Yhteiskuntareformit
käynnistyivät

Pian Owen siirtyi johtajaksi perustamaansa uuteen yhtiöön, jolle hän yhtiötovereidensa kanssa hankki Skotlannista New Lanarkin puuvillakehräämön. Sen isännyyttä hän sitten erinomaisella menestyksellä hoiti 28 vuotta kooten samalla itselleen ja yhtiötovereilleen suuren omaisuuden.
New Lanarkin hankinnan myötä käynnistyi myös Owenin elämäntyö yhteiskunnallisten uudistusten saralla. Tehdasoloissa vallinneet vakavat epäkohdat herättivät hänet ponnisteluihin työntekijöiden elinolojen parantamiseksi. Owen panikin toimeen monia uudistuksia: pienten lasten työssäkäynti lopetettiin, työpäivää lyhennettiin, palkkoja korotettiin ja muillakin tavoin ihmisten elinolosuhteet luotiin mallikelpoisiksi. Nämä radikaalit uudistukset herättivät suurta huomiota sekä Englannissa että ulkomailla.
Vuonna 1815 maahan iski talouslama. Seuranneen suurtyöttömyyden ja köyhyyden poistamiseksi Owen näki New Lanarkin esimerkin pohjalta mahdolliseksi muodostaa "sovun ja yhteistoiminnan kyliä", omavaraisia siirtoloita, jotka tuottaisivat itse kaiken mitä niiden jäsenet tarvitsisivat. Näissä ulkomaailmasta ja taloussuhdanteista riippumattomissa yhdyskunnissa piti päästämän työttömyyden ja köyhyyden ikeestä ihanteellisen onnellisiin oloihin, joissa saavutettaisiin vähällä työllä yltäkylläinen toimeentulo kaikille.

Kokeilut menivät
aina myttyyn

1820-luvulla Owen kannattajineen ryhtyi toteuttamaan ihanteellisia yhteiskuntasuunnitelmiaan. Huomattavin yritys oli New Harmony -niminen siirtola Yhdysvalloissa, missä saatettiin voimaan yhteisomistus, täydellinen tasa-arvoisuus ja yhtäläisyys myös jäsenten tuloissa. Mutta tämä, kuten monet muutkin Owenin ihanneyhteiskunnat, meni jonkin ajan kuluttua ihmisten monenlaisten rettelöiden ja riitaisuuksien takia kumoon.
Ihanneyhteiskunnat olisivat vaatineet toimiakseen myös ihanteellisia ihmisiä. Käytäntö kuitenkin osoitti, ettei sellaisia oikein tahtonut löytyä. Ja jos välillä löytyikin, niin he vain harvoin pääsivät keskenään kaikesta yhteisymmärrykseen niin että siitä olisi jotakin kestävämpää syntynyt. Viimeistään vaihtelevat olosuhteet kuten taloussuhdanteet, sodat, tulipalot ja luonnonmullistukset huuhtoivat useimpien idealististen yhteisökokeilujen yli.
Siirtolassa vallinnutta, suorastaan hullunkurista uudistusintoa kuvastelee erään siirtolan jäsenen, arkkitehti Whitwellin, toiminta. Tämä kelpo arkkitehti enimmäkseen vain sepitteli runoja ja piirteli yhdyskuntia. Hänen mielestään maailmassa ei noudatettu minkäänlaista johdonmukaisuutta nimiä kaupungeille ja paikkakunnille annettaessa. Niinpä hän kehitti järjestelmän, jossa kullekin paikkakunnalle valittiin nimi siten, että se täsmälleen ilmaisi paikan maantieteellisen aseman. Se tapahtui korvaamalla leveys- ja pituusasteiden numeromerkinnät kirjaimilla.
Tällä tavoin mr Whitwell saattoi ulottaa huolenpitonsa "vanhaan epämoraaliseen maailmaankin" ja antaa sen kaupungeille uudet nimet. Näin esimerkiksi New Yorkista tuli Otke Notive, Washingtonista Feili Neivul, Lontoosta Lafa Vovutu jne.

