"Ihmiskunnan kehitys perustuu yhteiskunnan oppimiseen eikä kilpailuun"
ANARKISTIPRINSSI
haastoi darwinismin
Valion kehitys pienestä voinvientiosuuskunnasta suureksi keskusliikkeeksi henkilöityy sen pitkäaikaisimpaan toimitusjohtajaan Frans Mikael Pitkäniemeen. Hän oli pellervolaisen osuustoiminnan ja ulkomaankaupan suurvaikuttaja, jonka johdolla suomalainen maitotalous kytkeytyi kansainvälisille markkinoille.
Pitkäniemestä tuli myös Hannes Gebhardin työn menestyksekäs jatkaja Pellervo-Seurassa, mutta asetelma synnytti pitkäaikaisen ja ikävän jännitteen miesten välillä.
TAITAVA LIIKKEENJOHTAJA.
Professorin arvonimen saanut Frans Mikael Pitkäniemi (1878-1948) tuli tunnetuksi erinomaisen taitavana liikkeenjohtajana ja Valion menestyksen luojana.
Kuva Pellervon arkistoi |
Frans Mikael Pitkäniemi oli vanhaa hämäläistä maanviljelijäsukua. 17-vuotiaaksi asti hän asui Pirkkalassa, kunnes perhe muutti Vihtiin.
Koska pojan terveys ei ollut kovin vankka, arvelivat vanhemmat, ettei hänestä olisi rankkaan viljelijäntyöhön. Sen sijaan hänet pantiin opin tielle. Se oli oikea ratkaisu, sillä Frans oli henkisesti vilkas ja teräväpäinen. Hän oppi asiat kuin leikiten.
Vilkkaus vei pojan myös kaikenlaisiin kujeiluihin. Ne aiheuttivat päänvaivaa sekä vanhemmille että opettajille – eikä vähiten siksi, että hän oli kovin taitava selittämään keppostelunsa aina parhain päin. Oliko se jo esimakua kauppamies- ja neuvottelutaidoista?
“Se mies oli koulupoikana aika veitikka”, muisteli rehtori Pitkäniemeä myöhemmin.
Isältään Pitkäniemi oli perinyt uskonnonfilosofisia taipumuksia ja aloitti ylioppilaaksi tultuaan teologian opinnot. Ne kuitenkin vaihtuivat filosofiaan, yleiseen historiaan ja kansantaloustieteeseen. Hän valmistui 1902 filosofian kandidaatiksi erinomaisin arvosanoin.
Opintojen jälkeen Pitkäniemi aloitti opettajana ja päätyi Kotkan kauppakoulun ja -opiston johtajaksi. Hän väitteli 1908 tohtoriksi tutkimuksella Yhtymät (renkaat, kartellit, trustit) suurteollisuuden alalla.
Osuustoiminnan polttopisteeseen
Pitkäniemen varsinainen elämäntyö alkoi, kun hänet väitösvuotenaan kutsuttiin jo 1905 perustetun Voinvienti-osuusliike Valion toimitusjohtajaksi. Hannes Gebhard oli huudahtanut Pitkäniemen väitöstilaisuuden jälkeen:
“Eikö olekin merkillistä, että Valion uusi johtaja väitteli tohtoriksi sellaisella väitöskirjalla? Hän voi vielä kehittää Valiostakin trustin!”
Pitkäniemeä oli Valioon suositellut suomalaisen puolueen puoluesihteeri K. N. Rantakari, jolla oli läheiset suhteet osuustoiminnan vanhasuomalaisiin johtohenkilöihin. Myös Pitkäniemeä on luonnehdittu vanhasuomalaiseksi ja hän oli myöhemminkin lähellä kokoomuksen agraarisiipeä.
Kun Pitkäniemi 29-vuotiaana siirtyi Valion johtajaksi, nousi hän samalla nuoren ja kasvavan osuustoimintaliikkeen polttopisteeseen. Kysymyksiä herätti se, ettei Pitkäniemellä ollut liikkeenjohdollista koulutusta. Voita hän ei koskaan ollut ostanut yli omien tarpeittensa, saati kaupannut sitä. Valtteina olivat lahjakkuus, luja luonne ja perusteelliset teoriatiedot maailmantalouden liikevoimista.
Nuoren voinvientiliikkeen pari alkuvuotta olivat kuluneet ikävyyksien sävyttäminä. Olikin sekä Valion että osuustoimintaliikkeen elinkysymys, kuinka Pitkäniemi osaisi Valiota ja voikauppaa johtaa ja kehittää.
