Juho Kusti Paasikivi:
Valtiomies rakensi tietä osuustoiminnalle
Merkittävänä valtiomiehenä parhaiten tunnettu Juho Kusti Paasikivi kuului myös suomalaisen osuustoimintaliikkeen tienraivaajien maineikkaaseen joukkoon juuri liikkeen läpimurtokaudella 1900-luvun alkuvuosina.
J.K.Paasikivi nuorena Pellervo-Seuran lakimiehenä 1901-1903.
MONIPUOLINEN PERSOONALLISUUS.
Juho Kusti Paasikivi tunnetaan ennen kaikkea presidenttinä, diplomaattina ja pankinjohtajana, mutta hän oli keskeisesti mukana myös suomalaisen osuustoiminnan rakentamisessa sen läpimurtovuosina 1900-luvun alussa.
KUNNIAVIERAANA.
Presidentti J. K. Paasikivi ja Alli Paasikivi osallistuivat Pellervo-Seuran järjestämään osuustoiminnan 50-vuotisjuhlaan vuonna 1949 Helsingissä. |
Juho Kusti Paasikiven (1870-1956) vaiheikkaaseen elämään mahtui monia vastuullisia ja isänmaalle elintärkeitä tehtäviä. Hän toimi mm. yliopistomiehenä, poliitikkona, pankinjohtajana ja diplomaattina.
Tasavallan seitsemäntenä presidenttinä hän viitoitti sotien jälkeisen uuden ulkopolitiikan linjan.
Vähemmän tunnettua on hänen tarkka ja oivaltava työnsä pellervolaisen osuustoiminnan palveluksessa kansanliikkeen läpimurtokaudella.
Pienyrittäjäperheen älykäs vesa
Alkuperäiseltä nimeltään Johan Gustaf Hellsténin tulo maailmaan oli puitteiltaan hyvin suomalaiskansallinen: hän syntyi Hämeenkoskella savusaunassa. Hänen isänsä oli tuolloin kiertokauppiaana tamperelaisen yrittäjän palveluksessa ja myöhemmin itsenäisenä kauppiaana. Johan Gustav syntyi kauppareissulla Lahden markkinoille.
Äidin poika menetti jo nelivuotiaana ja isänkin vuosikymmentä myöhemmin. Varattoman pojan holhous jäi iäkkäälle tädille.
Isä oli kuitenkin onneksi huomannut poikansa terävän älyn ja lähettänyt hänet 1882 johtavaan suomenkieliseen oppikouluun, Hämeenlinnan normaalilyseoon. Hän olikin luokkansa priimus miltei koko kouluajan.
Vuonna 1887 alkoivat Johan Gustafin lukio-opinnot ja hän suomalaisti nimensä Juho Kusti Paasikiveksi. Ylioppilaaksi Juho Kusti valmistui erinomaisin arvosanoin.
Yliopistoura jäi pätkäksi
Paasikivi ryhtyi 1890 opiskelemaan Helsingissä venäjän kieltä ja historiaa. Suoritettuaan filosofian kandidaatin tutkinnon hän vaihtoi taloudellisesti lupaavampiin lakiopintoihin ja kansantaloustieteeseen. Lakimieheksi hän valmistui 1897 ja avioitui pian Anna-kihlattunsa kanssa.
Lyhytaikaisten toimien ohessa Paasikivi jatkoi oikeusopintojaan ja väitteli lakitieteen tohtoriksi 1901. Seuraavana vuonna hänestä tuli hallinto-oikeuden apulaisprofessori.
Yliopistoura jäi kuitenkin pian, kun hän jo vuoden kuluttua siirtyi 32-vuotiaana valtiokonttorin ylitirehtööriksi.
Maaseudun kehittäminen tärkeintä
Jo koulu- ja opiskeluaikanaan Paasikivi sai suomalaiskansallisen herätyksen. Yliopistossa hän kuului Hämäläis-Osakunnan lisäksi fennomaaniseen ylioppilasjärjestöön Suomalaiseen Nuijaan.
Puoluevalintakaan ei tuottanut ongelmaa. Hän oli Suomalaisessa puolueessa aktiivinen vanhasuomalainen. Suomen sortovuosina hän edusti myöntyväisyyslinjaa, kuten mm. puolueensa tunnetuimmat osuustoimintamiehet Hannes Gebhard ja A. Oswald Kairamo.
