Sankareita ja veijareita? Osa 34.
VAKAUMUKSEN
vahvaa naisenergiaa
Osuustoiminnan alkuaikojen sangen miehinen historia tuntee myös lukuisia naispuolisia edelläkävijöitä, vastuksia pelkäämättömiä tiennäyttäjiä, jotka ovat jättäneet pysyvän jälkensä osuustoimintaliikkeen ja yhteiskuntien kehitykseen. Tällaisia vahvoja naisia olivat esimerkiksi Englannin Margaret Llewelyn Davies ja Itävallan Emmy Freundlich.
Margaret Llewelyn Davies |
Emmy Freundlich |
| Kuvat Pellervon arkisto |
Margaret Llewelyn Davies (1861-1944) syntyi Lontoossa syvästi vakaumukselliseen ja yhteiskunnallisesti aktiiviseen perheeseen. Viisilapsisessa perheessä hän oli ainoa tytär. Hänen kirkkoherra-isänsä oli kristillisen sosialismin ja naisten oikeuksien vahva kannattaja.
Davies sai koulutuksensa Cambridgen yliopistossa ja osallistui sosiaalityöhön isänsä seurakunnassa Lontoon Marylebonessa. Täällä hän 1883 liittyi myös Englannin Osuustoimintanaisten Kiltaan (CWG) pian sen perustamisen jälkeen.
Kuusi vuotta myöhemmin hänestä tuli killan pääsihteeri, missä tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1922. Koko 32 vuoden pääsihteerikautenaan hän ei ottanut työstään lainkaan palkkaa.
Tehtäväkenttä laajeni
Osuustoimintanaisten Kilta perustettiin osuustoiminnan edistämisorganisaatioksi, levittämään osuustoiminnan periaatteita naisten keskuuteen. Aluksi se keskittyi paljolti kotitalouden kysymyksiin, kuten osuuskauppojen tarjoamien tuotteiden hintaan ja laatuun. Päämääränä oli saada lisää jäseniä osuuskauppoihin.
Daviesin johdolla kiltaliikkeestä kuitenkin muodostui järjestö, joka ryhtyi laajalla rintamalla ajamaan myös naisten aseman ja elinolojen yleistä parantamista. Davies oli voimakkaasti sitä mieltä, että naisilla tulisi olla miesten kanssa samat oikeudet kaikilla elämän alueilla.
Kiltaliikkeestä tuli naisten oikeuksien tehokas edistäjä sekä naisten henkilökohtaisen kehittymisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen väline. Se osallistui lukuisiin kampanjoihin, joiden tarkoituksena oli parantaa naisten poliittista, lainsäädännöllistä ja sosiaalista asemaa.
Kiltaliike mm. rohkaisi naisia liittymään ammattiliittoihin sekä ajoi naisten minimipalkkaa ja samapalkkaisuutta miesten kanssa. Daviesin aloitteesta saatiinkin uudistuksia moniin naisia koskettaviin kysymyksiin: palkkoihin, äitiyshuoltoon, äitien ja lasten terveydenhoitoon sekä avioerolainsäädäntöön. Kilta esimerkiksi kampanjoi minimipalkan saamiseksi kaikille osuuskunnissa työskenteleville naisille, mikä toteutui 1912.
Osuustoimintanaisten Killasta muodostettiin valtakunnallinen demokraattinen organisaatio paikallis-, piiri- ja alueyhdistyksineen. Sen organisointi perustui Britannian osuustoimintaliiton (Co-operative Union) rakenteeseen, ja kahden organisaation väliset yhteydet olivat luonnollisesti läheiset. Tällä tavoin voitiin edistää naisehdokkaiden etenemistä esimerkiksi osuuskauppojen ja niiden keskusjärjestöjen hallintoelimiin ja muihin vastuullisiin tehtäviin.
