja Repo
|
- Kannattaa maksaa ylimääräistä siitä, että saa vedet kunnan puhdistamoon, Virta summaa. Mutta jos etäisyys sinne on liian pitkä, ainoa vaihtoehto on oma puhdistamo.
Yhdistymisiä
tapahtuu
Jatkuuko osuuskuntien perustamisvauhti entistä tahtia? Piipon mielestä niitä syntyy edelleen, mutta myös yhdistetään toisiin osuuskuntiin ja kunnan verkkoon.
Syrjäkylillä osuuskuntia syntyy edelleen, ja niin myös etelän kasvukunnissa. Niissä osuuskuntien avulla vauhditetaan vesihuollon tuloa, joka muuten kestäisi vuosikausia. Asukkaat kustantavat hankkeet itse, ja parinkymmenen vuoden päästä kenties liitytään kunnan verkkoon.
MMM kannustaa perustamaan osuuskuntia vesihuollon järjestämiseksi. Tavoitteena kuitenkin on, että ne olisivat juuri siirtymävaiheen ratkaisuja ja liitettäisiin jatkossa osaksi suurempaa laitosta.
Marketta Virta muistuttaa osuuskuntien perustajia siitä, että on tärkeää informoida kaikkia mahdollisia liittyjiä. - Jos vain pari ihmistä on päättänyt hankkeesta ja neuvottelut jäävät liian vähäisiksi, seurauksena on riitoja. Joku voi vaikka ilmoittaa, että meidän maille ei tulla. Täytyy muistaa, että kyse on vapaaehtoisesta toiminnasta, jossa ei ole sijaa pakottamiselle.
Tarja Repo
|