Suurlakon 1905 jälkeen Paasikivestä tuli tärkeä poliittinen vaikuttaja. Hänen asemansa oli keskeinen, kun laadittiin periaatteita uuden yksikamarisen eduskunnan toiminnalle.
Puolueessaan Paasikivi paneutui paljolti agraari- ja maaseutukysymyksiin. Hannes Gebhardin kanssa hän kuului siihen vanhasuomalaisten vaikuttajaryhmään, joka näki maaseudun taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemisen kansakunnan rakentamisen perusedellytyksenä.
Kansanedustajana Paasikivi toimi 1907-09 ja 1910-14. Sen jälkeen hän ei enää asettunut ehdolle. Senaatin finanssitoimituskunnan päällikkönä eli valtiovarainministerinä hän työskenteli 1908-09. Eduskunnan ja ylitirehtöörin virkansa jätettyään hän siirtyi 1914 KOP:n pääjohtajaksi.
Vei pankin kassan mukanaan
Paasikiven siirtyminen yksityisyrityksen johtoon oli poikkeus hänen sukupolvelleen varsin tavallisista ihanteista palvella valtiota. KOP:n johdossa hän toimikin kaksi vuosikymmentä, aina vuoteen 1934 saakka.
Paasikivi teki KOP:sta jo muutamassa vuodessa maan suurimman rahalaitoksen, riskejäkin ottaen. Vaikka hänen johtajakautensa oli miltei pelkkää poikkeusaikaa, ohjasi hän pankin vaikean ajanjakson läpi suhteellisen vähin vaurioin.
Kun Paasikivi jäi eläkkeelle, vei hän leskimiehenä mukana puolisokseen pankin pääkassan Alli Valveen. Alli, alkujaan Kansallisteatterin näyttelijä, pääsi miehensä mukana kuitenkin kaikkea muuta kuin leppoisille eläkepäiville.
Kohtalonaikojen tärkein diplomaatti
Pankkiurallakin Paasikiven taitoja tarvittiin myös politiikassa. Hän oli 1918 Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja eli pääministeri. Tarton rauhanneuvotteluissa Neuvosto-Venäjän kanssa 1920 hän johti Suomen valtuuskuntaa.
Vuonna 1918 Paasikivi liittyi Suomalaisen puolueen seuraajaksi perustettuun Kansalliseen Kokoomukseen. Sen puheenjohtajana 1934-36 hän irrotti puolueensa äärioikeistosta. Maan itsenäistymisvaiheissa hän oli ollut monarkisti.
1936-39 Paasikivi toimi Suomen lähettiläänä Tukholmassa, mutta tehtävät kutsuivat myös toiseen suuntaan. Idänsuhteiden asiantuntijana hän teki syksyllä 1939 kolme neuvottelumatkaa Moskovaan sodan estämiseksi, mutta kaikki se jäi lopulta turhaksi. Talvisodan aikana hän toimi salkuttomana ministerinä.
Välirauhan aikana 1940-41 Paasikivi oli lähettiläänä puolestaan Moskovassa. Vuoden 1944 monivaiheisissa rauhanneuvotteluissa tarvittiin jälleen hänen taitojaan.
Luottamuksen rakentaja onnistui
Paasikivi johti kahta sodanjälkeistä hallitusta 1944-46. Hänellä oli Moskovassa entuudestaan hyvä maine, ja Suomelle oli tärkeää luoda itään nopeasti hyvät ja luottamukselliset suhteet.
Paasikiven ura huipentui 1946, kun hänet valittiin tasavallan presidentiksi. Aluksi hän hoiti C. G. Mannerheimin kesken jääneen toimikauden vuoteen 1950, jolloin hänet valittiin jatkokaudelle 1950-56.
Paasikivi rakensi idänsuhteisiin uutta aikakautta, jonka ytimenä oli molemminpuolinen luottamus. Siihen myös sisältyi viisaus, ettei hyvä tahto kanna ulkopolitiikassakaan kauas: tarvitaan paljon myös realismia ja valtiotaitoa. Paasikiven aloittama hyvän naapuruuden politiikka on myöhemmin tunnettu vuosikymmeniä Paasikiven-Kekkosen linjana.
Erotessaan presidentin virasta 1956 hän oli jo 85-vuotias. Seuraajana ehti aloittaa Paasikiven pitkäaikainen työtoveri Urho Kekkonen, mutta Juho Kusti Paasikivi itse kuoli vielä samana vuonna.