Pasifistina keskellä maailmansotaa
Davies ja Osuustoimintanaisten Kilta olivat jyrkän pasifistisia. Daviesin pyrkimykset edistää osuustoimintaa maailmanlaajuisesti liittyivät läheisesti tähän vakaumukseen. Kun hän kehotti naisia organisoitumaan painostusryhmiksi asioidensa ajamisessa, hän korosti, että painostusta tuli käyttää rauhanomaisesti. Jopa killan osallistuessa mielenosoitusmarsseille sen jäsenet olivat usein hiljaa ja antoivat sen sijaan plakaattien ja banderollien puhua ajamiensa asioiden puolesta.
Davies ja Osuustoimintanaisten Kilta joutuivat pasifismissaan vastakkain miesten johtaman osuustoimintaliikkeen kanssa erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Killalle ei voinut tulla kysymykseenkään olla mukana militaristisessa taisteluhengen lietsonnassa. Esimerkiksi sodan aikana Davies valittiin neuvostoon, joka vaati rauhan saavuttamista sotimisen asemesta neuvottelemalla.
Killan ehkä kestävin ja näkyvin rauhanaloite on ollut rauhanliikkeen tukemiseksi 1933 käynnistetyt ja edelleenkin jatkuvat valkoisen unikon rauhankampanjat. Valkoisesta unikosta onkin tullut kansainvälinen rauhan ja kaikkien sodan uhrien muiston symboli.
Osuustoiminta on kestävä tie oikeudenmukaisuuteen
Margaret Llewelyn Daviesin kausi Englannin Osuustoimintanaisten Killan pääsihteerinä oli järjestölle kultaista aikaa, jonka kuluessa toteutettiin useita naisten elämää helpottavia uudistuksia. Jäsenyhdistysten määrä oli hänen toimikautensa alussa 51 ja lopussa 1 077, jäsenmäärä vastaavasti 1 800 ja 51 000. Ylimmillään jäseniä oli 1933: 72 000.
On sanottu, että Davies teki Osuustoimintanaisten Killasta osuustoimintaliikkeen edistyksellisimmän ja henkisesti valppaimman haaran.
Margaret Llewelyn Davies oli kunnioitettu ihmisarvon ja rauhan puolestapuhuja. Hän omaksui elämäntehtäväkseen rakentaa yhteiskuntaa, jossa naisilla olisi tasa-arvoinen mahdollisuus henkilökohtaiseen kehittymiseen, onneen ja osallistumiseen niin taloudellisesti, yhteiskunnallisesti kuin poliittisestikin. Tässä osuustoiminnalla oli luonnollisesti keskeinen asema. Vuonna 1921 Davies kirjoitti:
”Naisista valtaosa tuntee viehtymystä osuustoimintaan, ja tuo viehtymys on vahvempaa ja merkittävämpää kuin mihinkään muuhun liikkeeseen. Osuustoiminta suo joka naiselle mahdollisuuden toteuttaa lahjojaan ja kykyjään yhteiskunnan palvelijana. Tämän kaiken myötä perheenemäntien jokapäiväisetkin toimet saavat uutta, virkistävää ja mielenkiintoista sisältöä, ovat merkitystä täynnä ja saavat aikaan kauaskantoisia tuloksia. Rakentaessaan hyvinvointia perheelleen osuustoimintanainen väistämättä toimii tavalla, joka johtaa oikeudenmukaisemman yhteiskunnan kehittymiseen, osuustoiminnallisen maailmanyhteisön syntyyn ja kaivatun maailmanrauhan saavuttamiseen.”
Kapinallinen kasvoi kiltaliikkeen johtoon
Naisten kiltaliikkeen menestys Britanniassa joudutti samanlaisen toiminnan syntyä monissa muissakin maissa. Itävaltaankin perustettiin vuonna 1921 Osuustoimintanaisten liitto. Sen puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja ja Wienin kaupunginvaltuutettu Emmy Freundlich (1878-1948).
