 |
|||
GUNG HO! Rewi Alley (1897-1987) oli uusiseelantilainen maanviljelijä, sosiaalireformisti, opettaja, kirjailija-runoilija ja rauhanaktivisti. Hän matkusti piipahtaakseen Kiinassa 1920-luvun lopulla, mutta jäi sinne loppuelämäkseen 60 vuodeksi.
Rewi Alley syntyi Springfieldissä, Uuden-Seelannin eteläisellä pääsaarella. Hänen isänsä oli rehtori ja äitinsä raittius- ja naisasialiikkeiden aktiivi. Ahkera työnteko, kuri ja koulutuksen kunnioitus, mutta myös auktoriteettien haastaminen, olivat keskeisiä hänen kasvatuksessaan. Rewi Alleyn omat opilliset saavutukset jäivät kuitenkin varsin keskinkertaisiksi. Alley astui vapaaehtoisena sotapalvelukseen 1916 ja taisteli ensimmäisessä maailmansodassa Ranskassa. Hän haavoittui kahdesti ja palkittiin urhollisuusmitalilla. Sodan jälkeen hän ryhtyi vanhan koulutoverinsa kanssa lammasfarmariksi. Tämä kotiin palaavien sotilaiden asutussuunnitelmaan liittynyt hanke kariutui kuuden vuoden kuluttua villan romahtaneisiin hintoihin. Kova fyysinen maataloustyö oli kuitenkin opettanut Alleylle kestävyyttä ja sinnikkyyttä. Niitä hän tuli myöhemmin todella tarvitsemaan. Maailmankatsomus heitti kuperkeikkaa Alleyn kiinnostus Kiinaan heräsi, kun lehdissä kerrottiin maassa leviävästä kommunistisesta "punaisesta vaarasta". Hän päätti lähteä "vilkaisemaan heidän vallankumoustaan". Vuonna 1927 tehdyn matkan piti olla vain vierailu, mutta Alley jäikin maahan loppuiäkseen. Alley saapui kaoottiseen Shanghaihin, keskelle valtaa pitävän Kuomintangin eli kansallispuolueen ja kommunistien kasvavia jännitteitä. Seuraavan vuosikymmenen ajan hän työskenteli Shanghaissa, ensin brittien hoitamassa palokunnassa palomiehenä ja myöhemmin tehtaiden tarkastajana. Tuolloin hän näki ne hirvittävät olot, joissa kiinalainen työväki joutui työskentelemään ja asumaan. Eniten häneen koski lapsityövoiman säälimätön hyväksikäyttö. Jopa kahdeksanvuotiaat lapset tekivät 16-tuntisia päiviä epäinhimillisissä oloissa. Toimillaan hän onnistui saamaan joitakin parannuksia tehdasoloihin. Alley osallistui 1929 kansainvälisesti tuettuun avustustyöhön Luoteis-Kiinan nälänhätäalueella, missä kuivuuden seurauksena kuoli 3-6 miljoonaa ihmistä. Joillekin hätä merkitsi vain hyvää tilaisuutta taloudelliseen hyötymiseen. Ahneet kauppiaat, rahanlainaajat, moraalittomat virkamiehet ja suurmaanomistajat käyttivät katastrofia häikäilemättä hyväkseen. Alleyn tehtävät ja laaja matkustelu ympäri Kiinaa toivat hänelle ensi käden tietoa työväestön ja talonpoikaiston elinoloista: ankarista koettelemuksista, köyhyydestä ja kaikkialla maan hallinnossa