Roolina vahvistaa markkinataloutta
Jo lapsuudessaan Paasikivelle oli kehittynyt liikemiehen silmää ja kykyä tarkastella asioita pienyrittäjien näkökulmasta. Hän oli myös työskennellyt pankissa.
Kun lisäksi osuustoiminta oli 1890-luvun lopulla vilkkaan keskustelun kohteena, ei ole yllättävää, että hän valitsi kansantaloustieteen laudaturtutkielmansa aiheeksi Schulze-Delitzsch -tyyppiset osuuskassat. Ne olivat Saksassa etenkin kaupunkien käsityöläisten ja pienyrittäjien lainalaitoksia.
1898 valmistuneessa työssään Paasikivi katsoi osuustoiminnan voivan parantaa etenkin pienyrittäjien toimintaedellytyksiä. Työpaikkoja syntyisi lisää, minkä lisäksi "suoranaisemminkin nämä yhdistykset hyödyttävät työväenluokan jäseniä niin, että ne saattavat kyvykkäitä ja halukkaita pääsemään oman liikkeensä harjoittajiksi ja tukevat heidän ensi askeleitaan omintakeisella liikealalla".
Uudistukset olisivat kuitenkin vain "osittaisia eikä sellaisia yhteiskuntaa kokonaisuudessaan koskevia, joilla sosialistit toivoivat yhdellä keikahduksella voivansa tehdä maailman onnelliseksi".
J. K. Paasikiven tutkielman sanoma oli selvä:
Ajan myötä osuustoiminta-aate lujittaisi markkinataloutta, ei kumoaisi tai syrjäyttäisi sitä. Työllään hän ilmeisesti myös halusi esittää vaihtoehdon Suomen osuustoimintaliikkeelle, jonka jo tiesi suuntautuneen raiffeisenilaiselle linjalle.
Hannes Gebhardille Paasikiven laajakantoisemmat ajatukset tuntuivat ilmeisen vierailta ja hänen omia senhetkisiä pyrkimyksiään hajottavilta. Hänelle osuustoiminta merkitsi ensisijaisesti ja syvästi maatalouden edistämistä. Suomi oli silloin hyvin vahvasti vielä monia vuosikymmeniä eteenpäin nimenomaan maatalousyhteiskunta.
Pellervo-Seuran lakimieheksi
Paasikivi ei kuitenkaan ollut paneutunut osuustoimintakysymykseen niin syvällisesti, että olisi omaksunut Hannes Gebhardista poikkeavan toimintalinjan. Väiteltyään hän tulikin Pellervo-Seuran palvelukseen Gebhardin työtoveriksi ja toimi 1901-03 järjestön sihteerinä ja juristina.
Työssään hän lähinnä laati osuuskuntien malli- ja ohjesääntöjä ja käsikirjoja sekä vastasi lainopillisiin kysymyksiin. Merkittävää oli Suomen ensimmäisen osuuskuntalain hyväksyminen vuonna 1901. Paasikivi mm. kirjoitti 1902 ilmestyneen Pellervon oppaan Osuuskuntalain pääkohdat.
Hän oli perustamassa Hankkijan edeltäjää Pellervon Välitysliikettä sekä Osuuskassojen Keskuslainarahastoa. Kaikkiaan hänen työnsä osuustoimintajärjestössä oli toimeenpanevaa ja osuustoimintaliikkeelle pohjaa rakentavaa, ei niinkään aatteellista sisältöä luovaa kuten Gebhardien työ (ks. OT 6/10).
Pellervo halusi Paasikiven jatkavan palveluksessaan, mutta muut toimet kutsuivat. Pellervoa hän ei kuitenkaan jättänyt, vaan toimi vielä sen johtokunnassa 1903-1909.
Paasikiven toimiaikana Pellervossa sen johtokunnan aloitteesta tai avulla perustettiin neljä suurta keskusliikettä: OKO, SOK, Hankkija ja Valio. Lakimiehenä hän oli auttamassa niitä alkuun.
Tukea aatetovereille
KOP:n johdossakin Paasikivellä säilyivät tiiviit yhteydet pellervolaiseen osuustoimintaan. Itse hän kuului OKO:n hallintoneuvostoon 1914-20. Pellervolaiset puolestaan olivat pitkään ja vahvasti edustettuina KOP:n hallintoneuvostossa ja omistajakunnassa. Molemmilla olikin sama suomenmielinen alkukoti.
