DIKTATUURIN JALOISTA
kouluosuustoiminnan rakentajaksi
Katalonialaisen Joan Ventosa i Roigin (1883-1961) elämä ja merkittävä osuustoimintaura jakautui kahdelle mantereelle molemmin puolin Atlanttia.
1930-luvulle tultaessa hän oli noussut kotimaakuntansa ja koko Espanjan osuustoimintaliikkeen henkiseksi johtohahmoksi. Paettuaan sisällissodan jälkeen Meksikoon hän teki mittavan ja kansainvälistä tunnustusta saaneen työn maan kouluosuustoiminnan kehittäjänä.
Joan Ventosa i Roig. |
Katalonia on Välimeren rannalla sijaitseva Espanjan itäisin maakunta pääkaupunkinaan Barcelona. Tavoiltaan ja perinteiltään omaleimainen Katalonia tunnetaan itsenäisyyttä korostavasta identiteetistään, jopa pyrkimyksistä irtautua kokonaan Espanjasta. Maakunnalla on laaja itsehallinto, ja identiteettiä vahvistaa katalaanin kieli.
Solidaarisuuden juuret
Katalonia on myös perinteistä osuustoiminta-aluetta.
Seuraava tarina kertoo tavasta, joka vahvisti asukkaiden yhteistoiminnan ja solidaarisuuden henkeä pienessä kalastajakaupungissa, El Port de la Selvassa. Kaupungilla oli suuri tonnikalaverkko, jota säilytettiin kirkossa.
Tonnikalaparvet liikkuivat läheisillä rannikkovesillä, ja tähystäjä oli aina asemissa niiden tulon varalta. Kun hän antoi merkin tonnikalojen lähestymisestä, koko kaupungin väki jätti askareensa ja ilmestyi paikalle auttamaan kalastajia. Saalis myös jaettiin koko väestön kesken. Se oli saatu yhteisillä ponnisteluilla ja suuri verkko oli kaikkien kaupunkilaisten omaisuutta.
Vaikka Katalonian kansanomainen osuustoiminta on vanhaa, lähti osuustoimintaliike etenemään toden teolla vasta, kun Joan Ventosa i Roig kiinnostui aatteesta 1900-luvun alussa. On arvioitu, että ennen Espanjan sisällissodan alkua 1936 Katalonian osuustoimintayrityksissä toimi noin 100.000 ihmistä.
Luottamusjohtajaksi monille areenoille
oan Ventosa i Roig syntyi Katalonian rannikolla, Vilanova i la Geltrússa, Ranskan rajan tuntumassa. Hän opiskeli Barcelonassa ja Pariisissa farmasiaa sekä maataloutta ja valmistui 1907 maatalousinsinööriksi.
Pian opintojen jälkeen alkoi hänen merkittävä osuustoimintauransa. 1908 hän liittyi katalonialaiseen La Regeneradora -osuuskuntaan, jonka puheenjohtaja hänestä tuli. Myöhemmin hän oli perustamassa Katalonian osuuskuntien liittoa. Sen puheenjohtajana hän toimi 1922-1934.
Vuonna 1925 Ventosa i Roig nimitettiin komissioon, joka laati osuustoimintalainsäädännön Espanjaan 1931 ja Kataloniaan 1934. Nämä lait olivat sittemmin malleina myös eräille latinalaisen Amerikan maille.
Jo varhain Ventosa i Roig ryhtyi ponnisteluihin yhdistääkseen Espanjan laajenevan osuustoimintaliikkeen. Yritykset kuitenkin epäonnistuivat, ja vasta 1928 Madridiin perustettiin Espanjan osuuskuntien kansallinen keskusjärjestö. Ventosa i Roigista tuli sen ensimmäinen puheenjohtaja. Tässäkin tehtävässä hän toimi vuoteen 1934.
Vuonna 1924 Ventosa i Roig johti itseoikeutetusti Katalonian laajaa delegaatiota Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n kongressissa Gentissä. Hänet valittiin liiton keskuskomiteaan, johon hän kuului vuoteen 1944 asti. Kansainvälisiin osuustoimintakongresseihin hän osallistui säännöllisesti aina vuoteen 1938 ja edusti ICA:ta Espanjassa järjestetyissä kokouksissa.
Itsenäisyysmies kahdesti maanpakoon
Osuustoiminnan lisäksi Ventosa i Roig oli näkyvästi mukana Katalonian politiikassa. Vuonna 1934 hän osallistui katalonialaisten kansannousuun Espanjan keskushallitusta vastaan ja oli mukana julistamassa autonomisen Katalonian tasavallan syntyä.
Sen seurauksena hän joutui lähtemään maanpakoon Ranskaan. Kaksi seuraavaa vuotta hän vietti tutkien osuustoimintaliikettä Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa. Vuonna 1936 hän pääsi palaamaan takaisin Espanjaan omistautuakseen nyt kokonaan osuustoiminnan tehtäviin.
Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauan. Espanjan sisällissota 1936-1939 vei Ventosa i Roigin takaisin politiikan pyörteisiin. Sodan aikana hän edusti tasavaltalaispuoluetta Katalonian talousneuvostossa. Hänestä tuli myös Espanjan tasavaltalaishallituksen työministeriössä osuustoimintaneuvoston pääsihteeri.
Kenraali Francesco Francon voitto 1939 merkitsi Katalonian joutumista vainon kohteeksi. Poliittiset vapaudet ja itsehallinto purettiin. Jopa katalaanin kielen käyttö kiellettiin. Ventosa i Roig joutui jälleen lähtemään maanpakoon Ranskaan.
Kun Ranska sitten antautui Francoa tukeneelle Saksalle 1940, uhkasivat natsimyönteisen Vichyn hallituksen viranomaiset karkottaa Ventosa i Roigin Ranskastakin. Niinpä hän pakeni 1941 diktatuureja Meksikoon, jonka kansalainen hänestä myöhemmin tuli.
Uusi ura urkeni Meksikossa
Meksikoon siirtymisen jälkeen Ventosa i Roigin elämässä alkoi uusi vaihe myös osuustoimintamiehenä.
Työskenneltyään ensin jonkin aikaa eri yrityksissä hän siirtyi Meksikon opetusministeriön palvelukseen maatalouden koeasemien tarkastajaksi. Kun ministeriöön perustettiin osuustoimintaopetuksen osasto, hän ryhtyi 1948 johtamaan siellä kouluosuuskuntien edistämis- ja tarkastustyötä.
Kouluosuuskuntien varsinainen syntymaa on Ranska, jossa niiden toiminta lähti liikkeelle ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ranskan ulkopuolella ne saivat vahvimman jalansijan Belgiassa ja Meksikossa.
Meksikossa yleisimpiä kouluosuuskuntia olivat kuluttajaosuuskunnat, jotka tyypillisesti myivät koulutarvikkeita sekä syötävää ja juotavaa, mutta myös vaatteita. Jotkut valmistivat halpoja aterioita. Tuotanto-osuuskunnat, esim. maataloudessa ja vaatteiden valmistuksessa, olivat harvinaisempia.
Ventosa i Roig arvioi, ettei ainakaan teoriassa ollut sellaista osuustoiminnan alaa, jota ei voisi soveltaa myös kouluosuuskuntien toiminnassa.
Koulujärjestelmän kovaa ydintä
Ylijäämän jakoa meksikolaisessa kouluosuuskunnassa oppilaille. |
Kouluosuuskunnat olivat Meksikossa osa osuustoiminnallista kasvatusta. Niissä oppilaat saivat jo varhaisista vuosista lähtien opetusta osuustoiminnan periaatteista ja myös käytännön kokemusta osuuskuntien hoidosta. Näin he hankkivat valmiuksia työskennellä myöhemminkin samankaltaisissa yrityksissä.
Meksikossa kouluosuuskuntia pidettiin niin elimellisenä osana valtion koulutus- ja kasvatusjärjestelmää, että laki määräsi niiden perustamisen kouluihin pakolliseksi.
Ventosa i Roig tosin ei itse kannattanut pakkolinjaa. Sen ongelmana oli mm. löytää osuustoiminnallisesti päteviä opettajia kouluosuuskuntien toimintaa ohjaamaan. Pakko saattoikin johtaa pelkkien kulissiosuuskuntien perustamiseen ilman minkäänlaista opetuksellista tai kasvatuksellista antia. Opetus- ja kasvatustavoitteiden kun kuitenkin tuli aina olla ensisijaisia, huolimatta talouspuolen tärkeydestä.
Oppilaille myönnettiin automaattisesti jäsenyys kouluosuuskunnissa, ja heidän tuli myös kuulua niihin aivan samoin kuin osallistua ”normaalienkin” oppiaineiden opetukseen.
Käytännössä kuitenkin hyvät ja vahvat perustelut voittivat pakon niin jäseniksi liittymisessä kuin osuuskuntien perustamisissa.
Meksikossa ensimmäinen kouluosuuskunta perustettiin 1926, ja niitä koskeva laki tuli voimaan 1934. Kuitenkin vasta 1950-luku oli nopean kasvun aikaa. Niinpä kun 1950 kouluosuuskuntia oli maassa 150, viisi vuotta myöhemmin luku oli jo kymmenkertainen.
Paljolti Joan Ventosa i Roigin aktiivisen työn ansiosta kouluosuuskunnista kehittyi lopulta yksi Meksikon osuustoiminnan kukoistavimmista sektoreista.
Hyödyt olivat ilmiselviä
Vuonna 1956 Ventosa i Roig saattoi raportoida kouluosuuskuntien kasvatuksellisten hyötyjen näkyvän kaikkialla. Ne näkyivät parantuneena kurina, toverihenkenä ja lojaalisuutena koulua kohtaan. Myös taloudelliset hyödyt olivat selkeitä.
Ylipäätään Ventosa i Roig katsoi, että kouluosuuskunnat olivat paras tapa kehittää oppilaissa kaikkia niitä ominaisuuksia, joita vaadittiin sekä osuuskuntien hoidossa että myöhemmin elämässä yhteiskunnan hyvinä kansalaisina.
