Sankareita vai veijareita? Osa 31.

Katolista pappia Bernhard Hussia pidetään aikansa merkittävimpänä sosiaalireformistina koko eteläisessä Afrikassa. Hän omisti elämänsä lähetystyölle ja mustan maaseutuväestön elinolojen parantamiselle. Ratkaisevan sijan tässä sai osuustoiminta, erityisesti osuuskassat.

Bernhard Huss (1876-1948)

Maatalouden
innokas edistäjä

Trappistien luostarisäännöstössä sanotaan: "Olet oikea munkki vain kun elät kättesi työllä."

Isä Hussin ohjauksessa lähetysasemat pyrkivätkin käytännön toimin parantamaan mustan alkuperäisväestön hyvinvointia.

Trappistien visiona oli perustaa lähetysasemien ympärille uudisasutuksia ja näin levittää kristillistä elämäntapaa. He pyrkivät myös hankkimaan mustille viljelijöille omistusoikeuksia viljelymaihin, minkä maan hallinto oli jatkuvasti estänyt.

Isä Huss oli hyvin kiinnostunut afrikkalaisesta maataloudesta ja halusi lisätä sen tehokkuutta. Kuivuuden ja nälänhätien usein vaivaamalla seudulla hän ryhtyi opettamaan paikallisille parempia viljelymenetelmiä ja keinoja kehittää maataloutta. Mallitilallaan hän esitteli oikeaoppisia kyntö- ja kylvötekniikoita, keinokastelua, sadon varastointia...

Hän myös keksi uudenlaisen ikeen ja kehitteli lääkitystä karjatauteihin. Vuonna 1921 Isä Huss julkaisi teoksen Maatalouden oppikirja, jota painettiin yli kahden vuosikymmenen ajan. Kirja käännettiin useille afrikkalaisille kielille ja sitä käytettiin laajalti opetuksessa.
Oppilaitaan hän kannusti maanviljelyyn:

"Pellonparannus on taidetta! Se on ensimmäinen askel kohti sivistystä. Se tuo terveyttä, vapaa-aikaa ja iloa - sielulle ja ruumiille. Se jalostaa ihmisen luonnetta."

Huss ymmärsi, että lähetystyön onnistumisen edellytyksenä olivat ihmisarvoiset elinolot.
Hänen tunnuslauseensa kuuluikin:

"Parempia peltoja, parempia koteja, parempia sydämiä!"

Huss toivoi, että maatalousoppia saaneet tehokkaasti myös levittäisivät osaamistaan eteenpäin afrikkalaisille viljelijöille.

Yhteisöllisyys hengittää
osuustoiminnan kautta

Isä Huss oli huolissaan kolonialismin vuosina edenneestä Afrikan yhteisöllisestä rapautumisesta.

Hän toivoi, että opin ottaminen afrikkalaisten maaseutuyhteisöjen perinteisistä sosiaalisista ja taloudellisista yhteistoimintakäytännöistä voisi kääntää kehityksen suunnan, jota leimasivat kaupungistuminen, yksilökeskeisyyden kasvu ja poliittinen radikalisoituminen.

"Valkoisen miehen taakkana" oli nyt herättää henkiin ja modernisoida nämä yhteisöjen kadonneet perinteet - osittaisena hyvityksenä niiden tuhoamisesta.

Huss korosti osuuskuntien hyödyllisyyttä yhteisöllisyyden juurruttamisessa. Kokemus oli vakuuttanut hänet siitä, että afrikkalaiset olivat hyvin varustettuja osuustoimintaan. Heillä oli ominaisuuksia, joiden varaan nykyaikaista osuustoimintaa voitaisiin rakentaa.

Isä Raiffeisen
viitoitti tietä

1920-luvun loppupuolella Huss lähti ajamaan aktiivisesti etenkin osuuskassojen perustamista. Hän halusi silläkin kannustaa afrikkalaisia viljelijöitä vaurastumiseen ja terveeseen taloudenpitoon.

Huss tunsi toisen papin, maanmiehensä F. W. Raiffeisenin (OT 6-7/05) työn osuuskassaliikkeen edelläkävijänä ja toivoi, että samanlainen toiminta juurtuisi myös Etelä-Afrikkaan.

Samalla hän pyrki ottamaan oppia 1870-luvulla tapahtuneista yrityksistä käynnistää osuustoimintaa Transkeissa.

Huss esitteli 1926 Transkein hallinnolle osuuskassojen käynnistämishankkeen, hahmotteli sen organisaatiota ja toimintaa. Asia otettiin varsin myötämielisesti vastaan.

Hän julkaisi 1928 kirjan, joka käsitteli osuustoiminnallista luoton käyttöä ja sen merkitystä afrikkalaisille. Siinä hän esitti, kuinka osuuspankkien ominaispiirteet, kuten yhteenliittyminen, yhteistoiminta ja yhteisvastuu, olivat afrikkalaisten yhteiskuntien peruselementtejä.