rehottaneesta korruptiosta. Samalla hän kuitenkin sai havaita Kiinan todellisen vahvuuden: sen ihmiset. Alleyn kokemukset tekivät hänen Kiinan tuntemuksestaan ainutlaatuisen. Kaikki se, mitä Alley sai nähdä, muutti hänen konservatiivisen maailmankatsomuksensa sympatiaksi kommunisteja kohtaan. Mitta täyttyi lopullisesti, kun hän joutui näkemään viiden nuoren miehen teloituksen. Kuomintang syytti miehiä yrityksestä perustaa ammattiliitto silkkitehtaan työläisille. 1930-luvulla Alley ystävystyi monien kiinalaisten ja ulkomaalaisten vallankumouksellisten kanssa. Hän jopa lähti mukaan maanalaiseen kommunistiliikkeeseen. Osuuskunnat Kiinaa puolustamassa Japanin hyökättyä Kiinaan 1937, alkoi maiden välillä vuoteen 1945 kestänyt sota. Kuomintang ja kommunistit tekivät sopimuksen yhteisestä taistelusta japanilaisia vastaan. Se tosin ei estänyt keskinäistä vihanpitoa. Rewi Alley osallistui aktiivisesti toimintaan hyökkääjiä vastaan. 1938 hän käynnisti teollisuusosuuskuntien Gung Ho -liikkeen, Chinese Industrial Cooperative Association (INDUSCO). Alleyn keksimä liikkeen iskulause Gung Ho tarkoittaa "tehdä työtä yhdessä". Se ei suoranaisesti ole kiinaa, vaan lyhenne organisaation kiinankielisestä nimestä. Liike perusti pienimuotoisten ja omavaraisten osuuskuntien vahvan verkoston japanilaisten miehityksestä vapaille sisämaa-alueille. Osuuskunnat toimivat pääasiassa ulkomaisen avun turvin. Niillä korvattiin teollisuustuotantoa, josta jopa 80 % menetettiin hyökkääjän valloitettua rannikon teollisuuskeskukset. Ne tuottivat monipuolisesti tarvikkeita sekä siviili- että sotilaskäyttöön: esimerkiksi elintarvikkeita, vaatteita, paperia, työkaluja, koneita ja laitteita. Osuuskuntia syntyi niin Kuomintangin kuin kommunistien valvomille alueille. Osuuskuntien perustaminen ja liikkeen organisointi merkitsivät Alleylle uuvuttavaa, vaarojentäyteistä ja usein yksinäistä matkustamista ympäri Kiinaa. Hän esiintyi tavallisena matkamiehenä liikkuen niin jalkaisin kuin kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä. Väkeä hän voitti asiansa taakse kertoilemalla vitsejä monilla kiinan kielen murteilla ja korjailemalla koneita vaikkapa narulla, bambulla ja purukumilla. Kahdessa vuodessa Gung Ho -liike oli kasvanut yli 3.000 teollisuusosuuskunnan kokonaisuudeksi. Niissä ahkeroi yli 300.000 henkeä. Tehtaita ilman omistajia! Osuuskunnilla oli monia etuja. Niitä oli helppo perustaa ja niiden lainat voitiin maksaa nopeasti takaisin. Ne tarjosivat työtä myös sodan jaloista pakeneville. Ennen muuta niiden tuotanto saatiin toimimaan tehokkaasti.
