Osuuskunta voi olla järkevä ratkaisu yritystoiminnan jatkamiseen, kun omistaja vaihtuu. Yhteisyritysten kannattaa myös rohkeasti hyödyntää ulkopuolista apua.

Yritysten omistajien vaihtuvuus on normaali talouselämään liittyvä ilmiö. Uusia yrityksiä perustetaan ja vanhoja yrityksiä poistuu jatkuvasti markkinoilta. Kuluva vuosikymmen tulee kuitenkin olemaan yritysten omistajanvaihdosten suhteen ainutlaatuinen ajanjakso Suomen taloushistoriassa. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat jäävät lähivuosina pois työelämästä. Heitä on myös huomattava osa Suomen yritysten omistajayrittäjistä.

Yli 50-vuotiaiden yrittäjien määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana tasaisesti. Ikäluokkaan kuuluvien YEL-eläkettä maksavien yrittäjien määrä on nyt jo yli 70 000. Pelkästään heidän omistamansa yritykset työllistävät yli 100 000 henkilöä. Näiden yritysten toiminnan jatkuminen on yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää.

Eräiden arvioiden mukaan 2015 mennessä tulisi noin 75 000 omistajanvaihdosta. Tämä tarkoittaa käytännössä 15 000 omistajanvaihdosta vuodessa. Se on peräti 41 omistajanvaihdosta per päivä.

Ilman yhteiskunnan tuki-, neuvonta-, ja verokannustimia moni elinkelpoinenkin yritys saattaa lopettaa ennenaikaisesti sopivan jatkajan puuttuessa. Yrityskauppamarkkinoita tulee myös kehittää vastaamaan kysyntään.

Elinkeinorakenne muuttumassa

Suomalaiset pienyritykset ovat tyypillisesti perustajiensa omistuksessa ja niissä omistajanvaihdos on yleensä ensimmäinen yrityksen historiassa. Yrityksissä ei siten ole omistusjärjestelyistä historiasta opittua tietoa mihin voitaisiin tukeutua.

Omistajanvaihdos pienissä perheyrityksissä on erittäin haastava prosessi, mikä valitettavan usein myös epäonnistuu. Arvioiden mukaan ensimmäisestä omistajanvaihdoksesta selviää vain n. 20 %. Vain 10 % siirtyy kolmannelle sukupolvelle.

Erityisesti maakunnissa tulisi omistajanvaihdokset nähdä myös elinkeinorakenteen muutoksena ja osana laajempaa kokonaisuutta – eikä vain yksittäisten yritysten omistajanvaihdoksina.

Vaihdos kannattaa valmistella huolella

Sukupolvenvaihdos tarkoittaa omistajanvaihdosta yrittäjäperheen sisällä. Omistajanvaihdos taas merkitsee omistajan vaihtumista perheen ja suvun ulkopuolelle.

Vaihdoksen suunnittelussa ja valmistelussa pienet perheyritykset joutuvat usein selvittämään rahoituksen, verotuksen ja juridisten kysymysten lisäksi strategisia ja moraalisiakin kysymyksiä. Yrityksessä tulee pohtia, löytyykö riittävän motivoitunut ja kyvykäs jatkaja perhepiiristä vai yrityksen ulkopuolelta.

Omistajanvaihdoksessa on hyvä käyttää ulkopuolista asiantuntijaa. Omistajan- ja sukupolvenvaihdosprosessi kestää yleensä useita vuosia, joten valmistautuminen on syytä aloittaa ajoissa.

Käytännön toteutus pähkinänkuoressa

Omistajanvaihdos toteutetaan käytännössä osake- ja henkilöyhtiöissä osake- ja yhtiöosuuskauppana tai liiketoimintakauppana. Toiminimien omistajanvaihdos toteutetaan liiketoimintakauppana.

