Varhaisia vaikuttajanaisia
Suomen osuustoiminnan äidin Hedvig Gebhardin lisäksi monet muutkin vahvat ja valveutuneet naiset ovat tuoneet maamme osuustoimintaan sen kaipaamaa naisnäkökulmaa. Näitä naisvaikuttamisen soihdunkantajia on ollut sekä pellervolaisessa että edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä.
TASA-ARVON JA DEMOKRATIAN URANUURTAJIA.
Suomalaisessa osuustoimintaliikkeessä oli jo varhain vahvoja naisvaikuttajia, jotka olivat tiiviisti mukana myös muissa yhteiskunnan luottamustehtävissä. Kansikuva Pellervon julkaisusta ”Näin toimi naisväki” (2002).
Ylhäällä vasemmalta Hilja Lahti, Hedvig Gebhard ja Tyyne Paasivuori. Toisessa rivissä vas. Alli Lahtinen ja Elsa Bonsdorff sekä oik. Miina Sillanpää. Neljännessä rivissä vas. Vieno Simonen. Kolmannessa rivissä oikella Sirkka Räikkönen ja neljännessä Laina Westerlund sekä Suoma Kyykoski. Alarivissä Maiju Gebhard ja Lyyli Takki. Ulkomaisia vaikuttajia ovat Margaret Llewelyn Davies (kolmas rivi vas.) ja Emmy Freundlich (alin oikealla). |
Hedvig Gebhardista on kerrottu tämän lehden numerossa 6/10. Seuraavassa esitellään 11 muuta keskeistä suomalaisen osuustoiminnan naisuranuurtajaa.
Monipuolinen tarmonpesä
Miina Sillanpää (1866-1952) kuului Hedvig Gebhardin ohella 19 naisen joukkoon, jotka valittiin ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan 1907. SDP:n kansanedustajana hän toimi sitten 38 vuotta. 1920-luvulla hän oli sosiaaliministerinä maan ensimmäinen naisministeri.
Osuustoiminnassa hän vaikutti edelläkävijänä Gebhardin kanssa. He ajoivat Osuusliike Elannon perustamista 1905 ja toimivat sitten pitkään sen hallintoneuvoston ainoina naisjäseninä.
1916-32 Sillanpää oli Elannon tarkastaja ja esitti vielä toteutumatta jääneen ajatuksen naistoimikuntien perustamisesta osuuskauppoihin.
Uudelleen Sillanpää toimi Elannon luottamustehtävissä 1930-50-luvuilla, edustajistossa ja hallintoneuvostossa, jossa myös puheenjohtajana. 1935 hänet valittiin Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK:n johtokuntaan. Hänen ajatustensa mukaisesti KK ryhtyi kehittämään yleishyödyllistä asuntotuotantoa. Myös hänen aloitteestaan kauppaliikkeen palveluksessa olleet naiset saivat kuukauden palkallisen äitiysloman.
”Kun perehdytään osuustoimintaan, tullaan huomaamaan, miten suuria mahdollisuuksia sen kautta avataan edistyspyrinnöille ja ennen kaikkea miten tärkeätä on, että naiset ottavat osaa itse liikkeeseen, ei vain sivustakatsojina vaan myös myötävaikuttavina tekijöinä”, totesi Sillanpää.
Vain vähän kouluja käynyt Miina Sillanpää oli tarmonpesä, jonka elämäntyö oli laaja ja monipuolinen. ”Ei koskaan saa sanoa: minä en osaa, vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa: minä yritän”, kuului hänen periaatteensa.
Naiset mukaan!
Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n kongressissa Tukholmassa 1927 valittiin liiton presidentiksi Väinö Tanner. Samassa yhteydessä järjestettiin Osuustoimintanaisten Kansainvälisen Killan konferenssi, johon osallistuivat myös suomalaiset Laina Westerlund (1878-1949) ja Lyyli Takki (1892-1957). Seurauksena virisi ajatus naistoiminnan organisoinnista myös Suomen edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä.
