Sosiaalinen yritys tarvitsee erityisaseman yritysten joukossa. Tätä korostetaan monessa Stakesin julkaiseman kirjan 26 kirjoituksessa.

Etelä-Pohjanmaan TE-keskuksen johtaja Raimo Harjunen edellyttää yritysneuvojilta paitsi erityisongelmien myös uusosuustoiminnan asiantuntemusta.
Laki sosiaalisista yrityksistä tuli voimaan vuoden 2004 alussa. Sosiaalinen tarkoittaa tässä sitä, että 30 prosenttia yrityksen työntekijöistä on vajaakuntoisia tai vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Työllistämis- ja yhdistelmätukea sekä työllisyyspoliittista projektitukea myönnetään sosiaalisten yritysten työllistämille vajaakuntoisille tai pitkäaikaistyöttömille tyypillisesti pidemmäksi ajaksi kuin muille yrityksille.
Työministeriön ylitarkastaja Paavo Saikkonen toteaa, että isoa pensseliä käyttäen 1990-luvun laman aikaiset uusosuuskunnat olivat ensimmäisiä suomalaisia sosiaalisia yrityksiä.
Virallisesti ensimmäinen sosiaalinen yritys, oululainen Tervatulli Oy, on työllistänyt pysyvästi kymmenkunta pitkäaikaistyötöntä kuuroa. Lisäksi parikymmentä pitkäaikaistyöttöminä tullutta ovat yhä Tervatullin palveluksessa, ilman yhteiskunnan tukia.
Tervatullin toimitusjohtaja Mauri Korhonen toteaa, että sosiaalinen yritys ei voi toimia ilman julkista tukea. Korhosen mielestä Tervatulli on osoittanut, kuinka sosiaalinen yritys työllistää edullisesti yhteiskunnan kannalta. Malli ei silti ole nopea, halpa eikä riskitön.
Viime vuoden lopulla sosiaalisia yrityksiä oli hyväksytty työministeriön rekisteriin vain yksitoista. Ne työllistivät rekisteröintihetkellään 204 ihmistä. Heistä vajaakuntoisia oli 61 ja pitkäaikaistyöttömiä 31. Yritysten perustamiseen varattiin 4,2 miljoonaa euroa. Summasta käytettiin noin 250.000 euroa.
Kirjassa esitellään kaksi rekisteröityä sosiaalista yritystä: kemijärveläinen kylmälaitteiden purkuun ja kierrätykseen erikoistunut Elwira Oy sekä helsinkiläinen "Osuuskunta Vanhakallio Oy" - kuten kirjassa otsikoidaan. Osuuskunta tukee lastensuojelunuorten työhön sijoittumista omistamassaan ravintolassa ja kahvilassa.
Vanhakallio ei elänyt vuottakaan sosiaalisena yrityksenä, sillä Helsingin kaupunki vei sen vapaaehtoiseen selvitystilaan tammikuussa (ks. uutinen sivulta 65). Toimitusjohtaja Juha Nenonen kertoo, että osuuskunnan toiminta loppuu 28. helmikuuta.

Hannu Kaskinen