KOP oli sekä Hankkijan että Valion päärahoittaja. Se myös antoi merkittävää tukea Osuuskassojen Keskuslainarahaston osakepääoman korotuksessa 1915. Suurelle liikepankille osuuskassaliike ei vielä ollut kilpailija, ja pienviljelijöiden vaurastuminen oli senkin etujen mukaista.
Paasikiven myötämielisyyteen saattoi vaikuttaa sekin, että pellervolainen liike oli vielä vanhasuomalaisten johtama. Maalaisliittolaiset – joihin Paasikivi suhtautui kriittisesti – tulivat mukaan vasta 1920-luvulta alkaen (ks. Kyösti Kallio, OT 6/11).
”Hänen hirmuisuutensa”
J. K. Paasikivi oli voimamies, luonteeltaan äksy ja äkkipikainen. Räjähtävä temperamentti toi jopa liikanimen: ”Hänen Hirmuisuutensa”. Suotta ei KOP:n pääjohtajan huoneeseen rakennettu kaksinkertaisia ovia. Kaikkien purkauksien ei haluttu kuuluvan pankkisaliin asti. Lopulta riitely KOP:n hallintoneuvoston kanssa johtikin Paasikiven syrjäyttämiseen.
Eikä hän temperamenttiaan politiikassakaan piilotellut. Siellä hän haukkui ennen kaikkea omansa. Mutta muutkaan tielle osuneet eivät olleet turvassa.
Pääministerinä Paasikivi saapui kerran valtioneuvostoon, jonka hissi oli jälleen rikki. Räjähdys seurasi heti:
"Perkele, nämä valtion paikat ovat aina epäkunnossa! Jos tämäkin olisi yksityisen hallussa, niin kyllä varmasti toimisi!"
Suuttuneena hän ryskytti hissin ovea ja lähti lopulta vaivalloisesti kapuamaan portaita ylös. Häntä vastaan tuli vahtimestari, joka koetti puhisevalle pääministerille selittää jotain, mutta tämä yritti lyödä vahtimestaria salkulla.
Ketterä vahtimestari ehti ainakin tällä kertaa väistää.
"Hedelmällisimpiä aatteita"
J. K. Paasikiveä ei ehkä voi pitää suurena osuustoimintamiehenä verrattuna moneen jopa koko elämänsä liikkeelle omistaneeseen uranuurtajaan. Hänen aktiivinen osallistumisensa osuustoiminnan rakennustyöhön ei ollut kovin pitkäaikaista. Mutta se osui koko liikkeen käynnistymisen ja kehittymisen kannalta aivan ratkaisevaan aikaan.
Se, minkä arvon ja merkityksen Paasikivi osuustoiminnalle antoi ja minkä voiman ja kyvyn hän näki sen sisältävän, voidaan lukea hänen tekstistään Pellervon oppaassa vuodelta 1902:
"Mutta osuustoiminnan merkitys ei rajoitu ainoastaan taloudelliselle alalle, vaan ulottuu kauas sen ulkopuolelle. Osuuskunta on koulu jäseniensä siveellisten ominaisuuksien kehittämiseksi, ennen kaikkea lujan yhteismielen, solidaarisuuden tunteen kasvattamiseksi ja ylläpitämiseksi.”
”Ja kuta laajemmalle osuustoiminta leviää, kuta laajemmat piirit sidotaan toisiinsa osuuskuntaverkon avulla, sitä laajemmalta pääsee vallalle yhteistunne. Sen tähden on osuustoiminta-aate sekä henkisessä että aineellisessa suhteessa yksi kaikkein hedelmällisimpiä aatteita, mitä nykyaikana liikkuu."
Kari Inkinen
Osuustoiminta-lehdessä 3/07 julkaistiin J. K. Paasikivestä kertovia osuustoimintakaskuja otsikolla: Oppineita herroja ja ukkeleita.
Seuraavalla kerralla kerromme Pellervon neuvojana osuustoiminnan läpimurtoaikana työskennelleen Juho Torvelaisen värikkäistä vaiheista ja hänen ajatuksistaan ja kokemuksistaan. OT 3/12 ilmestyy 6.6. |