Osake- ja yhtiöosuuskaupassa yhtiön hallintaan oikeuttavat osakkeet ja yhtiöosuudet siirtyvät yleensä myyjältä ostajalle henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Osake- ja henkilöyhtiön yhtiöosuuksien kaupassa siirtyy ostajalle koko yhtiön varallisuus velkoineen päivineen.

Liiketoimintakaupassa myyjäyhtiö myy vain liikeomaisuutensa jatkajan omistamalle yhtiölle, jolloin myyjäyhtiö jää vanhan yrittäjän omistukseen. Liiketoimintakaupassa myyntisaamiset ja ostovelat sekä rahavarat jäävät myyjäyhtiöön.

Ostaja voi ostaa vain liiketoimintaansa tarvitsemansa liikeomaisuuden ja jättää esim. rakennukset ostamatta ja vuokrata ne.

Liiketoimintakauppa on yleensä ostajalle riskittömämpi kuin osakekauppa, jossa kaikki vanhat vastuut seuraavat mukana

Osuuskunta, varmempi vaihtoehto

Yleisin yritysmuoto harjoittaa liiketoimintaa on meillä perinteisesti ollut osakeyhtiö, henkilöyhtiö (Ay ja Ky) ja toiminimi. Osuustoimintamuotoista yritystoimintaa ei ole ymmärretty hyödyntää riittävästi.

Monessa pien- ja keskisuuressa yrityksessä henkilökunnan kokemus ja osaaminen olisi mahdollista motivoida uudelle tasolle ot-yrittäjyyden kautta. Yritystoiminnan jatkuvuuden onnistuminen olisi varmempaa verrattuna siihen, että jatkaja tulisi kokonaan yrityksen ulkopuolelta.

Osuuskunta mahdollistaisi tasavertaisen lähtökohdan yrittäjyydelle. Kynnys yrittäjyyteen alenisi huomattavasti ja yrittäjäksi voisi siirtyä moni työntekijä, joka muuten ei sitä tekisi. Roolin muuttuminen työntekijästä yhteisyrittäjäksi parantaisi myös motivaatiota toimia tehokkaasti yrityksen hyväksi ja tarvittaessa jopa ainakin tilapäisesti omasta edusta tinkien.

Ot-yrittäjyys omistajanvaihdoksissa sisältää paljon toistaiseksi vähän käytettyjä mahdollisuuksia. Osuustoiminta-lehden viime vuonna tekemän tilastoyhteenvedon mukaan osuuskunta on tällä vuosikymmenellä ollut noin 29-kertaa osakeyhtiötä turvallisempi konkurssin suhteen.

Heikkoutena henkilökunnan perustamissa osuuskunnissa saattaa olla riittävän liiketoimintaosaamisen puute. Osuustoimintaperiaatteet on kaikkien helppo oppia, mutta liiketoiminnan johtamista ei opita hetkessä, eikä siihen yleensä valitettavasti ole aikaakaan.

Liiketoimintaa jatkavan osuuskunnan tulisikin tarvittaessa palkata ulkopuolinen ammattijohtaja, jolla olisi hyvä olla perustiedot myös osuustoimintamallista.

Ikävänä esimerkkinä epäonnistuneesta ot-muotoisesta liiketoiminnan jatkamisesta on OT-lehdessä 3/09 käsitelty tapaus joensuulaisen Leipomo-osuuskunta Vatruskan konkurssista. Kyseisessä tapauksessa toistuivat kaikki klassiset virheet, eli prosessi vietiin kiireellä läpi ja ilman riittävää ammattilaisen apua. Osuuskunnan kaatoi sitä edeltäneeltä myös konkurssin tehneeltä yritykseltä siirtyneet vanhat palkkasaatavat, kun käräjäoikeus tulkitsi tehdyn sopimuksen osittaiseksi liikkeenluovukseksi. Leipomon toiminta kuitenkin tässäkin tapauksessa saatiin uudelta pohjalta jatkumaan.

Petri Paakkari