Freundlich (o.s. Kögler) oli varakkaan pohjoisböömiläisen perheen lapsi, joka menetti vanhempansa jo ennen kuin täytti 20 vuotta. Taloudellisesti riippumaton, mutta kapinallinen nuori nainen janosi vapauteen elämästään ”kultaisessa häkissä”. Hän avioitui 22-vuotiaana vastoin suvun tahtoa ”ensimmäisen miehen kanssa, joka suostui pakenemaan kanssaan kotipaikkansa pikkuporvarillisesta yhteisöstä”. Noin kymmenvuotisesta liitosta syntyi kaksi tytärtä.
Eri vaiheiden jälkeen yhteiskunnallisesti aktiivinen Freundlich päätyi Wieniin ja aloitti 1912 Itävallan kuluttajaosuustoiminnan johtohahmon Karl Rennerin (ks. OT 4/09) suosituksesta työt osuuskauppaliikkeessä. Hänen tehtävänsä liittyivät aluksi toiminnan tunnetuksi tekemiseen ja sittemmin yhä enemmän koulutus- ja kasvatuskysymyksiin.
Erityisesti Freundlich keskittyi perheenemäntiin ja näiden rooliin kuluttajina. Hän korosti, että naiset eivät olleet vain asiakkaita, vaan heidän vaikutuksensa tuli ulottua kaikkeen liiketoimintaan: Ostoskori oli myös vallan väline.
Kun eri maiden kiltaliikkeet 1921 muodostivat Kansainvälisen Osuustoimintanaisten Killan (ICWG), Emmy Freundlich valittiin senkin puheenjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti. Etenkin alkuvaiheissaan killan toiminta henkilöityi paljolti juuri Freundlichiin. Killan johtokuntaan kuului myös Margaret Llewelyn Davies.
Freundlichin johdolla ICWG osallistui sekä Kansainliiton että Kansainvälisen työjärjestön toimintaan. Itse hän oli Kansainliiton talousvaliokunnan jäsen.
ICWG toimi itsenäisenä organisaationa vuoteen 1963, jolloin siitä tuli Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n Naisten komitea.
Naisnäkökulmaa myös ICA:han
Vuonna 1921 ICA:n ensimmäisessä kongressissa maailmansodan jälkeen Emmy Freundlich valittiin ainoana naisena ICA:n hallintoneuvostoon, johon hän kuului vuoteen 1934. Vuonna 1924 hänestä tuli ICA:n hallituksen ensimmäinen naisjäsen.
Osuustoimintanaisten aktiivisuuden ansiosta ICA oli ensimmäinen merkittävä kansainvälinen järjestö, joka käsitteli virallisesti naisten asemaa kongressissaan 1924. Emmy Freundlich korosti, että naiset oli kotitalouksien valtiaina voitettava osuustoiminnan kannattajiksi. Se onnistuisi kuitenkin vain, jos heidät katsotaan tasa-arvoisiksi miesten kanssa. Naiset ovat yhtä kyvykkäitä osuustoiminnan luottamus- ja johtotehtäviin, jos vain saavat siihen mahdollisuuden.
ICA:n kongressi osoitti kaikille jäsenyhteisöilleen suosituksen valita naisia hallintoonsa. Freundlich uskoi, että suositus tuottaisi tulosta ja että naiset pian osallistuisivat osuustoimintaan tasavertaisina kumppaneina sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
Sydän sykki rauhantyölle
Emmy Freundlich oli Margaret Llewelyn Daviesin tapaan vannoutunut pasifisti aikana jolloin se ei todellakaan ollut muotia.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Freundlich yritti saada koolle naisten kokousta puhumaan rauhasta tähdentäen tilanteessa naisten välisen yhteydenpidon ja yhteistyön tärkeyttä.
”Naisten tulee nyt olla kansainvälisen elämän suojelijoita”, hän kirjoitti. ”On erittäin tärkeää, että meillä osuustoimintanaisilla on yhteydet toisiimme, kun miehemme taistelevat toisiaan vastaan.”
Kokous ei kuitenkaan toteutunut. ICA:n jäsenille ja naisjärjestöille kuitenkin lähetettiin vetoomus, joka korosti osuustoimintaperiaatteiden sodanvastaisuutta ja kehotti naisia ponnistelemaan rauhan saavuttamiseksi.
