F.W. Raiffeisenin ideoiden ja toimintamallien pohjalta lähdettiin Suomessakin Hannes Gebhardin johdolla rakentamaan maataloutta palvelevaa osuustoimintaa. Suomessa Raiffeisenin perilliset, osuuspankit, ovat nykyisin monella mittarilla mitattuna kehittyneet ja kasvaneet maan johtavaksi pankiksi.

Raiffeisenin elämänkulku ei aluksi näyttänyt mitään vihjeitä suuntautumisesta alalle, jolla hän oli tuleva maailmankuuluksi. Hänen isänsä kuoli Friedrich-pojan ollessa vain kolmevuotias. Puutteiden rasittamassa kodissa äidillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää saada poikansa mahdollisimman nopeasti koulutetuksi ja elättämään itsensä.
Kansakoulun jälkeen Raiffeisen suuntasikin vapaaehtoisena armeijaan, Kölnin tykistöprikaatiin, valiten aliupseerin uran. Aliupseerikoulun käytyään hän kohosi sotilasurallaan ylitulenjohtajaksi.

Sairaus
muutti kaiken

Raiffeisenin sotilasura katkesi, kun hänellä ilmeni silmäsairaus. Hän pääsi virkailijaksi lääninhallitukseen, josta siirtyi tehtävissään menestyneenä nimismieheksi aina vain suurempiin nimismiespiireihin. Tämänkin uran silmäsairaus katkaisi, ja Raiffeisen joutui jäämään eläkkeelle vuonna 1865, ainoastaan 47-vuotiaana.
Jo ensimmäisessä nimismiespiirissään Raiffeisen oli ryhtynyt tarmokkaisiin toimenpiteisiin maalaisväestön taloudellisen aseman parantamiseksi. Alkusysäyksenä oli vuoden 1846 kato, jonka vauriot muodostuivat suuriksi senkin takia, ettei järjestettyä luotonsaantia ollut. Maanviljelijät olivat joutuneet riippuvaisiksi koronkiskureista ja suistuneet suorastaan velkaorjuuteen.
Raiffeisen sai perustettua ensin hyväntekeväisyysyhdistyksiä, joissa jo osittain kokeiltiin Raiffeisenin tunnettuja osuuskassaperiaatteita. Kestävän toiminnan perustaksi tarvittiin kuitenkin oma-apuun rakentuvan järjestelmän luomista. Vaikutteita pyrkimyksissään Raiffeisen sai Hermann Schulze-Delitzschiltä ja tämän lähinnä kaupunkien käsityöläisille ja pienyrittäjille suunnatuilta osuuskassoilta.

Osuustoiminnan
isoisäksi

Saksassa ensimmäinen maanviljelijäin osuuskassa perustettiin vuonna 1862 Anhauseniin. Siinä otettiin käytäntöön ne periaatteet, jotka ovat tulleet tunnetuiksi Raiffeisenin osuuskassaperiaatteina. Näitä periaatteita on sitten enemmän tai vähemmän mukailtuina sovellettu viljelijäin osuuskassatoiminnassa ympäri maailman.
Suomessakin Raiffeisen on saanut aseman maataloudellisen osuustoiminnan isoisänä. Raiffeisenin ajatukset olivat herättämässä Hannes Gebhardinkin ymmärtämään osuustoiminnan merkityksen kansakunnan ja erityisesti maaseudun elinolojen parantajana. Gebhard käytti Raiffeisenin omaksumia periaatteita pääasiallisina esikuvinaan.
Raiffeisenin viimeisten nimismiesvuosien aikana oli osuuskassatoiminnalle ehditty laskea vasta perusta, mutta sitä seurasi yli kaksi vuosikymmentä hedelmällistä osuustoimintatyötä, joskin sairauden varjostamana. Käsittämättömältä tuntuukin, että kivulias sairaus, joka jo kaksi kertaa oli katkaissut Raiffeisenin elämäntyön ja johtanut miltei täydelliseen sokeuteen, ei estänyt hänen varsinaista suurtyötään.
Vaikka Raiffeisen oli koko maataloudellisen osuustoiminnan isä, osuuskassatoiminnalle hän antoi keskeisen aseman. Hän katsoi, että juuri osuuskassatoiminnan avulla voitiin säilyttää viljelijöiden yhteisyyden henki, jolle hän antoi erityisen suuren merkityksen.

Kristillinen
vakaumus ohjasi…

Raiffeisen oli hyvin ihanteellinen ja syvästi uskonnollinen luonne. Uskovan äidin kasvatus oli jättänyt häneen pysyvät jäljet. Kaikkea Raiffeisenin toimintaa määräsikin aina uskonnollinen vakaumus. Osuuskunta ei ollut hänelle vain taloudellinen yritys, vaan kasvattava ja sivistyksellinen yhteenliittymä, jonka tehtävänä oli vahvistaa ja lujittaa yhteishenkeä.
Raiffeisenille toiminnan keskipisteenä oli aina ihminen, hänen taloudellinen turvansa mutta samalla henkinen jalostamisensa. Raiffeisen jopa katsoi, että ilman pappeja osuuskassojen olemassaolo oli milteipä mahdotonta. Niinpä kun hän vuoteen 1866 mennessä oli suurella vaivalla saanut perustetuksi kaikkiaan viisi osuuskassaa, oli niissä kaikissa istutettu kassanhoitajaksi pappi.
Kristillis-siveellisen huolenpidon henki näkyy myös Raiffeisenin osuuskassojen perusajatuksista, jotka olivat:
1. Pieni osuuskassapiiri, niin että kassan hoitajat voivat tuntea kaikki jäsenet ja pitää heitä silmällä
2. Voitonhimon ja omanvoitonpyynnin torjuminen kassanhoidosta
3. Isällinen huolenpito kassan hallinnon puolelta lainanottajiin nähden: lainoja on myönnettävä ainoastaan siveellisesti arvokkaille, jotka pystyvät käyttämään niitä taloutensa edistämiseen.
Viimeksi mainitun perusajatuksen yhteydessä on korostettu eroa toisen linjan osuuskassamieheen, Schulze-Delitzschiin. Hänen kerrotaan sanoneen, että osuuskassalle olkoon yhdentekevää, vaikkapa lainanhakija käyttäisi lainansa itsemurha-aseen hankkimiseen, kunhan hänellä vain on lainalleen pätevät takuut.