Naiset Mukaan -toiminta virallistettiin KK:ssa 1929. Laina Westerlundista tuli NM-toiminnan äiti, joka omisti naisasialle aikansa ja tarmonsa. Jo aiemmin hän oli ollut herättelemässä naisia aktiivisemmiksi ja kehottanut miettimään sopivia naisehdokkaita osuusliikkeiden luottamustehtäviin.
Lyyli Takki toimi NM-toiminnan keskustoimikunnan puheenjohtajana alusta alkaen 26 vuotta. Tehtävä vei hänet puhumaan ja perustamaan toimikuntia ympäri maata. Kuluttajain Lehden toimituskuntaan Takki kuului 1918-50. Hän kirjoitteli monipuolisesti myös lukuisiin muihin julkaisuihin. Elannossa hän toimi edustajistossa, hallintoneuvostossa ja tarkastusvaliokunnassa.
Monipuolisesti aktiivinen Takki oli mukana myös mm. Suomen Kulttuurirahaston, Punaisen Ristin ja Pelastakaa Lapset ry:n toiminnassa.
Tuplasti ensimmäinen
Tarvittiin senaatin erityislupa, jotta myöhemmin talousneuvos Suoma Kyykoski (1882-1963) pääsi naisena maatalousoppiin. Hän valmistuikin sitten Suomen – ja tiettävästi koko maailman – ensimmäiseksi naisagronomiksi. 1919 hänet valittiin kahden muun naisen kanssa Kuopion kaupunginvaltuustoon ensimmäisenä kansanvaltaisissa kunnallisvaaleissa valittuna naisvaltuutettuna.
Elämäntyönsä Kyykoski teki meijeriväen kouluttajana. Hän oli opettaja ja johtaja Kuopion meijerikoulussa 44 vuotta. Hänen ansionsa ovatkin suuret pohjoisemman Suomen nousussa Maito-Suomeksi.
Kyykoski oli kahdesti Pohjois-Savon meijeriliiton sihteeri sekä liiton toimikunnan varapuheenjohtaja useita vuosia. Kuopion Osuusliikkeen hallintoneuvostoon hän kuului 1917-48, vuodesta 1928 puheenjohtajana.
Kyykoski kuului moniin yhdistyksiin ja oli Pohjois-Savon marttapiiriliiton ensimmäinen puheenjohtaja.
Osuuskassojen edistäjänä
Högvallan seminaarin rehtorina 1918-50 toiminut Elsa Bonsdorff (1883-1973) kuului Suomen kotitalousopetuksen ja emäntäkoulutuksen käynnistäjiin.
Bonsdorff oli uranuurtaja myös pellervolaisessa osuustoimintaliikkeessä: 1932 hänestä tuli OKO:n hallintoneuvoston ensimmäinen naisjäsen. Hän oli myös perustamassa Porvoon ruotsinkielistä osuuskassaa ja toimi sen hallituksen sekä Etelä-Suomen ruotsinkielisen osuuskassaliiton puheenjohtajana.
Vuodesta 1936 Bonsdorff toimi kaksi kautta RKP:n kansanedustajana. Eduskunnassakin hän paneutui naisasiaan ja kotitalouskysymyksiin. Hän oli aktiivinen martta ja toimi neljännesvuosisadan Marthaförbundetin hallituksen varapuheenjohtajana.
Kaapeittain kotirauhaa
Suomen osuustoiminnan isän ja äidin tyttärenä Maiju Gebhard (1896-1986) sai kotoaan kotitalousvalistajan innostuksen, pienviljelijäaatteet ja halun kehittää osuustoimintaa.
