Ammattikorkeakoulujen osuustoimintaopetus on vähitellen kehittymässä hyvin monimuotoiseksi. Monissa oppilaitoksissa osuuskunnat nähdään erinomaisena keinona edistää nuorten yrittäjyyttä ja organisoida opiskelijoiden yrityshankkeita. Mutta yhteistyötä ja materiaaleja tarvitaan lisää.

Eri paikkakunnilla toimivassa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa eli Humakissa opiskelijoita on saatu innostumaan yrittäjyydestä juuri osuustoiminnan kautta, koska kyseinen yritysmuoto perustuu yhdessä tekemiseen. Monelle opiskelijalle syntyy opiskelujen aikana myös jonkinlainen liiketoiminnan idea.
- Nuoret pitävät osuuskuntia yleensä oivana vaihtoehtona jakaa yrittäjyyden riskiä. Myös opiskelijat, jotka kokevat taloudellisen voitontavoittelun itselleen vieraana ajatusmaailmana, ovat kiinnostuneita osuuskunnista, koska heidän mielestään osuustoiminta edustaa "yhdistysmäisempää" yrittämistä kuin muut yritysmuodot, toteaa lehtori Kari Pirinen Humakista.
Pirinen sanoo osuustoiminnasta puhumisen sävyn muuttuneen muutamassa vuodessa ratkaisevasti osuuskuntien taloudellisen menestyksen myötä.
- On suorastaan hämmästyttävää, miten vähän esimerkiksi kaupallisessa koulutuksessa on tähän asti puhuttu osuustoiminnasta..

Osaajilla
riittää kysyntää

Työmarkkinat nähdään hänen mukaansa yhä enemmän oman osaamisen myymisen areenana. Joustavuutensa ansiosta osuustoiminta soveltuukin hyvin nimenomaan osaamisen ja palveluiden myyntiin.
- Osuuskuntia perustettaessa täytyy kuitenkin muistaa, ettei yrityksen perustaminen sellaisenaan takaa työtä ja toimeentuloa. Liikeidean kehittelyyn ja viilaamiseen käytetään usein liian vähän aikaa.
Pirinen harmittelee, että joissain oppilaitoksissa riittää se, että opiskelijat saavat hallinnollisesti ja teknisesti osuuskunnan perustettua. Tällöin osuuskunta ehditään perustaa ennen kuin mietitään, mitä aiotaan tehdä.
- Mielestäni nuoret on ensin saatava kiinnostumaan yrittäjyydestä ja vasta sitten oman osaamisen myymisestä ja liiketoiminnan mahdollisuuksista. Yritysmuoto kannattaa ratkaista vain hieman ennen yrityksen perustamista, Pirinen neuvoo.
Humakissa pyritään tarjoamaan nuorille aluksi perustiedot yrittäjyydestä ja yritystoiminnasta. Käytännössä kurssit yleensä päättyvät pohdittuun yrityssuunnitelmaan.
- Yhä useammin mukana on osuuskuntia tai jopa niin, että koko ryhmä päätyy perustamaan vain yhden yrityksen eli miltei poikkeuksetta osuuskunnan.
Hän sanoo osan osuuskunnista toimivan käytännössä yritysidean / ideoiden hautomona ja yrittämisen oppimisareenana, jota ilman ei käytännössä syntyisi nuorten yrittäjyysintoakaan.

Yrittäjyyskurssit
kiinnostavat opiskelijoita

Pirinen on tyytyväinen, sillä yrittäjyyden ja yritysaiheisten kurssien tarjonta kasvaa koko ajan. Myös niiden suosio tuntuu lisääntyvän.
Humak tukee opiskelijoita heidän omissa yritysprojekteissaan liittämällä liiketoiminnan osaksi opintoja.
- Kun opiskelija tai opiskelijat haluavat perustaa yrityksen tai kehittää olemassa olevan yrityksensä toimintaa, he voivat kasvattaa opintopisteitä ja saada ohjausta yritystoimintaan oppilaitoksen kautta, Pirinen valaisee.
Humakin puitteissa syntyneistä yrityksistä Pirinen mainitsee osuuskunta Raymondin, joka aloitti hiljattain uusissa tiloissa Jyväskylän keskustassa. Osuuskunnan omistajat ovat joko oppilaitoksesta valmistuneita opiskelijoita tai Humakissa vielä opiskelevia.
- Raymondin juuret on pohjustettu yrittäjyyskursseillamme ja myös liikeideaa on edelleen kehitetty täällä. Nyt osuuskunta on kehittänyt muutaman tuotteen, joita he lanseeraavat markkinoille.
Vielä opiskelijoina olevat jäsenet suorittavat kukin yhden 10 opintopisteen kurssin kesäopintoina kyseisessä osuuskunnassa. Kehittäessään osuuskunnan liiketoimintaa he myös opiskelevat osuustoimintaa.
- Olemme siis sovittaneet yhteen sekä yrityksen tavoitteet että opiskelijan oppimistavoitteet, summaa Pirinen.
Vaikka osuuskuntien suosio nuorten yrittäjyyden muotona kasvaa oppilaitosten kautta koko ajan, niin yhteistyö mm. ammattikorkeakoulujen kesken on Pirisen mielestä yhä satunnaista.
- Yrittäjyyskursseja tehdään verkkosovellutuksina yhä enenevissä määrin yhteistyössä. Silti yrittäjänä toimimisen malleja kehitetään yhdessä vain harvoin. Osuustoimintasektorilla olisikin hyvä mahdollisuus lisätä toimintamallinsa ymmärtämistä oppilaitosten yrittäjyysopetuksen kautta.
Pirinen kaipaa myös lisää ajantasaista materiaalia osuustoimintayrittäjyydestä, sillä monet opettajatkin tarvitsevat lisätietoa asiasta.

Riku-Matti Akkanen