Osuuskuntien menestys herätti kuitenkin epäilyksiä Kuomintangin piirissä. Huhut levisivät, että nyt kommunistit olivat tulleet, kun tehtaitakin perustettiin jo ilman omistajia! Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt tiedusteli aika ajoin Gung Ho -liikkeen edistymisestä. Vuonna 1942 hänen henkilökohtainen edustajansa vieraili Kiinassa ja selosti raportissaan: "Lanzhoussa vierailin joissakin teollisuusosuuskunnissa. Tapasin siellä hiljaisen ja vilpittömän uusiseelantilaisen Rewi Alleyn, joka on tehnyt INDUSCOsta kansainvälisen käsitteen ja symbolin sille, mitä kansa voi tehdä, kun se on päättänyt nostaa itsensä omista saappaanrakseistaan." Koko toisen maailmansodan ajan Alley yritti vahvistaa INDUSCOn kansainvälistä rahoituspohjaa, mutta liike alkoi vähitellen hiipua vuodesta 1941 lähtien. Tuolloin Japani valloitti Hong Kongin, jolloin siellä toiminut kansainvälinen varainhankintakomiteakin hajosi. Alley syytti Kuomintang-hallintoa, joka pelkäsi INDUSCOn laajuutta ja voimaa. Hallinto erottikin hänet 1942 liikkeestä. Gung Ho -liike sammui viimeistään 1952, kun osuuskunnat Kiinassa korvattiin valtiojohtoisilla kommuuneilla ja kollektiiveilla. Merijalkaväki otti omakseen Oma tarinansa on se, kuinka tunnuslauseesta Gung Ho tuli myös amerikanenglannin ilmaisu. Yhdysvaltojen Kiinan-suurlähetystössä toimi 1930-luvun lopulla sotilasattaseana everstiluutnantti Evans Carlson, jonka tehtäviin kuului raportoida sekä Kiinan armeijan toiminnasta että maan teollisuustuotannosta. Teollisuusosuuskuntien toiminta teki häneen syvän vaikutuksen. Kun Carlson palasi Yhdysvaltoihin ja maasta tuli toisen maailmansodan osapuoli, hänet nimitettiin merijalkaväen eliittipataljoonan komentajaksi. Kiinan kokemukset muistissaan komentaja valitsi parhaan kuulemansa iskulauseen pataljoonansa motoksi. Yksikkö alkoi kutsua itseään Gung Ho -pataljoonaksi. Vuoden 1942 lopussa pataljoonan motto oli jo levinnyt laajaan käyttöön merijalkaväessä. Sillä ilmaistiin äärimmäistä innostusta, tehtäviin sitoutumista ja homma hoituu -henkeä. Englantilais-suomalaisessa sanakirjassa gung ho on käännetty sanoilla: innokas, kiihkomielinen. Yhdysvaltain filmiteollisuuskin vaikutti iskulauseen leviämiseen. Vuonna 1943 valmistui elokuva Gung Ho!, joka kertoi juuri Carlsonin eliittipataljoonasta. Carlsonia esitti filmitähti Randolph Scott. Onnellinen rehtori Osana Gung Ho -liikettä Alley piti nuorten kiinalaisten kouluttamista niitä taitoja varten, joita osuuskunnissa tarvittiin. Vuodesta 1940 hän osallistui teknillisten koulujen perustamiseen eri puolille Kiinaa. Hän kutsui niitä Bailie-kouluiksi ystävänsä, amerikkalaisen lähetyssaarnaaja Joseph Bailien mukaan. Tämä oli esittänyt ajatuksen teorian ja käytännön yhdistävästä koulutuksesta Kiinassa. Vuonna 1942 Bailie-koulujen pääopinahjo piti siirtää etenevien japanilaisten tieltä kauemmas sisämaahan. Se muutti Shandanin kaupunkiin, vanhan silkkitien varrelle. Alleyn kansainvälinen maine humanistina ja miehenä, joka tunsi läheltä tavallisen kiinalaisen tarpeita, oli elintärkeää koulun käyttövarojen keräämisessä. Koulu menestyi hyvin mottonaan "Luo ja analysoi". Alleysta tuli 1945 sen rehtori. Seuraavina vuosina koulusta valmistui tekniselle alalle satoja nuoria. Heistä tuli korvaamaton apu sodan jälkeisessä jälleenrakennustyössä. Alley jatkoi rehtorina myös kommunistien tultua valtaan 1949, mutta