Kotitalous- ja puutarhaopettajaksi valmistunut Maiju toimi kaksi vuosikymmentä isänsä perustaman Pienviljelijäin Keskusliiton konsulenttina ja sitten saman verran Työtehoseuran kotitalousosaston päällikkönä. Äitinsä jälkeen hän oli SOK:n hallintoneuvostossa 1948-66 ja kuului lisäksi keskuskunnan kotitalousvaliokuntaan. Hän istui myös vuosia Helsingin Osuuskaupan edustajistossa ja hallintoneuvostossa.
Maiju Gebhardin keksintö on lähes joka taloudesta löytyvä astiankuivauskaappi. Kaapin tärkeyttä kotien arjessa kuvastelee sekin, että Ylen Suurin suomalainen -äänestyksessä Maiju tuli sijalle 94. Eräs häntä äänestänyt perusteli: ”Estänyt tuhansien perheriitojen syntymisen, kun astioiden kuivaamisesta ei tarvitse tapella.”
Maiju Gebhardilta jäi elämään monia osuvia sitaatteja, kuten:
”On parempi, jos on vähän pölyä huonekaluilla, kunhan ei ole pölyä sielussa!”
”Opi hutiloimaan – joskus kun niin on tarvis! Tärkeintä kodissa ovat sen ihmiset.”
”Älä ole niin toivottoman vanhanaikainen!”
”Kodillesi on arvokkaampaa, että säilytät terveytesi kuin menehdyt ennenaikaisesti liiasta työstä.”
Valistaja hallitsi sanan
Emäntäkoulun ja kotitalousopiston käynyt Hilja Lahti (1906-1988) oli kuluttajavalistuksen pioneereja. Ensimmäinen työpaikka löytyi kotitalouskonsulenttina Pienviljelijäin Keskusliitosta, missä Maiju Gebhardkin työskenteli. Gebhardien kautta suhteet rakentuivat myös Pellervo-Seuraan. Pellervo-lehteä hän avusti kirjoituksillaan.
Pisimmän päivätyön – 30 vuotta – Lahti teki kuitenkin vuodesta 1939 SOK:ssa kotitalousjaoston hoitajana ja osastopäällikkönä. Lahden johdolla SOK rakensi konsulenttiverkoston ja osuuskauppoihin perustettiin naistoimikunnat.
Lahti oli verraton sanankäyttäjä sekä esiintyjänä että kirjoittajana. Valistajan työssään hän tuli tunnetuksi – ja ainakin miesten puolelta paljon myös ihmetellyksi – ympäri maata. Uran värikkäistä kokemuksista ilmestyi myöhemmin myös kirja.
Tiedosta itseluottamusta
Monien tavoin myös Tyyne Paasivuorelle (1907-1974) osuustoiminta tuli tutuksi jo lapsuudessa: osuuskauppa oli perheen oma ostospaikka. Myöhemmin Paasivuori oli Elannossa sekä edustajiston että hallintoneuvoston jäsen. KK:n johtokunnassa hän oli ainoa naisjäsen 1960-70.
SDP:n kansanedustaja Paasivuori kahdesti 1950-70-luvuilla ja kuului myös Helsingin kaupunginvaltuustoon.
Naisia hän patisti paneutumaan talousasioihin kodin piiriä laajemmin. Tieto tuo itseluottamusta, ja sen vähäisyyden hän arvioi suurimmaksi syyksi naisten vähäisyydelle osuuskuntien hallinnosta.
Naiset Mukaan -toimikunnan puheenjohtajana Paasivuori korosti osuuskauppanaisten roolia liikkeen omatuntona. Naisten tuli valvoa, ettei liike byrokratisoidu, eikä unohda  kuluttajien etua kaupallisten voimien puristuksessa.
Perunaveitsi vei osuuskauppaan
Sirkka Räikkösen (1918-1994) monipuolinen työura edistysmielisessä liikkeessä kesti yli 30 vuotta. Hänen varsinaiseksi työsarakseen muodostuivat kuluttajakysymykset ja kuluttajapolitiikka. Räikkösestä tuli ”naisten kulutustavaraoikeuksien puolustaja”, kun hän suurperheen äitinä osti kaupasta käyttökelvottoman perunankuorimaveitsen.
