 |
|||
Sankareita vai veijareita? Martin Sundell (1879-1910) oli epäilemättä merkittävin hahmo Ruotsin osuustoiminnan läpimurtokaudella 1900-luvun alkuvuosina. Hän oli juuri sitä, mitä osuustoimintaliike tuolloin tarvitsi: intomielisen palava idealisti, mutta samalla mies, jolla oli varma ote käytännön ongelmiin. Niinpä hänet valittiin liikkeen keskeisimpiin tehtäviin hämmästyttävän nuorena.
Uudet ideat antoivat paljon ajattelemisen aihetta tuoreelle aviomiehelle. Hän olikin pian perustamassa Köpingiin kuluttajayhdistystä, jonka hallitukseen hänet valittiin. Siitä lähtien hän oli tiiviisti mukana osuustoiminnassa aina kuolemaansa asti. Vuonna 1904 hänestä tuli KF:n hallituksen jäsen ja seuraavana vuonna KF:n sihteeri sekä Kooperatören eli Osuustoimintalehden toimittaja. Tästä käynnistyi intensiivinen aatteen levitystyö. Sundell oli taitava ja pidetty puhuja, eikä kynän terävyyskään jäänyt puhetaidoista jälkeen. KF:n jäsenosuuskauppojen määrä kasvoi ja niiden asema vahvistui. Pääasiassa Sundellin työnä laadittiin osuuskaupoille mallisäännöt, joissa tärkeimpinä kohtina olivat velkakaupan poistaminen ja liikepääomien kasvattaminen. Päänsärkyä boikoteista Paljon Sundellin energiaa vei kamppailu yksityisen vähittäiskaupan kanssa. Vähittäiskauppiaitten liitto yritti kukistaa orastavan osuustoimintaliikkeen erilaisilla boikoteilla, mutta epäonnistuen. Se sai aikaan mm. margariini- ja pankkiboikotit. Margariiniboikotti tukahdutettiin oman margariinitehtaan hankinnalla ja vastaboikotilla. Pankkiboikotista Sundellille syntyi ajatus osuustoiminnallisen säästökassan perustamisesta KF:n yhteyteen liikepääoman hankkimiseksi. Vierailu 1909 Suomen osuustoiminnan 10-vuotisjuhlissa toi mukanaan niin ikään toteutetun idean SOK:n esikuvan mukaisen luotto-osaston perustamisesta. Trustit ja monopolit Sundell määritteli ”yleisöön nähden vastakkaisille intresseille perustetuiksi yhteenliittymiksi, joiden päätehtävänä on viedä pääomaa kuluttajilta”. Taistelun niitä vastaan hän halusi käydä rakentavalla tavalla. Vain siten siitä olisi hyötyä kuluttajille. Ei boikoteilla, vaan pääomia kokoamalla ja luomalla osuustoimintaliikkeestä itsestään taloudellisesti vahva. Idealisti uskoi aina ihmiseen Sundellin rinnassa ei palanut ainoastaan osuustoiminnan liekki. Jo 15-vuotiaana hän liittyi raittiusliikkeeseen. Siitä ei ollut pitkä askel myöskään ammattiyhdistysliikkeeseen. Sen sijaan poliittiseen liikkeeseen selvästi vasemmistolaisesti suuntautunut Sundell ei juuri tuntenut kiinnostusta. Parlamentarismin vastustajaksi häntä ei voi sanoa, mutta hän oli vakuuttunut, että taloudellinen yhteistyö olisi paras tie työväen vapauteen. Kuluttajaosuustoiminnan piti kuitenkin olla yhtäläisesti avointa kaikille kansanryhmille. Sundellilla oli niin luja luottamus ihmiseen, että sitä voisi pitää jonkinlaisena idealistisena anarkismina. Jos ihmisillä olisi vapaus tehdä mitä he haluavat, Sundell ajatteli, tekisivät he ainoastaan hyvää, koska ihmisten tahto on pohjimmiltaan hyvä. Yleensäkin erilaiset eettis-humaanit pyrkimykset löysivät Sundellista lämpimän ystävän. Niinpä hän mm. oli innokas rauhanaatteen ystävä, naisten aseman edistäjä ja vegetaristi. Hän unelmoikin jonain päivänä olevansa raittiista ulkoilmasta nauttiva osuustoiminnallinen maanviljelijä. Usein kun kevätaurinko paistoi ihanimmillaan, tuli hänelle suuri halu heittää kynänsä toimiston nurkkaan ja toteuttaa unelmansa. Vegetaristin vaikeudet Joskus vegetarismi saattoi tehdä Sundellille tepposet. Noina aikoina ei yleensäkään ollut helppoa noudattaa riittävän vaihtelevaa kasvisruokavaliota. Vihanneksia ei ollut siinä määrin tarjolla kuin nykyään ja hinnatkin olivat varsin korkeita.
”Mutta mitä voisimme tarjota herra Sundellille?” kysyivät aterian järjestäjät hieman epätoivoisina. ”Kiitos, voisinko saada pyytää hieman sipulia”, vastasi Sundell ja omisti ajatuksen erityisellä tavalla ruokalajiksi valmistetulle portugalinsipulille, jota hänen vaimonsa aina joskus valmisti hänelle ja josta hän piti. Sipulia löytyi. Pian Sundellin eteen kiikutettiin lautasellinen raakaa punasipulia. Martin teki parhaansa, mutta se oli vaikea hetki hänelle. Liika työ luhisti jo 31-vuotiaana Sundellilla oli KF:ssä valtava työtaakka. Hän toimitti ot-lehteä, otti vastaan tilauksia, vastasi kirjeisiin, kirjoitti osuuskunnille sääntöjä, toimi kassanhoitajana ja kirjanpitäjänä sekä vieläpä kulki rasittavilla esitelmä- ja puhujamatkoilla. Vaikka hän tähdensikin aina, ettei yrityksessä voimavaroja saa kuluttaa loppuun, vaan niitä sen sijaan on luotava lisää, ei hän henkilökohtaisesti noudattanut antamaansa ohjetta. Hän asetti aina velvollisuuden oman mukavuutensa edelle. Niin kynttilä paloi molemmista päistä. Vuonna 1910 hän vilustui esitelmämatkallaan, muttei malttanut asettua sairastamaan. Sairaus paheni, eikä hän enää toipunut. Martin Sundell kuoli heinäkuun viidentenä 1910, kolme viikkoa vaille 31-vuotiaana. Ennenaikaisesta poismenostaan huolimatta hänen panoksensa Ruotsin osuustoiminnan kehittymisessä ehti olla keskeinen. Erään 1930-luvulla pidetyn osuustoimintakokouksen yhteydessä sai Martin Sundell haudalleen tavallisen työläisen asettaman kukkatervehdyksen. Sen kortissa luki: ”Osuustoiminnan perustajalle: Tänään on Konsumin kokous. Äänesi on meidän kaikkien mukana. Kiitos kaikilta köyhiltä.” Kari Inkinen Lähteitä: Kooperatören-lehti vuodet 1910, 1935 ja 1945. Osuustoimintaliikkeen merkkimiehiä, Pellervo-Seura 1920. Osuustoiminta-lehti 3/1997. |
|||
| Sivun alkuun | Lisäpalveluun |
|
|||