Romahdus
työpörsseissäkin

Seuraava Owenin yhteiskuntakokeiluista olivat työpörssit. Ne olivat paikkoja, joissa tavaroita vaihdettiin toisiin. Arvo tavaroille määrättiin niiden tuottamiseen tarvittujen työtuntien perusteella. Työtunneilla piti olla riittävän korkea arvo takaamaan työntekijöille perheineen kunnollinen toimeentulo. Liiketoimien helpottamiseksi painettiin erityisiä tuntiseteleitä, joilla tavaroita voi maksaa. Pienin oli yhden tunnin seteli. Lisäksi painettiin 2, 5, 10, 20, 50 ja 100 tunnin seteleitä.
Jo historioitsijan kokeilusta kertova lyhyt tekstipala tekee selväksi, miksi tämä mihinkään talousteorioihin tai talouselämän käytäntöihin perustumaton kokeilu oli elinkelvoton:
"…nähdessään ihmisten vaihtavan savupiipunraudoituksia ja uuninkaihtimia patoihin, oivallisiin hattuihin ja aimo sianlihakimpaleisiin täytyi jokaisen liikemiehen heti käsittää, ettei tällaista menoa voinut kauan kestää."

Kritiikkiä
täydeltä laidalta

Owenin fanaattisuus ajatustensa ajamisessa merkitsi myös sitä, ettei hän liene kertaakaan myöntänyt vastustajiensa väitteitä oikeiksi. Hän uskoi kiven kovaan, että hän yksin oli löytänyt eheän ja täydellisen totuuden. Eikä hän siten pystynyt korjaamaan omia ajatuksiaan tosiasiat paremmin huomioonottaviksi. Eräs Owenin kriitikko totesikin:
"On turha väitellä mr Owenin kanssa. Hän osaa vain esitellä suunnitelmansa, mutta sitä puolustamaan hän ei kykene. Sen vuoksi hän viisaasti kylläkin kiertää vastaväitteet vakuuttaen vakuuttamasta päästyään, että hänen suunnitelmansa on järkevin, paras ja ihmeellisin ehdotus, mitä ihmisjärki yleensä koskaan on keksinyt. Se on - koska se on."
Toinen kriitikko jatkoi:
"Owen alkaa sumussa ja lopettaa savussa. Hän on opinkappaleidensa kahleissa, hänen sielunsa on hämmennyksien umpisokkelo ja hän välttää keskustelua yksityiskohdista. Hän on aina sama, hän toistaa aina samat asiat; hän rakennutti muutamia pieniä rakennuksia, joihin asetti asumaan joitakin asunnottomia ihmisiä, ja tätä hän kutsuu menestykseksi!"
Ja kolmas säesti:
"Tämä herrasmies kuuluu alkemistien veljeskuntaan: luullen vakavasti pitävänsä viisasten kiveä toisessa kädessään ja yleislääkettä toisessa hän aikoo luoda rajattoman hyvinvoinnin ja poistaa kaikki yhteiskunnassa olevat viat."
Vielä eräskin arvosteli Owenin yhdyskuntasuunnitelmia mm. kiinnittäen huomiota niiden jopa patologisen itsepintaisesti tähdentämiin neliömäisiin muotoihin rakennusten sijoittamisessa:
"Mr Owen luulee ihmisten olevan taimia, jotka on istutettava uudestaan. Sen vuoksi hän ryhtyy istuttamaan niitä neliöihin!"

Idealisti löysi
paljon ystäviä

Pelkästään Robert Owenin henkisistä ominaisuuksista johtui, että hänellä oli aikalaisiinsa suuri vaikutus. Hän osasi hankkia itselleen ja ajatuksilleen ystäviä ja kannattajia kaikista yhteiskuntakerroksista. Hänellä ei ollut brittiyhteiskunnassa tärkeää sukutaustaa eikä sen mukaista kasvatusta tietä tasoittamassa yhtään.
Nykyajan ulkokultaisessa maailmassa Owen tuskin olisi menestynyt. Hän ei ollut olemukseltaan mikään filmitähtityyppi. Hänen pojantyttärensä kertoikin, kuinka eräs muukalainen kerran kysyi häneltä, oliko hän Owenin sukua. Saatuaan myöntävän vastauksen muukalainen virkkoi:
"Tunsin isoisänne erittäin hyvin. Hän oli rumin ihminen, mitä koskaan olen nähnyt."
Vähemmän suorasukaisistakin kuvauksista kävi ilmi, että Owen ei voittanut ihmisiä puolelleen ulkoisella olemuksellaan vaan muilla avuillaan. Hän osasi pohtia, ajatella, kirjoittaa, puhua ja innostaa ihmisiä ajattelemaan ja toimimaan itse. Näillä oli myöhemmin räjähdysmäinen voima.

Osuustoiminnan
henkinen isä?

