Lapin kylätoimintapäivät kokoontuivat yli 300:n ihmisen joukolla 13.-15. lokakuuta pohtimaan Saariselälle kunnallista palvelurakenneuudistusta. Suurin huoli oli siitä, että kunnat vetäytyvät palvelujen tuottamisesta ja jättävät näin syrjäkylät ”oman onnensa nojaan”.

Kyläpäivät eivät tyytyneet pelkästään vaatimaan palveluja kunnalta, vaan pyrkivät etsimään vastausta kysymyksiin: Miten kylät vastaavat rakenneuudistukseen ja voivatko ne itse alkaa tuottamaan palveluja perustamalla yhdistyksiä ja osuuskuntia? Rohkaisevan vastauksen ja hyvän esimerkin kylän tuottamista vanhuspalveluista antoi Sirniön kylän hoivakodin toiminnanjohtaja Pirkko Tyni, joka kertoi kokemuksistaan vanhuspalvelujen tuottamisesta yhdistyksen puitteissa.

Sirniössä on toiminut hoivapalveluyhdistys jo vuodesta 2000 lähtien tuottaen monipuolisia palveluja lähikylien vanhuksille. Palvelutarjontaa on laajennettu myös muihin kuntiin, niin että vakituinen työ voidaan tarjota yhdelle sairaanhoitajalle ja kolmelle lähihoitajalle sekä usealle työharjoittelijalle.

Tynin mielestä kaiken vanhuspalvelun ydin on siinä, että työ tehdään rakkaudella ja sydämellä. Aikaa tulee antaa vanhukselle, koska sen vaikutuksena syntyy omaehtoisuutta ja aloitteellisuutta sekä elämän vireyttä. Asiakkaan voidessa hyvin toimii myös työyhteisö hyvässä hengessä.

Toinen tärkeä seikka on monipuoliset palvelut ja hyvä verkosto. Sirniön hoivakotiyhdistys on rakentanut ympärilleen tiiviin toimintaverkoston; kunta, työvoimatoimisto, kylätoimikunta, SPR, sydänyhdistys, seurakunta, sukulaiset, Lapin lääninhallitus, oppilaitokset jne. Ne kaikki tukevat hoivakodin toimintaa. Tieto ja informaation kulku molempiin suuntiin takaa, että palvelut ovat ajan tasalla ja että niitä kaiken aikaa myös kehitetään, sanoo Tyni.

Osuuskunnat hyvä
tapa tuottaa palveluja

Netco-projektista luennoitsijana ollut Jarmo Hänninen totesi, että osuuskunnilla ja yhdistyksillä on hyvät edellytykset tuottaa palveluja, jos syrjäkylien palvelut järjestetään ja kilpailutetaan erikseen. Kuntien on tiedostettava syrjäkylien erikoisolosuhteet ja rakennettava palvelutuotanto sen mukaisesti.

Vahvuutena Hänninen piti sitä, että osaava yhteisö ja osuuskunta koetaan usein luotettavammaksi ja vahvemmaksi kuin yksilöyrittäjyys. Ammattilaiset näkevät myös yhteisön kautta syntyvän yhteistyön edut, joihin ammatillisuus voi nojautua. Usein myös paikallisyhteisö näkee realistisesti toteuttamismahdollisuudet ja suunnittelee palvelunsa sen mukaisesti.

- Nykyisessä rakennemuutoksessa on useita riskejä, jotka on voitava ottaa huomioon kehittämistyössä. Suurin on se, että kuntayksiköt suurenevat ja hankinnat tehdään kaukana asiakkaista ja yhteisöistä. Myös prosessin vaatimukset kilpailutuksineen ja laatujärjestelmineen ovat niin vaikeaselkoisia, että niiden soveltaminen yhteisön tuottamiin palveluihin on vaikeaa.

Hänninen rohkaisi kuitenkin myös Lapin kyläaktiiveja ryhtymään tähän vaativaan työhön, jotta palvelujen tuottamiseen on myös kylissä vaihtoehtoja ja ”omaa tuotantoa.”