vähitellen koulu joutui yhä tiukempaan puolueen valvontaan. Vuonna 1954 se siirrettiin Lanzhouhun. Siellä siitä tuli osa uutta, öljynjalostamon yhteydessä toiminutta teknillistä oppilaitosta. Myöhemmin Alley piti vuosiaan Shandanin Bailie-koulun rehtorina elämänsä onnellisimpina ja tuotteliaimpina. Kirjoittamista ja rauhantyötä Seuraavat kolme vuosikymmentä Alley työskenteli kirjailijana ja runoilijana. Vuosi toisensa jälkeen hän matkusteli ympäri Kiinaa kirjoittaen näkemästään ja kokemastaan. Tällä tavoin hän tulkitsi Kiinaa muulle maailmalle. Tosin osa kirjoituksista oli silkkaa propagandaa. Alley kirjoitti yli 50 kirjaa, joista monet julkaistiin Uudessa-Seelannissa. 1950-luvulla hän myös keskittyi vanhojen kiinalaisten kirjailijoiden ja runoilijoiden tekstien kääntämiseen. Lisäksi hän keräsi ahkerasti taide-esineitä ja keramiikkaa. Kokoelma sijoitettiin myöhemmin Rewi Alley -museoon Shandanissa. Kirjallisuuden ohella Alley omistautui rauhantyölle sekä Kiinan ja Uuden-Seelannin suhteiden edistämiselle. Hän teki paljon propagandaa kansainvälisten rauhankomiteoiden, erityisesti Maailman rauhanneuvoston, puolesta ja vieraili puhumassa rauhankonferensseissa ympäri maailmaa, Helsingissäkin. Alleyn läheiset suhteet Kiinan kommunistihallintoon jakoivat uusiseelantilaisten mielipiteitä. Suhtautuminen koveni, kun Alley julistautui Yhdysvaltojen politiikan vastustajaksi Korean sodassa ja puolusti Tiibetin pakkoliittämistä Kiinaan. Hän ei myöskään hyväksynyt sitä, että Uusi-Seelanti Yhdysvaltojen vanavedessä tunnusti Taiwanin Kuomintang-hallituksen. Tuulet kääntyivät Kun Uusi-Seelanti tunnusti Kiinan kansantasavallan 1972, asenteet Alleyta kohtaan kuitenkin muuttuivat nopeasti. Hänestä tuli tärkeä henkilö Uuden-Seelannin Kiinan-politiikassa - tunsihan hän maan ja sen johdon paremmin kuin kukaan muu länsimaalainen. Alley sai vastaanottaa monia kunnianosoituksia synnyinmaassaan, jonka kansalaisuuden hän oli säilyttänyt. Hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo kirjallisuudessa ja Queen's Service Order -kunniamerkki yhteiskunnallisista palveluksista. Myöhemmin hänestä tehtiin jopa näytelmä ja ooppera. Kiina myönsi Alleylle 1982 kunniakansalaisuuden. Hänen asunnostaan Pekingissä tuli pyhiinvaelluskohde tuhansille uusiseelantilaisille. Alleyn saavutukset, Gung Ho -liike ja Shandanin koulu, eivät koskaan unohtuneet hänen ajatuksistaan. Jo 80 vuotta täytettyään hän yhdessä muiden Gung Ho -veteraanien kanssa ryhtyi elvyttämään liikettä uudestaan. Se saatiinkin - Kiinan talousuudistusten myötä - puhallettua uudelleen henkiin 1983-87 ja osuuskuntia ryhdyttiin jälleen perustamaan. Alley myös laati suunnitelman uuden, nykyaikaisen Bailie-koulun perustamiseksi Shandaniin. Koulu avattiin 1987, täsmälleen 60 vuotta sen jälkeen, kun Alley ensi kertaa saapui Kiinaan. Rewi Alley kuoli samana vuonna pian 90-vuotispäiviensä jälkeen. Tahtonsa mukaisesti hänen tuhkansa siroteltiin Shandanin maaseudulle. Uusi-Seelanti ja Kiina eivät ole unohtaneet Alleyn elämäntyötä. Viimeksi 2007 vietettiin hänen syntymänsä 110-vuotisjuhlia. Alleyn merkittävimpänä perintönä Kiinalle on pidetty - Gung Ho -moton mukaisesti - hänen uskoaan tavallisten kiinalaisten kykyyn toimia yhteistyössä. Uusiseelantilaisille hän on vaikuttava esimerkki käytännön humanismista. Kari Inkinen |
|||
| Sivun alkuun | Liite 5/08 | Kaikki liitteet |
|
|||
