Helsingin Paasitornissa järjestettiin 21. syyskuuta Osuuskunnat hyvinvointipalveluiden tuottajina -seminaari, johon osallistui lähes 50 pienosuustoiminnan kysymyksistä kiinnostunutta henkilöä Suomesta, Italiasta ja Puolasta. Seminaarin järjestelyistä vastasi Pellervon hallinnoima verkottuvien pienosuuskuntien Netco-projekti kumppaneineen.
Paasitornin satavuotias graniittilinna tarjosi seminaarille juhlavat puitteet. Kun käytössä oli nykyaikainen kokoustekniikka tulkkauslaitteineen, ei tilaisuuden onnistuminen ainakaan tästä jäänyt kiinni. Tapahtuma oli samalla osa Osuustoiminnan Kehittäjät - Coop Finland ry:n viime vuosina järjestämien osuustoimintaseminaarien sarjaa ja avauspuheen pitikin Coop Finlandin hallituksen puheenjohtaja Pekka Pättiniemi.
Seminaarissa keskityttiin hyvinvointialan osuustoimintaan, mutta osuustoimintayrittäjyyttä käsiteltiin myös yleisemmällä tasolla esimerkiksi lainsäädännön näkökulmasta. Pellervon lakiasiainjohtaja Kari Lehto esitteli Suomen osuuskuntalakia. Itseään kuivaksi kuvannut juristi ei ollut lainkaan kuiva ja lakiasiat tulivat käsitellyiksi tiiviissä paketissa.
Kolme kannustavaa
kotimaista esimerkkiä
Osuuskunta Toivon tutkimus- ja kehitysjohtaja Eero Riikonen kertoi vuonna 1997 perustetun osuuskuntansa taustoista, tämänhetkisistä projekteista ja tulevista haasteista. Osuuskunta tuottaa kuntoutus-, valmennus- ja työhyvinvointipalveluja sekä näihin aloihin liittyvää tutkimus- ja konsultointitoimintaa.
Toivolla on meneillään useita projekteja, joissa keskitytään mm. lasten ja nuorten auttamiseen lisäämällä vuoropuhelua lasten, nuorten, vanhempien ja koulujen välillä sekä toisaalta yksilöiden työhyvinvoinnin lisäämiseen vaikuttamalla johtamiskulttuureihin ja työpaikkojen toimintatapoihin.
Porilaisen hyvinvointialan osuuskunnan Niittyvillan toimintaa esitteli toimitusjohtaja Maija Toroska. Osuuskunta on perustettu vuonna 1998 ja jäseniä siinä on tällä hetkellä seitsemän. Toiminta rakentuu neljälle tukijalalle: kotipalvelut, kotisairaanhoito, asumispalvelut ja jalkojen hoito. Toiminnan käynnistyessä alkuinvestointeihin saatiin rahoitusta neljästä lähteestä: omarahoituksena, naisyrittäjyyslainana Finnverasta, pieni osuus työministeriöstä ja loput pankista normaalina pankkilainana.
Lukuisista kehittämisajatuksista ja myös toimitilojen kunnostus- ja laajennustoimista päätellen Niittyvillan toimintaa voi kuvata aktiiviseksi ja tulevaisuutta valoisaksi.
Kolmannen suomalaisen osuuskunnan tarinan kertoi toimitusjohtaja Arja Dolgov Osuuskunta Monellasta, jolla on takanaan yhdeksänvuotinen taival. Pääkaupunkiseudulla toimiva yritys tarjoaa siivouspalveluja yrityksille ja kotitalouksille sekä vuokraa keittiötyöntekijöitä Espoon ja Helsingin kouluihin ja päiväkoteihin.
Osuuskunta Monellalla on selvästi kova draivi päällä ja toimintaa on tämä vuoden alussa laajennettu Keski-Uudellemaalle, Lahteen sekä Jyväskylään.
Puolassa ja Italiassa
turvaverkko heikompi
Italialaisten ja puolalaisten esitykset vahvistivat sen, että yritystoiminnan lähtökohdat ovat näissä maissa kovin erilaiset. Näin varsinkin kun niissä yrittäjyyttä tarjotaan ratkaisuksi ihmisten nostamiseen turvaverkkojen ulkopuolelta työkelpoisiksi yhteiskunnan kansalaisiksi.
Lähtökohtien ero on selvästi siinä, että pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli takaa Suomessa edes jonkinlaisen perusturvan kansalaisille, mutta vastaavaa turvaa ei Italiassa eikä varsinkaan Puolassa ole.
Sinällään yrittäjyyden lähtökohdat, hieman poikkeavista lainsäädännöllisistä ratkaisuista huolimatta, ovat kaikissa kolmessa maassa samankaltaiset. Ehkä tässä on oppimisen paikkaa myös suomalaisille - miten samat yrittämisen peruskysymykset ratkaistaan erilaisissa toimintaympäristöissä.
Juhani Lehto
juhani.lehto@pellervo.fi