Robert Owen oli eriskummallinen sekoitus menestyvää teollisuusmiestä ja toivotonta taivaanrannanmaalaria, sosiaaliutopistia. Hän luuli, että yhteiskunnan olot voidaan hyvällä tahdolla ja parempiosaisten suosiolla yhtäkkiä järjestää ylenpalttisen onnellisiksi.
Huomattavimmat tulokset Owen saavutti aikaa myöten yhteiskuntapolitiikassa. Hänen työväestön olojen parantamiseksi tekemästään työstä tuli jälkipolville voimallisesti vaikuttava esikuva. Se vaikutti myös sosialismin ja työväenpuolueiden syntyyn. Hänet tunnetaan kapitalistina, josta tuli ”ensimmäinen sosialisti”. Hänen välilliset vaikutuksensa ulottuivat myös moniin myöhemmin toteutettuihin liberaaleihin uudistuksiin etenkin Englannissa.
Myös osuustoiminnan henkinen isyys on Owenille vain välillistä. Hänen kannattajiensa ja oppilaidensa joukossa nimittäin oli ihmisiä, jotka myöhemmin vaikuttivat ratkaisevasti osuustoiminnan syntyyn. Etenkin Brightonissa toiminut hyväsydäminen ja sosiaalisesti valveutunut lääkäri ja opettaja William King oli nerokas käytännön ihminen ja asioiden toimeksi laittaja. Myös Kingillä oli monia hyviä ystäviä, joiden kanssa hyviä ideoita kehitettiin.
William King työskenteli työläisten koulun johtajana hädän ja puutteen keskellä. Häneen juurtui luja usko oma-apuisen taloudellisen toiminnan polttavaan tarpeeseen ja suuriin mahdollisuuksiin. Hän perusti aatteidensa levittämiseen oman lehdenkin, jota sen ajan Englannissa luettiin tarkasti. Lehden nimi oli The Cooperator, joka voitaisiin vapaasti suomentaa Osuustoimintaihmiseksi.
Idealisti Owenin esittämät utopiat alkoivat yllättäen toteutua käytännössä, kun King kumppaneineen pystyi kirjoittamaan riittävän hyvät säännöt maailman ensimmäiselle osuuskunnalle. Rochdalen Oikeamielisten Pioneerien pieni ja vaatimaton puoti avattiin joulukuussa 1844 nykyisen Manchesterin liepeillä. Tämän ensimmäisen osuuskaupan periaatteet ovatkin sitten kestäneet hämmästyttävän hyvin aikojen rajut vaihtelut.
Robert Owenin omat ajatukset olivat valistuneen itsevaltiaan, eivät demokraatin kuten osuustoimintaliikkeessä edellytetään.
Eräs paradoksi löytyy siitä, että ateisti Owenin kylvämiä siemeniä lähtikin jalostamaan William King kumppaneineen - Kingin toiminta pohjautui uskoon kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Siltä pohjalta oli myös huomattavasti helpompaa lähteä ponnistamaan eteenpäin. Kirkkokunnat ja julkinen valta eivät heti olleet uusia ajatuksia ainakaan täysin enää tyrmäämässä.
Sama lähimmäisenrakkauden motiivi vaikutti myös saksalaisen osuustoimintaliikkeen isähahmon F. W. Raiffeisenin kohdalla. Hän puolestaan vaikutti suoraan Hannes ja Hedvig Gebhardin ajatteluun ja toimintaan eli suomalaisen osuustoimintaliikkeen syntyyn reilut sata vuotta sitten.

Idealismi
tuli kalliiksi

Kriittisesti tarkastelevan jälkimaailman on helppo havaita, että monet Robert Owenin suunnitelmista olivat jo etukäteen tuhoon tuomittuja. Vaikea voi olla käsittää, että tämä käytännöllinen ja menestynyt teollisuusmies antautui hankkeisiin, joiden onnistumiselle ei ollut minkäänlaisia edellytyksiä. Vakaumus kuitenkin oli kaikkea muuta voimakkaampaa.
Owenille yhteiskuntakokeilut ja ihanneyhdyskuntien rakentelu merkitsivät sitä, että hänen merkittävä varallisuutensa oli niiden mukana sulanut tyhjiin. Vanha mies joutui elämään lopun ikäänsä vaatimattomasti pojiltaan saamallaan vuotuisella elatusavulla.
Maailman parantaminen oli jo tuolloin kallista puuhaa. Sen todellisista tuloksista ovat saaneet nauttia vasta monet jälkipolvet.