Matti Meikäläinen liittyi erään vesiosuuskunnan jäseneksi yhdessä naapurinsa kanssa siksi, että luvassa oli veden ja viemärin saaminen viimein myös kyseiselle syrjäkulmalle. Mutta nyt vesiosuuskunnan hallitus yllättäen päättikin, ettei vesijohtoa ja viemäröintiä kannatakaan ulottaa heille asti! Eli jäsenen ja hänen naapurinsa talot uhkaavat edelleen jäädä ilman vettä ja viemäröintiä.

Mitkä tavallisten jäsenten oikeudet ja toimintamahdollisuudet tällaisessa tilanteessa nyt ovat? Jos he nyt eroavat vesiosuuskunnastakin, niin silloin talot todellakin uhkaavat jäädä pysyvästi ilman näitä palveluja. Löytyykö mistään laista tai ohjeista tukea heidän toiveilleen? Mitkä alalla ovat pelisäännöt?

Voiko pelkästään osuuskunnan hallituksen päätöksellä muuttaa suunnitelmia tällaisessa oleellisessa asiassa? Eikö esimerkiksi osuuskuntalain mukaan kaikkia jäseniä pitäisi kohdella periaatteessa tasa-arvoisesti asuinpaikkaa katsomatta, vai joutuuko tästä käytännössä ehkä joustamaan ja milloin?

Vastaus:

Osuuskuntalain yksi keskeisistä periaatteista on yhdenvertaisuusperiaate. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia samassa asemassa ja olosuhteissa olevia jäseniä tulee kohdella samalla tavalla.

Kysyjän tarkoittamissa vesiosuuskunnissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokaiselle jäsenelle, joka sitä haluaa, on järjestettävä vesi ja viemäri. Väärinkäsitysten välttämiseksi on kuitenkin heti todettava, että yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että vesiosuuskunnan tulisi periä kaikilta jäseniltä juuri saman suuruiset maksut.

Vesihuoltolaki
ja osuuskuntalaki

Vesiosuuskuntien toimintaa säätelee osuuskuntalain lisäksi mm. vesihuoltolaki (9.2.2001/119). Sen 19 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen tulee periä käyttömaksua, joka peritään kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella.

Saman pykälän toisen momentin mukaan laitos voi periä liittymismaksua ja perusmaksua sekä muita maksuja laitoksen toimittamista palveluista. Nämä maksut voivat olla eri alueilla erisuuruisia silloin, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperusteen toteuttamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä.

Liittymismaksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon myös kiinteistön käyttötarkoitus. Lyhyesti sanottuna: Vedestä ja jätevedestä on perittävä kaikilta sama määrän ja laadun mukaan määräytyvä hinta, mutta liittymis- yms. maksuina voidaan periä erisuuruisia maksuja aiheuttamisperiaatteen mukaan.

Edellä olevat vesihuoltolain määräykset ovat sopusoinnussa osuuskuntalain yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Esimerkiksi liittymismaksujen erisuuruus on tuttua vesiosuuskunnissa. Huomattava on tietenkin se, että myös liittymis- yms. maksujen pitää olla samanlaisissa tapauksissa yhtä suuret, eli niiden täytyy kaikkien osalta perustua yhtäläiseen perusteeseen.

Selvää on, että kysyjän tapauksessa hallitus toimii osuuskuntalain ja osuuskunnan sääntöjen vastaisesti, jos se päättää, ettei vesijohtoa ja viemäröintiä uloteta kysyjän ja hänen myötäpuoltensa kiinteistöille saakka.

Toiminta-alueesta
päättäminen tarkka paikka

Vesiosuuskuntien, kuten muidenkin vesilaitosten osalta on huomattava myös se, että vesihuoltolain 8 §:n mukaan kunta hyväksyy alueellaan toimivalle vesilaitokselle toiminta-alueen ja tarvittaessa muuttaa hyväksyttyä toiminta-aluetta vesihuoltolaitoksen esityksestä.

Jos esitystä ei ole tehty, niin kunta voi vesihuoltolaitosta kuultuaan muuttaa sen toiminta-aluetta. Ennen toiminta-alueen hyväksymistä tai muuttamista alueella sijaitsevien kiinteistöjen omistajille ja haltijoille on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi asiassa.

Vesihuoltolain 8 §:n 2 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen tulee olla sellainen, että laitoksen voidaan katsoa kykenevän huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti.

Hygieniapassi
vaaditaan

Vesihuoltolaitokset eli siis myös vesiosuuskunnat harjoittavat toimintaa, joka koskettaa päivittäin ihmisten terveyttä. Niiden toiminnan on siis oltava hyvin vastuullista. Tästä syystä terveydensuojelulakiin (19.8.1994/763) on otettu huhtikuussa 2006 säädetyllä lailla (21.4.2006/285) uusia talousvesihygieeniseen osaamisen liittyviä määräyksiä. Nämä sisältyvät terveydensuojelulakiin otettuun uuteen 20b §:ään.

Tämän lainkohdan mukaan mm. vesihuoltolaitoksen on kustannuksellaan huolehdittava siitä, että yli 50 henkilön tarpeisiin tai yli 10 kuutiometriä talousvettä päivässä toimittavassa laitoksessa työskentelevillä, talousveden laatuun vaikuttavia toimenpiteitä tekevillä henkilöillä on laitosteknistä ja talousvesihygieenistä osaamista osoittava Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen antama todistus.

Tällainen todistus annetaan henkilölle, joka on suorittanut hyväksytysti laitosteknistä ja talousvesihygieenistä osaamista arvioivan testin. Tällainen hygieniapassi on voimassa viisi vuotta.