… mutta jyrkkä
luonnekin vaikutti

Kun kysymys oli omien aatteiden toteuttamisesta, saattoi Raiffeisen olla kovinkin jyrkkä ja tyly. Ehtymättömällä tarmolla hän vei pyrintöjään eteenpäin, eikä hän osannut sietää vastaansanomista. Varsin kuvaava on lausunto henkilöltä, joka paljonkin seurusteli Raiffeisenin kanssa:
- Lähemmässä seurustelussa oppii häntä kunnioittamaan, mutta ei rakastamaan.
Eräs hänen ystävistään nimitti häntä leikillään "Pikku Bismarckiksi".
Esimerkiksi käsityksestään, miten osuuskuntien ja niiden keskusjärjestöjen rakenne oli yksityiskohtia myöten rakennettava, Raiffeisen piti ehdottoman itsepintaisesti kiinni. Seurauksena oli, että vuonna 1879, kaksi vuotta sen jälkeen kun Raiffeisen oli perustanut maataloudellisten osuuskuntain keskusliiton, syntyi toinen, Wilhelm Haasin johtama maataloudellisten osuuskassojen liitto. Se kasvoi jäsenmäärältään suuremmaksi kuin Raiffeisenin järjestö.
Näiden rinnakkaisjärjestöjen yhdistäminen oli monesti esillä, mutta se toteutui lopullisesti vasta 1930. Tällöin perustettiin Saksan maataloudellisten osuuskuntain valtakunnanliitto, Raiffeisen.

Ajaton
perintö

Vuonna 1877, liki 130 vuotta sitten, F. W. Raiffeisen kirjoitti seuraavan analyysin maailman tilasta:
"Pintapuolisesti tarkasteltuna näyttää aikamme aivan loistavalta. Tieteen ja tekniikan edistysaskelten, keksintöjen sekä teollisuuden ja kaupan tavattoman paisumisen takia ovat hyödykkeiden ja palvelusten määrä ja valikoima saaneet sellaiset mittasuhteet, ettei niistä menneinä vuosisatoina osattu edes uneksia. Saattaisi uskoa, että myös elämänilo ja tyytyväisyys olisivat lisääntyneet. Näin ei valitettavasti ole tapahtunut. Vaatimukset ovat kaikkialla kasvaneet. Saadessaan nauttia maan tavaroista ei ihmissydän löydä mitään oikeaa rauhaa ja tyytyväisyyttä. Juominen maailman pikarista kiihottaa sitä yhä enemmän. Olemassaolon taistelu käy ennenkuulumattoman kiivaana ja teollinen tuotanto henkeäsalpaavaa vauhtia kilpaillessaan maailmanmarkkinoista. Käy hurja ajojahti, jossa kaikki pyrkivät hankkimaan lisää omaisuutta. Ja tavoitteensa saavuttaneet ovat turmiollisen tuhlaavaisuuden ja mässäilyn orjia. Onttoa on heidän elämänsä."
Raiffeisen jatkoi: "Mihin kaikki tämä johtaakaan? Olemmeko menossa parantumattomiin kriiseihin? On aika ohjata väärille jäljille johdettu ajan henki toiseen suuntaan. On pyrittävä johonkin muuhun."
Ei mitään uutta auringon alla yli sataan vuoteen. Isä Raiffeisenin perinnöllä varmasti riittää annettavaa vielä pitkään.

Kari Inkinen

Lähteitä
Osuustoimintaliikkeen merkkimiehiä. Pellervo-Seura, Helsinki 1920.
Suomen Osuustoimintalehti 7-8/1938: Isä Raiffeisenista ja hänen muistonsa juhlinnasta.
Suomen Osuustoimintalehti 2/1963: Saksan Raiffeisen-osuuskassaliikkeestä.
OT 2/1997: Raiffeisen, Saksan Gebhard.
Mantere, Sampsa: Kell' onni on. Kirjayhtymä, Vaasa 1980.
Blomstedt, Yrjö: Kyläkassasta osuuspankkiin. Kirjayhtymä, Helsinki 1978.

Aiemmin ilmestyneitä
Sarjassa ”Sankareita vai veijareita” aiemmin ilmestyneet artikkelit:
Huumorin hersyvää voimaa: AKSELI BRANDER (OT 2/05)
Mies joka käsikirjoitti itselleen kansanvalistajan roolin: SAMPSA MANTERE (OT 3/05)
ROBERT OWEN ja maailman parantamisen hinta (OT 4/05)
Uranuurtajien legendan jäljillä: ROCHDALEN PIONEERIT (OT 5/05)