Räikkönen toimi suomalaisen kuluttajapolitiikan suunnannäyttäjänä, joka alan toimielimissä peräsi teollisuuden ja kaupan vastuuta kuluttaja-asioissa. ICA:n Naisten komitean puheenjohtaja hän oli 1966-78 osallistuen myös liiton hallintoneuvoston kokouksiin.
Hän korosti sukupuolten tasa-arvon merkitystä osuustoimintaliikkeen kehittämisessä, mikä myös alkoi näkyä asennemuutoksina ympäri maailmaa. ICA:n Naisten komitean erääksi tehtäväksi Räikkönen katsoi samoista asioista nalkuttamisen niin kauan, että tulosta syntyy. Komitean hän toivoi ennen pitkää pystyvän nalkuttamaan itsensä tarpeettomaksi.
Ura katkesi liian varhain
Alli Lahtisen (1926-1976) vaikuttajaura osuustoimintaliikkeessä alkoi 1950-luvulla Kymenlaakson Osuusliikkeen NM-toiminnasta ja myymäläneuvostosta ja eteni lopulta KK:n hallintoneuvoston ainoaksi naiseksi 1969. Juuri tätä ennen hänet oli nimitetty sosiaalihallituksen pääjohtajaksi.
Sosialidemokraatti Lahtinen oli ensimmäinen suuren keskusviraston johtoon noussut nainen. 1970-luvulla hän toimi myös kolmesti ministerinä. Lahtinen menehtyi sairauskohtaukseen vain 50-vuotiaana.
Lahtisen johdolla E-liikkeen valistustyö uudistettiin tasa-arvoajattelun mukaiseksi ja kuluttajajärjestön luonnetta korostavaksi: perustettiin ns. kiltajärjestelmä.
Hän vaati osuusliikkeiltä elävää yhteyttä jäseniinsä. Ostouskollisuudelle tulisi löytää sisältö, joka saisi jäsenet ja asiakkaat oman etunsa vuoksi valitsemaan ostopaikakseen osuusliikkeen.
Esikuvallinen emäntä
Pohjoiskarjalainen emäntä Vieno Simonen (1898-1994) oli pitkäaikainen Maalaisliiton kansanedustaja ja naistyön uranuurtaja. Hän oli toteuttamassa monia merkittäviä sosiaalilainsäädännön uudistuksia ja ajoi ennen muuta maaseudun emäntien ja perheiden asiaa.
Simonen oli ensimmäinen ei-sosialisti naisministerinä. Hän oli neljästi sosiaali- ja kerran maatalousministeri, viimeksi mainittunakin ensimmäinen nainen. Urho Kekkosen sanoin: ”Emäntä Vieno Simonen kelpaa pitkän aikaa esikuvaksi naisen sopivaisuudesta ministerin paikalle.”
Vieno Simosen moniin luottamustehtäviin kuuluivat mm. Marttaliiton valtuuskunta, Joensuun Ympäristön Osuusmeijerin hallitus, SOK:n kotitalousvaliokunta, YOL:n Pohjois-Karjalan piiritoimikunta ja Osuusliike Kauppa-Sammon naistoimikunta.
Monissa tärkeissä rooleissa
Suomessa naiset ovat olleet rakentamassa osuustoimintaa alkuvaiheista asti. Varhaiset vaikuttajanaiset raivasivat tietä tasa-arvon ja demokratian toteutumiselle paitsi osuustoimintaliikkeessä myös laajemmin yhteiskunnassa. He olivat tärkeitä talouden ohjaajia, esikuvia ja lasikattojen rikkojia, jotka antoivat kykynsä ja tarmonsa harvinaisen monen hyvän asian palvelukseen.
He ovat ansainneet kunniapaikkansa osuustoiminnan ja koko kansakunnan kaapin päällä.
Kari Inkinen
|