Niitä oli sovellettu jo perinteisissä säästö- ja luottojärjestelyissä. Huss kehotti palaamaan tähän perinteeseen ja rakentamaan sille nykyaikaisia osuustoiminnallisia luottolaitoksia. Niitä ei kuitenkaan tulisi tuoda yhteisöihin väkisin. Menestyäkseen niiden tulisi perustua perinteille, jotka ovat ihmisille tuttuja.

Tätä hän kuvasi sanoilla: "Mayibuye i Africa" (Antakaa Afrikan tulla takaisin).
Isä Hussin työ kantoi hedelmää ja johti lukuisten osuuskassojen perustamiseen. Vuonna 1935 niitä toimi jo 39.

Politiikka jyräsi
idealismin yli

Hussin yritykset rakentaa osuuskassaliikettä eivät lopulta kuitenkaan tuottaneet toivotun kaltaisia tuloksia. Kassojen määrä alkoi laskea 1930-luvun loppupuolella. Hussin omakin aktiivisuus osuustoiminnan edistäjänä lähti hiipumaan 1940-luvun alussa, osaksi terveyssyistä.

Syitä epäonnistumiseen oli monia. Muun muassa propagandaponnistelut osoittautuivat riittämättömiksi ja kassojen valvonnassa oli ongelmia. Transkein hallinnon lopulta vain laimean tuen myötä Huss myös tunsi suunnitelmiensa tulleen torjutuksi.

Lisäksi 1940-luku toi uusia radikaalimpia aineksia Etelä-Afrikan politiikkaan. Isä Hussin toiminnan paternalistinen perusvire ja romantisoitu kuva menneiden aikojen sosiaalisesta yhtenäisyydestä oli ristiriidassa mustien poliittisten johtajien ajattelun kanssa.
Hän sai nähdä osuustoiminnallisten suunnitelmiensa tulleen irrotetuksi yhteydestään lähetystyöhön ja liitetyksi radikaalimpiin pyrkimyksiin.

Myös Gandhi
ihaili Hussia

Isä Bernhard Hussia on kutsuttu aikakautensa huomattavimmaksi ja tunnetuimmaksi sosiaalireformistiksi eteläisessä Afrikassa. Hän matkusti laajalti Etelä-Afrikan ulkopuolellakin levittämässä "sosiaalista evankeliumiaan".

"Bantun sosiaaliapostoli"-kunnianimen saanut Huss ei ollut suuri fyysisesti, mutta sitäkin mittavampi henkisesti. Hänen saavutuksensa ja toimintansa monipuolisuus hämmästyttävät, etenkin kun hänen toinen silmänsä oli sokea, ja hän oli lähes kolme neljäsosaa aikuisiästään kuuro.

Lähetys- ja opetustyön sekä osuustoiminnan edistämisen lisäksi hän mm. sävelsi lauluja, kirjoitti ja ohjasi näytelmiä, laati oppikirjoja sekä julkaisi artikkeleita eri aiheista - kaikkiaan 25 eri lehdessä.

Isä Huss oli rakastettu mustien opiskelijoidensa keskuudessa. Heitä innostivat opettajansa kannustavat sanat:

"Tähdätkää korkealle ja olkaa luottavaisia. Sitokaa tavoitteenne tähtiin ja tehkää jotakin maanne puolesta!"

"Eläkää ja tehkää työtä niin, että maailma on parempi paikka täältä lähtiessänne kuin tänne syntyessänne!"

Mahatma Gandhi, joka asui Etelä-Afrikassa 1893-1914 ja sai tuolloin Intian itsenäisyyteen johtaneen yhteiskunnallisen herätyksensä, oli hänkin Isä Hussin suuri ihailija.

Kolme
painavaa teesiä

Isä Huss julisti ihmisarvon sanomaa ja kaikkien ihmisten tasa-arvoa ihonväristä riippumatta. 1920-luvulla, kun rotusyrjintäpolitiikka oli Etelä-Afrikassa jo vallalla ja mustien maanomistusoikeus tiukasti rajoitettua, hän kirjoitti maan hallitukselle kolme teesiä:

1. Ongelmiin ei ole ratkaisua ilman oikeudenmukaisuutta. Siksi viljelysmaa on jaettava uudestaan.
2. Mitään ei saa tapahtua vastoin mustien tahtoa.
3. Bantukulttuuri on säilytettävä.

Kun Isä Huss kuoli Mariannhillissä elokuussa 1948, muistokirjoitus maan johtavassa sanomalehdessä kutsui häntä "tärkeimmäksi asiantuntijaksi Etelä-Afrikan alkuperäisasukkaita koskevissa kysymyksissä".

Bernhard Huss ei enää itse ollut näkemässä seuranneita jyrkän rotuerottelun vuosikymmeniä - eikä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ihanteidensa karkaamista yhä kauemmaksi. Kohtalo oli määrännyt, että Hussin kuolinvuosi oli myös ajankohta, jolloin Etelä-Afrikan apartheidpolitiikkaa ryhdyttiin virallisesti toteuttamaan.

Kari Inkinen

| Sivun alkuun | Liite 3/09 | Kaikki liitteet |