Hyvää oppia Euroopasta
Alkuun Pitkäniemi oli uudessa työssään varovainen. Hän halusi ensin perinpohjin oppia tuntemaan ammattinsa ja työalansa. Niinpä hän teki useita laajoja matkoja Euroopan maihin ja perehtyi erityisesti meijerituotteiden viennin vaatimuksiin ja mahdollisuuksiin.
Matkojensa tuloksena hän järjesti voin vastaanoton, käsittelyn ja lähetykset perusteellisesti uudelleen. Toinen oppi oli laadun tärkeys voin ja juuston vientikaupassa.
Pitkäniemi alkoi heti suunnitella Valion neuvontaorganisaatiota ja oli aktiivisesti mukana Valion omaa tutkimuslaitosta synnytettäessä. Siellä teki uraauurtavaa ja pitkäjänteistä tutkimustyötään myös tuleva nobelisti A. I. Virtanen.
Pitkäniemi oivalsi myös suurtuotannon edut laadun parantamisessa. Hän ajoi voimakkaasti meijerikoon kasvattamista erityisesti voin korkean laadun varmistamiseksi. Jopa sadasta pikkumeijeristä kootut vientierät olivat vaativille ulkomaanmarkkinoille liian epätasalaatuisia, jolloin hinnatkin jäivät heikoiksi.
Meijerirakenteen muutoksesta ei vielä tuolloin tullut mitään. Sen aikaisissa oloissa rakennemuutos olisi ollut mahdotonta. Osuusmeijerit kuitenkin havaitsivat, että vientiosuuskunnan jäsenyys kannatti hyvin. Sekä Valion vienti että jäsenmeijereiden määrä kasvoivat.
”Suomen vihatuin mies”
Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan aikoihin syvästi kahtiajakautuneessa maassa punaiset luokittelivat Valion ja sen maidontuottajat valkoisen Suomen edustajiksi. Voipula kiristi tunnelmia varsinkin kaupunkien työväestön keskuudessa, ja Valiota pidettiin jopa pulan aiheuttajana. Pitkäniemestä Valion johtajana sanottiin tulleen työväestön silmissä ”Suomen vihatuin mies”.
Puhkesi voimellakoita. Helsingissä väkijoukko uhkasi hirttää Pitkäniemen hehkuvaan rautalankaan. Myöhemmin punakaartilaiset pidättivätkin hänet. Pitkäniemi kuitenkin pelastui, kun Valio lunasti hänet vapaaksi maksamalla 50.000 markan lunnaat.
Kova kokemus vaikutti häneen. Hän esiintyi kansalaissodan jälkeisen yhteiskuntaelämän ja kansalaissovun rakentajana. Siinä työssä Pitkäniemi antoi keskeisen aseman nimenomaan osuustoiminnalle. Vuonna 1921 hän kirjoitti:
”Osuustoimintaliike täyttää juopaa köyhän ja rikkaan välillä, auttaa köyhää vaurastumaan, vähentää mahdollisuuksia suurien liikevoittojen kasaantumiseen yksityisten haltuun ja toteuttaa siten taloudellista tasa-arvoa. Voimme olla varmat, että ainoastaan ne kansat, jotka pystyvät järjestämään taloudellisen elämänsä osuustoiminnalliselle pohjalle, pystyvät säilymään yleiseltä anarkialta ja vieraalta valloitukselta. Tämä on historian meille antama opetus.”
Kauppapolitiikan tuloksellisessa keskiössä
Kun voi oli 1920-1930-luvuilla Suomen tärkein vientiartikkeli metsäteollisuustuotteiden jälkeen, oli Valiolla ja sen johtajalla myös keskeinen rooli maan kauppapolitiikassa. Ilman Pitkäniemen hyväksyntää ei ulkomaankauppasopimuksia tohdittu tehdäkään.
Pitkäniemi oli säännöllisesti Suomen kauppavaltuuskunnissa, monesti puheenjohtajana. Hän oli kielitaitoinen, sitkeä ja taitava neuvottelija, joka pystyi yhtäaikaa edistämään sekä nuoren tasavallan koko ulkomaankauppaa että huolehtimaan Valion eduista.
Etenkin saksalaisille Pitkäniemen neuvottelutaidot tulivat tutuiksi. Esittivätpä he kerran kohteliaisuutena, että saisivat “lainata” Pitkäniemeä omaksi edustajakseen kauppaneuvotteluihin Ranskan kanssa.