1932 Emmy Freundlich osallistui ICWG:n puheenjohtajana Geneven aseidenriisuntakonferenssiin ja esitti siellä killan vaatimuksen - kaikkien kansakuntien täydellisen aseistariisumisen. Tällaiset keinot tunnetusti eivät mitenkään riittäneet estämään toisen maailmansodan puhkeamista vuosikymmenen lopulla.
Diktatuurien puristuksessa
Emmy Freundlich kuului siihen suureen joukkoon ihmisiä, jotka 1930-40-luvuilla joutuivat eri syistä vainotuiksi ja pakenemaan omasta kotimaastaan.
1933 Itävallassa nousi valtaan Engelbert Dollfussin diktatuurihallinto, joka vangitsi Freundlichin poliittisissa puhdistuksissaan. Saman kohtalon koki myös Karl Renner.
Vangitsemiset johtivat kansainväliseen kampanjaan niiden peruuttamiseksi. ICA:n pääsihteeri Henry J. May matkusti tapaamaan Dollfussia, ja eri maista esitettiin vapauttamisvetoomuksia.
Freundlich ja Renner vapautettiin. Heitä kuitenkin kiellettiin osallistumasta osuustoimintatyöhön.
Natsien noustua valtaan Itävallassa Freundlich lähti 1939 maanpakoon Englantiin. Siellä hän oli mukana perustamassa 1943 Itävallan avustus- ja jälleenrakennuskomiteaa ja toimi sen puheenjohtajana. Sodan aikana ICWG jatkoi työtä rauhan ja aseistariisunnan puolesta yhteistyössä Kansainliiton kanssa.
1947 Emmy Freundlich muutti Yhdysvaltoihin ja edusti ICWG:tä tarkkailijana YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa.
Vahva ot-vaikuttaja
Emmy Freundlich oli läpi elämänsä aktiivinen kirjoittaja. Lukuisissa kirjoissaan ja artikkeleissaan hän käsitteli paljon taloutta, politiikkaa, nais- ja perhekysymyksiä sekä osuustoimintaa, mutta julkaisi myös lyriikkaa. Itävallan osuuskauppaliikkeen lehdistön päätoimittajana hän työskenteli 1923-34.
Freundlichin aloitteesta osuustoimintanaisille julkaistiin myös omia lehtiä. Jo 1913 Freundlich oli ICA:n kongressissa vaatinut osuustoimintalehdistöä ottamaan huomioon naiset lukijakuntana. Vaatimuksensa hän sai sisällytetyksi kokouksen päätösasiakirjoihin.
1940-luvun alun artikkelissaan Naiset ja osuustoimintaliike Emmy Freundlich kiteytti osuustoiminnan sisältöä seuraavilla sanoilla:
”Osuuskunta ei luo pelkästään materiaalisia arvoja, se myös synnyttää sosiaalisia järjestelmiä, jotka kehittävät ihmistä eettisesti. Perheenemäntä löytää osuuskunnasta kaiken etsimänsä, jos hän vain ymmärtää osuustoiminnan koko olemuksen täydessä merkityksessään. Silloin hän ei näe vain sen ulkoisia muotoja, vaan myös niiden taakse - osuustoiminnan sielun.”
Kari Inkinen
Osuustoiminta-lehden kansainvälinen sarja ”Sankareita vai veijareita?” päättyy seuraavassa numerossamme. Silloin kerromme osuustoimintaliikkeen rantautumisesta Suomeen ja Hannes ja Hedvig Gebhardin tarinan. Ensi vuonna jatkamme sitten muiden suomalaisten osuustoimintapioneerien elämäntarinoilla.
Hedvig-projektin vuonna 2002 julkaisemaa kirjasta ”Näin teki naisväki - Osuustoiminnan suunnannäyttäjiä” on tilattavissa Pellervo-Seurasta.
|