Kouluosuuskunnilla hän näki merkittäviä mahdollisuuksia myös koko Meksikon osuustoimintaliikkeen intressien suojelemisessa ja edistämisessä, mikäli ne yhdistyisivät liitoiksi, jotka voisivat toimia neuvoa-antavina eliminä viranomaisille.
Vapaaehtoiselta pohjalta Euroopassa
Ventosa i Roig myös eritteli kouluosuustoiminnan eroja Atlantin eri puolilla. Niitä löytyi jo aivan toiminnan peruslähtökohdista.
Meksikossa, kuten laajalti muuallakin latinalaisessa Amerikassa, kouluosuuskunnat olivat jopa koko osuustoimintaliikkeen veturi. Ne edelsivät muun osuustoiminnan kehittymistä - tai molemmat kehittyivät rinnakkain. Kun osuustoimintaa tunnettiin vasta vähän tai ei lainkaan, julkinen koulujärjestelmä oli otollinen kanava perehdyttää ja kasvattaa osuustoimintaan ja rakentaa kansanliikkeelle perustaa.
Euroopassa taas osuustoimintaliike oli jo pitkälle kehittynyt ja vakiintunut, kun kouluosuustoiminta vasta alkoi ottaa ensi askeleitaan. Aloitteellinen osuustoimintaväki olikin lähes aina edellä julkista valtaa eurooppalaisen kouluosuustoiminnan alkuunpanijana.
Samoista kehityseroista juontuivat myös erot kouluosuuskuntien perustamis- ja jäsenyyspakossa. Euroopassa osuustoimintaliike kehittyi itsenäisesti ilman julkisen vallan apua ja ohjausta. Vapaaehtoisuus oli alusta alkaen sen keskeinen periaate. Oli siten luonnollista, että sama periaate ulottui myös eurooppalaiseen kouluosuustoimintaan.
Käytännöt kouluosuuskuntien tuloksenjaossakin poikkesivat toisistaan. Meksikossa kouluosuuskuntien jäsenet saattoivat saada jäsenyydestään myös henkilökohtaista taloudellista hyötyä ylijäämäosuuksina. Sen sijaan esim. Ranskassa katsottiin, että kouluosuuskuntien kaikki tuotot tuli käyttää koulujen hyväksi kollektiivisesti.
Eurooppalaisesta käytännöstä poiketen Meksikon kouluosuuskunnat oli tarkoitettu oppilaiden kanssa tasa-arvoisesti myös opettajille ja koulujen henkilökunnalle. Ventosa i Roig kuitenkin korosti, että aikuisten puuttuminen kouluosuuskuntien toimintaan tuli rajoittaa minimiin, jottei niiden opetuksellinen arvo kärsisi.
Kynä ei väsynyt
Joan Ventosa i Roigin yli puoli vuosisataa kestäneeseen osuustoimintauraan sisältyi myös laaja kirjallinen tuotanto. Hän käsitteli osuustoimintaa ja levitti sen sanomaa lehtiartikkeleissa ja kirjoissa sekä Espanjassa että latinalaisessa Amerikassa.
 Vuodesta 1920, jolloin Ventosa i Roig aloitti Barcelonassa Acción Cooperativa -lehden päätoimittajana, hän kirjoitti mittavan määrän artikkeleita osuustoimintalehdille Atlantin molemmin puolin. Yksinomaan meksikolaisessa Cooperativismo -lehdessä niitä ilmestyi satakunta.
Ventosa i Roigin ensimmäinen kirja Työväen osuuskunnat ilmestyi jo 1918. Muista hänen osuustoimintaa käsittelevistä teoksistaan voidaan mainita erityisesti Osuuskunnat ja valtio vuodelta 1942. Siinä hän mm. tähdensi valtion puuttumattomuutta osuustoimintaliikkeeseen ja piti tärkeänä lainsäädäntöä, joka jättää osuuskunnille mahdollisimman laajan vapauden. Suurin apu, jonka valtio saattoi antaa, oli osuustoimintaopetuksen järjestäminen kouluihin ja opettajien koulutukseen.
Meksikon opetusministeriölle Ventosa i Roig kirjoitti 1955 teoksen Kouluosuustoiminnan alkeet, josta tuli alallaan klassikko. Myöhemmin valmistuivat hänen UNESCOlle laatimansa tutkimus kouluosuuskunnista ja kirja osuustoimintaliikkeestä Kataloniassa.
Joan Ventosa i Roig kuoli Mexico Cityssä vuonna 1961, 78-vuotiaana. Hän oli viettänyt elämänsä kaksi viimeistä vuosikymmentä maanpaossa Meksikossa pääsemättä palaamaan rakkaaseen Kataloniaansa.
Osuustoiminnan - todellisen maailmanlaajuisen demokratialiikkeen - rakentaja ei koskaan saanut nähdä pitkän diktatuurin päättymistä Espanjassa. Siellä demokratian rakentamisen aika koitti vasta kenraali Francon kuoltua 1970-luvun puolivälissä.
Kari Inkinen
|