Pellervolaisuuden henkisessä ytimessä
Pitkäniemi oli 1910-luvulta 1930-luvun loppuun keskeinen pellervolainen vaikuttaja. Hän edusti Valiota Pellervo-Seuran johtokunnassa 1909-1940. Seuran puheenjohtaja hän toimi Hannes Gebhardin jälkeen 1918-1927 ja samalla sekä Pellervo-lehden että Suomen Osuustoimintalehden päätoimittajana. Hän kuului myös Osuuskassojen Keskuslainarahaston ja Metsänomistajain Metsäkeskuksen hallintoneuvostoon.
Luottamustehtäviä Pitkäniemellä riitti osuustoiminnan ulkopuolellakin, mm. KOP:n hallintoneuvostossa. 60-vuotispäivänään 1938 hän sai professorin arvonimen.
Koko osuustoiminnalle ikävä välikohtaus oli Valion ja Hannes Gebhardin välinen oikeusjuttu 1926, mikä rikkoi pysyvästi Gebhardin ja Pitkäniemen välit.
Vanheneva Gebhard ei sulattanut seuraajansa uudenlaista toimintatapaa ja hänen liikemiesmäisiä otteitaan. Raastuvassa Gebhard tuomittiin kunnianloukkauksesta pieneen sakkoon, mutta hovioikeus ja viimein korkein oikeus 1931 vapautti hänet syytöksistä. Mutta hänen maksettavikseen jäivät suuret oikeudenkäyntikulut. Silloin joukko ystäviä keräsi kolehdin ja maksoi nimettömästi hänen tililleen lähes tarvittavan summan.
Varaa johtaa omalla tyylillään
Pitkäniemi johti Valiota paljolti oman harkintansa mukaan. Otteet olivat jopa itsevaltaisia. Mutta kun liikkeen menestys oli huippuluokkaa, eikä hän ajatellut omaa etuaan, niin moitteita ei paljoa kuulunut.
Johtajan palkkaa tosin jotkut – kuten etenkin Hannes Gebhard – pitivät liian korkeana. Palkkaa nosti huomattavasti Valion käyttämä tantiemi-järjestely, jonka ansiosta Pitkäniemi sai 6 penniä myydystä voiastiasta. Myynnin rajusti kasvaessa järjestely toimi kuten nykyajan hulppeimmat optio-ohjelmat. Arvostelijat sanoivat Pitkäniemen tienaavan vähintään kolme kertaa enemmän kuin professorit.
Tosin Pitkäniemi itse vapaaehtoisesti luopui osasta tulojaan asiasta nousseen kohun keskellä, mikä rauhoitti mielialat myös Valion hallinnossa.
Pitkäniemellä oli myös hyvälle johtajalle tärkeä kyky valita erinomaisia alaisia. Usein he olivat hänen entisen opinahjonsa oppilaita. Eikä hän vaatinut alaisiltaan pelkkää tottelevaisuutta. Itsenäinen ajattelu oli sallittua ja uusia toimintamahdollisuuksia avaavat näkökulmat ja ehdotukset tervetulleita.
Heti kun jokin uusi ehdotus oli Pitkäniemen mieleen, oli hän valmis sitä harkitsemaan ja toimimaan sen toteuttamiseksi. Päinvastaisessa tapauksessa hän saattoi leikillisellä keskustelunkäänteellä osoittaa asianosaiselle hänen “alennustilansa”.
Suuruuskin on aina suhteellista
Valion laajentuessa F. M. Pitkäniemestä kasvoi raudanluja liikemies sekä suomalaisen osuustoimintaliikkeen ja ulkomaankaupan huippuvaikuttaja.
Valion johdossa Pitkäniemi oli 1908-1944, ylivoimaisesti pisimpään sen historiassa. Uransa aikana hänen kyvyilleen olisi ollut kysyntää kyllä muuallakin. Ainakin Alko olisi halunnut Pitkäniemen johtoonsa, mutta maito osoittautui hänelle mieluisammaksi kuin viina.
Pitkäniemen ohjastaessa Valiosta kehittyi suurliike. Tosin myös osuustoiminnassa suuruus on aina suhteellista, kuten Pitkäniemi itse totesi:
“Suurin ei ole se, joka voi näyttää suurimmat myynti- tai maitomäärät, vaan suurin on se, joka parhaiten osaa palvella jäseniään, tukea heidän talouttaan, ohjata sitä oikeaan suuntaan.”
Kari Inkinen
Seuraavassa numerossamme kerromme Sankareita vai veijareita -sarjassa opetusneuvos Yrjö Kallisen tarinan. Hänestä on tänä keväänä ilmestymässä myös elämäkerta.
|
